parisuhde asumuserossa
moi.
14.7.2015 päätimme siirtyä asumiseroon, parisuhteemme on mennyt todella huonoksi. Olemme seurustellet 4,5 vuotta, en halua että tämä tähän päättyisi. Seksiä ei ole ollut puoleen vuoteen, koko aika jonkin laista pientä riitaa. Rakastamme toisiamme mutta kummallakaan ei ole hyvä olla. Tiedän omat virheeni laitan tähän viestin jonka rustasin puolisolleni.
Minä välitin välitin liikaa arjen haasteiden, vähäisen yhdessä olemisen käytin väärin. Murehtien meidän suhdetta, hienoa yhteistä aikaamme.
Aikaa taaksepäin miettien, en käsitä miten voin olla saanut joskus käsiini näin upean naisen. Naisen joka on näin kaunis ulkoolta kuin sisältäkin. Ajatuksetkin ovat hänen sisällä kaunista kuultavaa. En ymmärrä miksi en ole viime aikoina arvostanut näitä piirteitä tarpeeksi.
Olen liian paljon murehtinut enkä keskittynyt oleelliseen, en ole korjannut murheeni lähdettä vaan ruokkinut sitä. Sisälleni kasvoi lopussa liiasta ruokkimisesta peto, peto joka alkoi ruokkimaan mielikuvitustani.
Mielikuvituksen laukatessa olin aivan rikki ja loppu, henkinen tilani oli lähellä lähteä vakavempaa masennusta kohti. Onneksi ennen vakavempia masennuksia aukaisin suuni.
Nainen jota rakastan, aukaisi kultaisen arkkunsa ja ehdotti lepoa. Lepo on avannut silmäni, tiedän vian suurimmat olevan itsessäni. Olin liian takertuvainen, en osannut päästää irti ajoissa.
Naisen jota rakastan ajoin itse karkuun, hän lähti omaa oloaan parantamaan. Hän oli kauan poissa, peto sisälläni kylvi mielikuvitukseeni lisää ruokaa. Mielikuvitukseni esti minua lähestymästä häntä, pelkäsin liikaa kuulevani sanat en rakasta. Nyt tiedän että hän rakastaa peto on tuhottu.
Kaduttaa kohteluni häntä kohtaan, hän ei ansaitse tämmöistä kohtelua. Hän ansaitsee päivittäisen halauksen, pusun ja kehun. En ole näitä velvotteita täyttänyt, syytä jos kaivan niin se on mieliala.
Haluaisin että hän eläisi onnellisesti, silloin itse olen myös onnellinen. Jos hänen mielestä minun kanssa onnellisuus ei toimi silloin arvostan hänen mielipidettä,
koska silloin olen onnellinen kun hän on.
Sydämessäni muistan hänet aina kauniina ihmisenä. Olemme kokeneet paljon yhdessä 4,5vuoden aikana. Matka ollut ylä ja alamäkeä mutta olemme kiivenneet aina, eiköhän tämäkin selätetä.
Onneni itselläni löytyy maailman kauneimman/ihanimman ihmisen vierestä. Hän on onneni lähde. Hän tarvitsee vierelleen ihmisen, joka hoitaa velvoitteensa eikä työnnä pois niikuin minä tein.
Anteeksi kaikesta pahasta jota aiheutin toivottavasti nähdään pian, kauhea ikävän kaipuu sisälläni.
Rakkaudella Hannalle maailman kaunein nainen.
Nytten omalla kohdallani en vain kestä asumuseroa tarvitsisin vastauksia… kipu on liian suuri kestämään enään kauaa epätietoisuutta. mitä teen?
kiitos.
Hei,
Olen omassa parisuhteessani päätymässä asumuseroon ja kuulisin mielelläni kuinka teillä on mennyt tähän asti. Miten kirjeeseesi vastattiin? Saitteko uutta perspektiiviä, jatkuiko suhde asumuserosta huolimatta?
Hei,
Pitkään mietin tänne rekisteröitymistä, mutta täällä ollaan ja asumuserossa kesästä asti itsekin. Taustalla yli 20 vuotta yhteistä taivalta.
Tässä ketjussa kyseltiin miten jaksaa epätietoisuutta ja olen itsekin havainnut jaksamisen todella haastavaksi. Tänne kirjoittaminen on nyt seuraava keino yrittää jaksaa. Tätä ennen olen minäkin kirjoittanut puolisolleni kirjeen, johon ei ole vastausta kuulunut, mutta tiedän hänen toki sen lukeneen. Olen myös kirjoitellut omia ajatuksiani talteen, olen soitellut ystäväni kanssa. Epätietoisuus siitä, saanko toivomani uuden mahdollisuuden verottaa voimavaroja.
Meidän kohdalla suhteemme ei ole jatkunut asumuseron aikana ja rakentava keskusteluyhteyskin on haaasteellinen, kun tässä on kumpikin osapuoli tiukan arjen keskellä henkisesti kovilla.
Toiveissa olisi saada puoliso takaisin eli kovasti olisin kiinnostunut jaksamisen lisäksi sellaisista kokemuksista, joissa asumuseron jälkeen on palattu yhteen. Kaikki suhteet ovat toki ainutlaatuisia, mutta jotain vinkkejä mitä tällaisessa tilanteessa voisi tehdä, että asiat kääntyisivät parempaan suuntaan.
Hei,
Ei tunnu olevan kellään kokemuksia kommentoitavaksi miten asumuserossa toimia ja onko asumuerosta palattu yhteen jne.
Omalla kohdalla puheyhteys on kyllä olemassa, mutta mistään vakavasta aiheesta ei ole juteltu aikoihin. Pientä toivoa on, että epätietoisuuteen olisi omalla kohdallani tulossa lähitulevaisuudessa helpotusta, kun keskusteluista on sovittu. Tässä vaiheessa ei toki tiedä yhtään, mitä nuo keskustelut tulevat pitämään sisällään.
Asumuserossa suhde voi toki jatkua, mikäli molemmat osapuolet niin toivovat. Jos asumuserossa ideana on, että haetaan johonkin puolisoon etäisyyttä (tuleeko yksin ollessa ikävä toista tms.), kannattaa ehdottamasti pyrkiä sopimaan säännöt asumuseron ajalle: saako tapailla muita, milloin jutellaan asioista jne.