Ei ole kokemusta siitä, ettei pidempi suhde olisi mennyt yhdyntään asti. Itse en sitä kestäisi. Nyt alkaa kuitenkin kuukausi
täyttymään ilman seksiä. Minkäänlaista seksiä. Vaimoni nimittäin on tunteistaan sekaisin, eikä pysty ilman ahdistusta aina edes
halaamaan. Kaiken näköiset rakkaudenosoitukset ovat kutistuneet olemattomiin. Olen jankannut hänen masennuksestaan
syynä ongelmiimme ja hänen pettämiseen niin kauan, etten ole enää varma. Yritänkö vain todistella sitä itselleni. Nyt alkaa
viesti karkaamaan sivuteille...

Minkälainen tilanne teillä siis on? Etkö itse halua seksiä vai eikö puolisosi halua? Eikö teillä vain jostain syystä päädy seksi
yhdyntään asti? Vai mietitkö vain tulevaa suhdetta ajatellen asian mahdollisuutta?

Ei se ole vielä mikään puoliso, vasta seurustelemme emmekä näe työmatkojen takia koinkaan usein. Ja minä olen se joka ei halua mennä loppuun asti. Eikä tämä enää ole sellainen asia, että odotetaan ja olisin joku päivä valmis koko juttuun. Koska tuntuu ettei sitä päivää tule, koska tunnen inhoa koko yhdyntää kohtaa eikä se mene ohi noin vain odottamalla. enkä kelleen asiasta puhu, kirjotan vain tänne.
Tiedän kylläkin ettei ole oikeus edes pitää kumppania, jos ei valmis kaikkeen mitä toinen pitää luonnollisena asiaan kuluvana . Pitää kai vaikka alkaa nunnaksi luostariin.

Voi olla, että suuri osa mahdollisista seurustelukumppaneistasi haluaa seksiä. Vähintään enemmän, kuin sinä. Ja siinä vaiheessa rakkaus tai teidän molempien joustavuus joutuu koetukselle.

Ei kannata kuitenkaan luovuttaa. Vaikka itse en pystyisi ilman yhdyntää elämään, ei se tarkoita, ettei sellaisiakin ihmisiä olisi. En voi uskoa, että olisit yksin.

Sun kannattaisi miettiä, että mikset halua seksiä? Onko sulla traumaattisia lapsuuden tai nuoruuden kokemuksia siitä? Ahdistaako läheisyys muuten? Voitko itse koskettaa?

Kiitos paljon vastauksistanne, sekin auttaa jo paljon käsittämään asiaa kun jonkun kanssa voi kirjotella. Ei tosiaan mulla ole mitään traumaattisia kokemuksia seksistä menneisyydessä. Minä itse asiassa pidän seksistä mutta vaan tiettyyn rajaan asti. en pidä hirveästi jos toinen koskettaa minua mutta olen siihen totuttanut itseäni tämän seurustelun aikana ja nyt pidän jo aika luonnolisena että ilman näkyvää syytä toinen haluaa halata enkä lyö turpiin. Itse en kuitenkaan koskaan tee aloitetta mihinkään suuntaan vai voisin olla ilman halauksia ja koskettelua vaikka hautaan asti.
Enkä esmes pidä samassa sänkyssä nukkumisesta, samassa huoneessa kylläkin voi jo nukkua, siihenkin meni aikaa monia kuukausia.

Miten minä mietin miksi en halua seksiä, kun sitä periaatteessa haluan?

Olen ollut pitkässä suhteessa ilman yhdyntää... sanoisin, että kukin suhde on omanlaisensa, ja niin kauan kun suhteessa olevat haluavat kutakuinkin samoja asioita - ja antavat asioille suunnilleen samanlaiset arvot ja merkitykset - niin asiat toimivat. Mutta koskaan ei voi ottaa itsestäänselvyytenä, että mielipiteet, arvot ja asenteet säilyvät: asioista joutuu keskustelemaan, tai ainakin niistä pitäisi keskustella.

Itselleni yhdyntä on osa seksiä, ei pakollinen osa. Ja seksi on yksi lähelläolon muoto, nautinnon saamisen ja antamisen tapa... jos siitä (tai sen puuttumisesta) tulee pakko, niin sitten sille on tullut jotain sellaisia merkityksiä, jotka pitäisi käsitellä.

Voimaa.
Yrmy

Kirjoituksesi kosketti mua koska itse olen todennut että seksi ei ole "mun juttu", johtuen ehkä lapsuuden traumaattisesta kokemuksesta tai/ja nuoruusiän parisuhteesta jossa miehellä oli selkeesti addikti seksiin eikä mikään ollut riittävästi, puhekin luisti enimmäkseen alapään asioihin. En ole koskaan pitänyt siitä, yleensä suorastaan inhonnut ja suostunut vain pakosta koska ilman sitä tiemme olisivat eronneet jo alkumetreillä. On hienoa saada tietää että joku muukin kokee samoja fiiliksiä, luulin olevani ainut maapallolla 😉 vaikka ei tietenkään ole hienoa että sulla on tällainen ongelma. Kyllähän se kuitenkin varmaan on niin ettei ilman seksiä ole parisuhdetta mutta jos rakkaus riittää niin sekin voi olla sopusuhtaista ja toinen voi yrittää tehdä asian mahdollisimman miellyttäväksi jos pystytte puhumaan siitä. Yritä kertoa.

Kiitos taas hyvästä keskustelusta. Me olemme itseasiassa jo kauan tunteneet ja olleet ilman yhdyntää mutta nyt kesän aikana aiomme muuttaa samaan asuntoon. Niin jotenkin tuntuu, että sitä ennen mun pitää saada selvä tästä asiasta. Voihan se olla, että voisimme näinkin jatkaa vielä ihan hyvin, kun emme kovin paljon kuitenkaan ole yhdessä juuri työmatkojen takia. Mutta en kyllä haluaisi tätä miestä menettäkään sen vuoksi etten halua yhdyntää, toisaalta haluan pitää oikeuksistani kiinni olla oma itseni. Mikä se sitten onkaan.

Sitäkin mietin, että pakottaisi itsensä noin vain eka kertaan ja sitten tekisi vasta päätöksen, pitääkö vai ei?
Sitäkin mietin, että voisimme mennä nuorten seksuaalisuuskurssille, koska niitäkin on olemassa, olen ottanut selvää. Mutta en ole ehdottanut vielä asiaa toiselle ja jotenkin musta kurssiin liittyy porno-sana. Että pitäisi kaikkien edessä kertoa, ettei yhdyntä meiltä onnistu ja toiset himoissaan kuuntelisivat.

Piti laittaa edelliseen viestiin, mutta unohdin - tämä palautti mieleen:

maanvaiva kirjoitti 23.05.2007 klo 14:34:

---. Mutta en kyllä haluaisi tätä miestä menettäkään sen vuoksi etten halua yhdyntää, toisaalta haluan pitää oikeuksistani kiinni olla oma itseni. Mikä se sitten onkaan.
---

Niin, siis sinulla on oikeus olla oma itsesi. Mutta samoin miehelläsi. Todennäköistä on, että kaikissa suhteissa on asioita, joiden suhteen joudutaan tekemään kompromisseja - jollakin kotityöt, jollakin seksi, jollakin harrastukset tai työ tai mikä nyt hyvänsä... mutta pointtina on löytää molemmille; ei niin, että kumpikaan joutuisi luopumaan itsestään vaan niin että kumpikin saa olla oma itsensä ja parhaimmillaan suhde on enemmän kuin osiensa summa.

Ja tämä viestihän ei varmaan selkeyttänyt tilannetta yhtään, vai mitä 😋..? No. Tuo on sellainen asia, jonka te joudutte selvittämään ja kohtaamaan. Ja vaikka on helppoa olla jälkiviisas, niin mielestäni tuota olisi voinut jo selvitellä ennen yhteen muuttamista.

Voimaa,
Yrmy

Emme asu vielä yhdessä vaan vasta suunnittelemme yhteen muuttamista kesän aikana ja minähän yritän tätä asiaa selvittää ennen muuttoa. Sitä ennen olemme täydellsiesti erossa kuukauden, koska minä lähen maapallon toiselle puolelle työharjotteluun. Ja sittenhän sitä näkee onko toinen tärkeä ihmissuhde vai eikö ole.
Ehkä minä nyt uskallankin asiasta puhua viikonloppuna, kun nähemme taas. Tai sitten minä vain sanon ennen matlkalle lähtöä että haluan lopettaa seurustelun ja jatkossa olemme vain kavereita.

Joskus minä ajattelen, että olen se sukupolvi joka on liikaa perehdetty sukupuoliasioihin ennen kuin niihin on valmis. Koulussa on jo vuosia sitten ollut ehkäisyvalistusta, netistä on voinut lukea erilaisia asentoja ja tapoja miten voi tyydyttää toisen osapuolen , miten ottaa huomioon toisen tunteet ja mieliteot, miten saavuttaa orgasmi jne. Jotenkin tuntuu että kun on menossa ensimmäiseen yhdyntää, onkin hirveä määrä asioita mitkä pitää muistaa jotta yhdyntä onnistuisi. Ja tuntuu, että menee tenttiin ja saa hylätyn arvosanan,