parisuhde ihan rempallaan, mitä tehdä????
kiitän jo kaikille jotaka jaksaa lukea ja kommentoida.
en teidä jatkaisinko mun mieheni kanssa?
luottamus on menny jo monta kertaa. avioero on jo haettu.
kaikki alkoi kun mentiin naimisiin. oltiin uskossa olvea pari… sain tietää että hän oli jovalehdellut mulle ennen häitä.
2 kuukautta häiden jälkeen hän oli ollut kiukkuinen ja ärtynyt jo pitkään ja tunnusti että oli tehnyt rikollista rahaa. en hyväksy tätä. se oli kamala shokki. hän oli ollu ilkeä meille kaikille. minulle ja lapsille. sanonut kamaluuksia lapsille päin naamaa. se aika oli helvettiä. tulleet rahat hä oli laittanut kavereiden juottamiseen ja takseihin. ja kotona ahdisteli että miksi en anna rahaa… oli koti äiti ja hän työtön.
saatiin se homma kasaa ja selvittiin eteen päin vaikka siinä olikin iso valehiden veron purkaminen. sitten meni pari kuukautta niin selvisi että hän on alkoholisti, ja tiennyt sen koko seurustelun ajan. minä vaan en ollut sitä huomannut. selitykseksi oli mulle riittäny että kun kavereita näkee niin on pakko ottaa kun ei kestä niitä selvinpäin. ja valheita taas. en ikinä olis hlaunnu aloitta alkoholistin kanssa perhettä. sitten selvisi lisää vanhoja rikoksia vaikka olin toisilla treffeillä kysynyt onko mitään rikollista taustaa… sitten hän masentui ja joi ja huijasi lääkäriltä lääkkeitä lisää minun avullani kun luulin että hän oli ne heittänyt roskiin kun minulle oli niin sanonut.
sitten joulukuussa hän yritti tappaa itsensä meidän olohuoneeseen, joi ja söi lääkkeitä. passitin aamulla lääkäriin, ei saanut hoitoa kun veressä pilveä ja amfetamiinia. tää oli kamala shokki koska hän oli kieltäny antamasta tietoja, ja ei saanut hoitoa niin rupesin kyselee hoitaja kaveriltani ja tuli aineet puheeksi. niin mies sitten tunnusti. sitten erottiin ja haettiin eroa. ollaan nye asuttui erillään 3kk. ja noin 2 viikkon välein päätetään kokeilla taas suhdetta ei olla onnistuttu, mulla on niin loukattu ja petetty olo. vaikee olla sen lähellä vaikka kaipaankin mutta heti jos ollaan kaksin niin saan paniikki kohtauksen. ja ahdistun kosketuksesta. uni takkuilee.
nyt hän lähtee huomena hoitoon 1,5kk…. onko tää taas yks vaihe ennen seuraavia valheita? vai voiko ihminen muuttua? tai voinko mä parantua tästä pettymyksen surusta ja alkaa joskus uudestaan? vai olenko mä ihan tyhmä? lapset kärsii mun masennuksesta mikä pahenee kun yritetään olla yhdessä ja päästä eteen päin…
mitä mieltä olette itse olen sokea …. olen ihan romahtamis pisteessä. mä luulin että meidän liitto kestäis ikuisesti , mutta tosin mä en tuntenu häntä tarpeeksi avioituessa, koska siitä lähti purkautumaan valheiden ketju auki. ja mä olenkin ihan jonkun muun kanssa kun sen kenen luulin. hän lupaa koko ajan olla parempi, mitä jos onnistuu ja sit mä olenkin yksin koko loppu elämän ja ikävöin sitä vai jatkuuko tää kidutusten, pettymysten ketju mun loppu elämän. kiitos ajatuksista!!!
Heippa
Niin onhan tuossa ihan tarpeeksi ongelmia ja mielipahaa ja varsinkin kun hääpäivästä
on kulunut vain hetki.
Kyllähän se onnellinen parisuhde vaatii että ollaan toiselle rehellinen.
Mut jos teillä on erovireillä niin onhan siinä kuuden kuukauden harkintaaika et
kerkiätte asioita miettiä siinä ajassa ja sopia.
Itsemurha yritys kyllä kertoo että on kyllä pahoja ongelmia.
Mut kysysin sulta et mitä sinä itse tekisit teidän parisuhteelle???
Joo kirjoitappas lisää miten olet jaksanut ja mitä kuuluu???
Kaunista kesää sulle
Jos menee hoitoon, niin se voi olla lepoloma, ennen seuraavia putkia, joten sinuna en suhtautuisi kovinkaan luottavaisesti muuttumiseen. Anna vain sen eron olla vireilla ja nyt tämän hoitojakson aikana koetat nostaa itseäsi alennuksen alhosta ylöspäin. Yksin sinä et varmasti loppuikääsi tule olemaan, nyt tuntuu vain siltä, kun matto vetäisty alta.
Sinua on vedätetty pahimman jälkeen, mutta sekään ei auta, että toivot miehen muuttuvan, sinun itsesi on myös muututtuva, ehkä hyvinkin itsenäiseksi ja kovemmaksi sekä järkevä määrä epäluuloakaan miehen suhteen ei ole yhtään pahitteeksi.
Aika ja vain aika näyttää miten mies jatkaa hoitojakson jälkeen, mutta yleensä uusi sortuminen on edessä, siitä pitää entinen kaveripiiri, yleensä lahjakkaasti huolen.
Minä toivon todella, että olisin väärässä ja suuri ihme tapahtuisi, sehän ei ole mikään ihme, jos jeppe sortuu, mutta ihme onkin, ettei sorru.
Eteenpäin on elävän mieli, joten sinnepäin sitten ja sisukkaasti!
No onhan se mahdollista,että puolessa vuodessa tapahtuu jotain hyvääkin.Itsellesi hanki apuja nyt kaikista mahdollisista tahoista.Itsesi ja lastesi vuoksi.Keskity asioihin joista saat energiaa ja mitkä ei kuluta sua.Toivottavasti saat auringoa elämääsi 🙂🌻
kiitos vastauksist!!!! viikko on meenyt ettei oll nähty. järki alkaa piikuhiljaa löytää taas tietä tähän päähän. kyllä sitä on ihminen soke tilanteessa. aina kun luen ton mun tekstin, niin en voi käsittää kuinka tyhmä mä olen ollu. nauraisin itselleni päin naamaa pahimmillani, en voi arvostaa itseäni jos jään ton lurjusken kanssa yhteen. joten nyt se on sitten nenä kohti uutta elämää missä laspsiin liittyvät asiat vaan aijon hoitaa hänen kanssaan. ja uskon että vuoden päästä on asiat jo paremmin ainakin mulla. vaikka nyt masentaa ja ahdistaa tää koko soppa ja hullunmylly mikä elämäni on ollu... uskomatonta miten sitä näkee asian nyt paljon selkeämmin kun ei ole toinen kokoajan hiillostamassa niskaan ja saa vapaasti hengittää sen ongelmilta.. rakkaus on todellakin sokea!!!!
Kiva,että olet itsesi kanssa sinut 🙂🌻Sillä on ainoo merkitys.Siinä olet todellakin oikeassa,että rakkaus on sokea.Niin kuin tuolla omassa aloituksessanikin osittain joudun toteamaan.Tyhmä klisee,mutta silti oiva.Kyllä se auringo sinullekkin vielä paistaa 🙂Niin ja kun aikaa kuluu asiat ovat varmasti parempaan suuntaan menneet.Mukavaa kesää sinulle🌻🙂🌻
Heippa
Et sinä tyhmä ole meille ihmisille tulee vain virheitä ja niistä vaan pitää
ottaa opiksi ja oppia.
Mut se on hyvä että virheitä pystyy korjaamaan.
Joo rakkaus on sokea mut järki pitää pitää matkassa ja kyllä aika hyvin
ihmisen oppii tuntemaan jo seurusteluvaiheessa kannattaa tarkkailla käytöstä, puheita,
käyttäytymistä jne
Nokka vaan eteenpäin ja uusia tuulia haistelemaan.
Kaunista kesää sulle
mä olen ihan romuna. en jaksa enää. en jaksa olla tän kivun kanssa . en jaksa hoitaa lapsia. en vaan jaksa enää tätä paskaa elämää. masentaa olla elossa. ahdistaa avata silmät ja todeta olavansa elossa. ja tuottaa joka päivä pettymys laspille etteo äiti tänäänkään jaksais. etten ne riitä mulle syysksi elää. voi kun riittäis. ne ois sen ansainnu- tää esittämine on vaan niin voimiavievää ja rankkaa. en vaan jaksa enää pinnistellä. tää on niin kidutusta. elämä. helvetin huono päivä.
Heippa
Onkos sulla ystäviä / kavereita joille voisit iloja ja suruja kertoa???
nimittäin auttaa varmasti kun pystyt puhumaan ja yksin ei saa murheita
jäädä miettimään???
Jos ei ole ketään niin ota yhteyttä vaikka tukihenkilöön?? niin auttaa varmasti
Sillä sulla on nyt vaan vaikeata ja sinua pitää nyt auttaa vaikeuksien yli niin
tulet vahvempana ihmisenä maaliin.
Jos on todella vaikeata niin ehdottomasti käy lääkärissä
niin saat ammattiavun.
Sillä olet ehkä väsynyt / masentunut niin se vie kyllä voimat.
Joo kirjoita miten olet jaksanut niin vastaan sulle.
Kaunista kesää sulle
nyt on jo pitkä aika kaikesta. mies on lomalla ekaa kertaa ollu koko viikon. ollan yhdessä oltu mun eli meidän vanhassa kodissa. hän haluaisi muuttaa takaisin kuukauden päästä, minä en, en edes halua sitoutua häneen, vaikka rakastankin ja ikävöin kauheesti. ja olen yksinäinen ja lähes olematon ilmän häntä. yritän päästä eteenä päin, mutt aolen katkera kun olen joutunut niin rankkaa kokemaan hänen takiaan. ja koko kesän yksin lasten kanssa, ja katsella perheitä lomakohteissa. on vaikeaa. haluaisin olla hänen kanssaan. mutta olan vaan todella loukkaantuntu ja vihainen. hän näyttää ainakin nyt olvan kunnossa, en tiedä kuinka kauan. mutta suurin ongelma taitaa olla mun masennus. ja innottomuus kaikkeen. ja voimattomuus. en jaksais edes liikahtaa. onneks yhdellä viikon burn outilla selvisin kesän ja isovanhemmat hoiti lapsia, kävin lääkärissä taas turhaan. olen elämäni aikan kokeillut 4 masennus lääkettä ja rauhoittavia jne. eivät sovi minulle. tulen sietämättömän itstuhoiseksi. ja näen vaan valve painajaisia. sekä joistain väkivaltaiseksi. ja uskalsin lääkrin kannustuksella kokeilla yhtä lääkettä sillä tuloksella että näin vlve paiajaisia 4 päivää. luulivat että olin menny psykoosiin. ihan kamalaa. ei sanat riitä kuvaamaan enää sitä oloa. joten taas tuli todettua että eivät psyykelääkkeet sovi mulle.
psykiatrinen sairaanhoitaja jolla käyn oli 2 kk lomalla. ja nyt taas pääsen kerran kuussa sille. hassua mutta se on just se kuun ainut hyvä päivä. ja se ei ikinä näe millainen olen kun olen ihan maassa. on mulla maili kavereita, mutta en kehtaa kertoa. elämän halua on nolla. mut onnes ei sentään itsetuhoinen tänään. vihaan itseeni kun en jaksa tehdä enää mitään. olen maailman surkein äiti vaikka rakstanikin lapsiani. ne olis ansainnu niin paljon parempaa. onneks se päivä koti alkoi maanataina. pääsevät sinne edes välillä viettämään normaalia lapsen elämää. tällä hetkeellä en edes kestä että isomi lapseni koskee minuun. ja jokainen sanakin on hermoja kiristävää. pientä kestän jotenkin kun se ei onnesk vielä puhu. vaan kaikki äiti sanat jota sieltä tulee on tois tuskaisia mulle. mussa tätyy olla jokin vika. mä vaan odoten että selviän hengissä jotenkin kuolemaan saakka.
Heippa betty
kyllä kannattaa käydä ammatti auttajan luona niin sieltä saat varmasti oikeanlaista
apua.
Kauanko sinulla on ollut paha olo???
Eikä sinussa ole mitään vikaa sinulla on nyt vaan ongelmia.
Kaunista kesää sinulle