Parisuhde ja haluttomuus
Pakko yrittää selvittää omia ajatuksia kirjottamallaa, en vain tiiä kuinka asiat selittäisin tai onko kirjotuksessani mitään järkeä. Olen melkein 30 vuotias ja olin reilu 20, kun tutustuin minun nykyiseen puolisooni.
Olen ollut meidän suhteen aikana todella masentunut, oikeastaan se on ollut kausittaista monta vuotta, suurimmaksi osaksi omasta ulkonäöstäni, en vain ole ikinä pitänyt itsestäni. Eikä kyllä minun puolisonikaan minusta ole ikinä pitänyt, monta kertaa hän kommentoi asioita minusta mistä ei pitänyt, kun olimme olleet yhdessä noin vuoden. Olin jo silloin masentunut ja rakastin häntä enkä siksi pystynyt eroamaan. Nykyään hän on pyydellyt anteeksi sanomisiaan ja suuttuu, kun sanon niistä näin vuosienkin jälkeen, kun ei niille voi mitään enään tehdä. Rakastan häntä silti edelleen. Olen joskus käynyt vuosia terapiassa, mutta lopetin sen, kun voin silloin paremmin.
Tässä vuosien aikana olemme tapelleet monen monta kertaa samasta aiheesta, minun seksuaalisesta haluttomuudesta. Voin olla muutamankin viikon ajattelematta asiaa, mutta sen takia puolisoni on jo sanonut jättävänsä minut monia kertoja. Tiedän että hän rakastaa minua, mutta en tiedä mitä tekisin.
Minulla ei ole kavereita, ei ketään kenelle jutella, että saisin uusia näkökulmia asioihin. Puolison kanssa tästä aiheesta on vaikea puhua, koska aihe kääntyy aina siihen, että minun pitäisi osata vastata mitä haluaisin tehdä toisin, mitä haluaisin kokeilla jne, ja kun en osaa vastata, tulee vaan riitaa. Haluaisin saada meidän suhteen kuntoon, mutta en tiedä miten saisin halut takaisin. En tiedä johtuuko tämä masennuksesta, vaiko masennuslääkkeitä tai jostakin muusta, mutta en tiedä mitä tehdä. Onko tää ylitsepääsemätön ongelma, jolle en voi mitään ja siksi eroamme. En ainakaan jaksais enää kuluttaa energiaa tappelemiseen samasta aiheesta.
Moikka!
Tsemppiä tähän hetkeen. Voin samaistua siihen, kun asiat menevät suhteessa vuosia epävireessä. Kerroit olevasi masentunut ja syövän tähän lääkkeitä. Olen lukenut, että mielialalääkkeet usein aiheuttavat seksuaalista haluttomuutta. Voisit keskustella lääkärin kanssa, että olisiko kohdallasi näin?
Pitkissä suhteissa tunteet laimenevat ja muodostuu kumppanuudellinen suhde - jos suhteessasi on muutoin hyvä olla, kannattaa miettiä harkitusti ja tarkkaan eropäätöstä.
Ikävä kuulla itsetunto-ongelmastasi. Heitän tähän ajatuksen: miten niin et kelpaa ulkonäöllisesti tai luonteeltasi? Kävin hiljattain saman keskustelun oman kumppanini kanssa. Jos et olisi puolisollesi mielestäsi ”riittävän hyvä”, olisiko hän ollut kanssasi monta vuotta? Jos hän kaipaa seksiä enemmän, olet hänen silmissään varmasti haluttava. 🙂 Haastan lempeästi siis hieman ajatustasi näin ulkopuolisen silmin.
Jos hän kaipaisi seksuaalista kosketusta enemmän, sehän voisi olla hänen nautintoonsa keskittyvää sinun tuottamansa? Eihän sen aina tarvitse välttämättä olla itse aktia teidän välillänne? Tällöin oman halun puute itse aktiin ei olisi esteenä. Olen itse usein tehnyt näin kumppanilleni, kun itse akti ei siinä hetkessä tunnu hyvältä ajatukselta.
Voisit aloittaa keskustelun kumppanisi kanssa sillä, että esität ystävällisesti hänelle toiveesi tulla kuulluksi. Pyri keskustelussa välttämään häneen kohdistuvaa kritiikkiä. Kerro asioista siten että miltä sinusta tuntuu, ja miltä tuntuu jos et pysty antamaan hänelle selkeitä vastauksia kysymyksiin. Sinulla on oikeus pyytää häneltä kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Lempeä ja kunnioittava tapa keskustella on myös omiaan tasoittamaan tunnelmaa, ettei se eskaloituisi nopeasti riidaksi.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: Lisäsin tekstiä
Terve!
En tiedä olenko oikea ihminen antamaan mitään neuvoja, mutta yritän kuitenkin. Olen muutaman vuoden sinua vanhempi ja tapasin puolisoni suunnilleen samanikäisenä kuin sinäkin.
Viestisi luettuani minulle tulee väkisin mieleen, että itsetunto-ongelma on varmaan tuolla haluttomuuden juurella. Niitä on ollut minullakin ja olen huomannut, että halut lähtevät ensisijaisesti aina pään sisältä. Kun en tunne itseäni haluttavaksi niin silloin en myöskään halua. Sanoit, että miehesi ei ole ulkonäöstäsi ikinä pitänyt - sitä en usko, jos hän on kanssasi kuitenkin innokkaana petiin menossa.
Jos haluat ehdotuksen siitä, mitä voisitte tehdä toisin, aloittakaa katsomalla toisianne, pohtikaa mihin toisissanne alun perin rakastuitte, mitä toisessa arvostatte ja mikä on kaunista ja ihanaa (sekä henkisesti että fyysisesti), ja kertokaa se ääneen! On tärkeää kertoa se toiselle ääneen. Ja vain ne positiiviset asiat. Jos saisin toistuvasti kuulla itsestäni vain negatiivisia asioita, häviäisivät minunkin haluni sen siliän tien.
Lisäksi: onko teillä ei-seksuaalista hellyyttä? Tukan pörrötys tai käden sipaisu ohi kävellessä, suukko töihin lähtiessä, halaus takaa päin toisen tiskatessa tiskejä, selän rapsutusta nukkumaanmennessä, jotain? Tällaiset pienet eleet ovat tärkeitä, ne osoittavat että toinen välittää ja on läsnä ja huomaa sinut ja arvostaa sinua. Oman kokemukseni perusteella ainakin. Jos tätä ei teillä ole, siinä on toinen asia jonka opettelusta on hyvä lähteä liikkeelle.
En tiedä onko tästä apua sinulle. Kaikki parisuhteet ovat erilaisia, joten voihan olla että nämä eivät teillä toimi. Mutta kenties kannattaa kokeilla.