pari pikku juttua liittyen mun perheeseen.
Minulla olisi kaksi kysymystä:
1)Mitä minun tulisi tehdä kun äitini mies juo ja hänellä on kaksisuuntainen mieliala häiriö. Pelkään häntä, en voi luottaa häneen enkä muutenkaan pidä hänestä. Viime kesänä hän sai päähänsä hommata haulikon että lähtee metsälle mutta kun meillä on perheessä ollut aina sellainen sääntö että meidän taloon ei aseita tuoda. Ensin hän riiteli äitini kanssa siitä ja kun hän ei saanut äitiäni pahalle mielelle, hän tuli huoneeseeni jossa oli minä ja hänen tyttärensä ja kysyi meidän mielipidettä asiaan. Kun me kummatkin sanoimme että emme halua tai anna lupaa tuoda sitä tähän taloon, hän alkoi huutaa minulle että ”sulla ei oo mitään päätösvaltaa tässä talossa” ja ”sun sanomisilla ei oikeesti oo mitään väliä ku teen iha just niinku ite haluan” ja haukkui minua olemattomaksi ja tyhmäksi. kun hän lähti pois, oli hetki hiljaista. Mutta kun menin juttelemaan äitini kanssa olohuoneeseen kun minua pelotti, hän tuli siihen ja toiseli että ”sun on kuule ihan turha itkee ku se ei auta mitään” ja ”turhaa sä keräät huomiota”. Hän puhutteli minua sellaisella oikein ilkeällä äänellä ja pakotti minut katsomaan häntä silmiin mutta en vain voinut kun olin niin peloissani koska pelkäsin että hän lyö tai satuttaa minua. Juominen on vähentynyt mutta en vain voi hyvin kotona.
2) Tuntuu että olen lihava ja että minun tulisi laihuttaa. Olen siis 154/45 ja olen 16 vuotias. minua on myös kiusattu ala-asteella (haukuttu rumilla sanoilla ja tönitty) ja ylä asteella 9-luokalla minut jätettiin yksin eikä minulla ollut muita kuin poikaystävä.
- Tarvitset luotettavaa kuuntelijaa ja ihmistä joka auttaisi sinua. Olisiko koulun kuraattori, terveydenhoitaja tai auttava puhelin niinkuin sosiaaliviraston päivystys sinulle auttava taho ellet kotona voi puhua. Aikuinen ihminen, ammattiauttaja auttaa sinua ja kuuntelee aivan varmasti. He ovat vaitiolovelvollisia ja voit yrittää puhua avoimesti ongelmistasi. Kannattaa avautua se helpottaa huomattavasti arkipäivääsi ja keventää mieltäsi. Onko sinulla mummia, ukkia, tätiä?
Hei!
Ihan ensimmäiseksi sanon sinulle, että yritä unohtaa laihduttaminen. Olet pituuteesi nähden ihan normaalipainoinen. Tuossa iässä kaikki ulkonäköön liittyvät asiat ovat hyvin tärkeitä, mutta älä pohdi niitä liikaa. Yritä hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet, etsi itsestäsi niitä hyviä asioita. Jokaisessa meissä on jotain hyvää! 🙂
Tuo sinun kotitilanne ahdistaa sinua varmasti paljon. Oletko pystynyt puhumaan asiasta äitisi tai jonkun muun luotettavan aikuisen kanssa? Entä poikaystäväsi kanssa?
Itse olen alkoholistiperheestä kotoisin ja pelkäsin aina kotona. En uskaltanut puhua asioista kenellekään aikuiselle. Nyt keski-ikää lähestyessäni olen pohtinut paljon lapsuuttani ja siihen liittyvää salailua, häpeää, katkeruutta ja vihaa. Nyt jälkeenpäin ajatellen olisin toivonut, että olisin kertonut asioista jollekin ulkopuoliselle ja tilanteeseen olisi puututtu.
Tällä hetkellä päällimmäisenä tunteena on viha, häpeä ja katkeruus kun ajattelen vanhempiani. Minun tekisi mieli hakata heitä halolla päähän huutaa heille päin naamaa miten he pilasivat lapsuuteni ja myötävaikuttivat nyt aikuisiällä puhjenneeseen masennukseen. Mutta en tee sitä, koska olen aina ollut se kiltti ja arka lapsi. En halua, että muut joutuvat kokemaan samanlaisia tunteita kuin itse koen, joten suosittelen puuttumaan asioihin heti. Se tuntuu vaikealta, mutta on sen arvoista.
Itse "selvisin lapsuudesta" siten, että pakenin pahaa oloa erilaisten taiteellisten harrastusten pariin ja kirjoitin päiväkirjaa, runoja ja tarinoita. Minulla on aina ollut myös luja usko siihen, että tulevaisuudessa kaikki on paremmin. Suosittelen sinua lukemaan Ben Furmanin kirjan "Koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus". Tommy Helstenin "Virtahepo olohuoneessa" on myös hyvä. Näistä kirjoista on ollut itselleni apua. Edelleen uskon parempaan tulevaisuuteen ja siihen, että koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus.
Hello
Mary-Lou 🙂