Päästänkö irti vai yritänkö vielä?
Olen jo useampaan otteeseen miettinyt mitä pitäisi tehdä,kun ei ole poikaystävän kanssa vielä kahtakaan vuotta täynnä ja kaikki tuntuu kaatuvan kerralla niskaan…
Aluksi kaikki tuntui olevan niin hienoa että.Kerkesimme olemaan n.4kk yhdessä ennenkuin mies kertoi haluavansa kihloihin,ja ei kauaakaan kun sitä marssiittiin jo sormus kauppaan jne.Meni vissiin kaksi viikkoa kun mies ensimmäisen kerran paiskasi sormuksen pöytään ja sanoi,että tää oli nyt tässä.Ja samaa rataa on jatkunut useampaan otteeseen tähän päivään asti.Kolme kertaa on oman sormuksensa myynyt,rahapulassaan ja ostanut todennäköisesti päihteitä.Juu,miehellä on vielä kaiken lisäksi päihdeongelma.Mutta tätä tekstiä tulisi monta sivua jos kertoisin kaiken joten lyhyesti ja ytimekkäästi,tämän suhteen aikana mieheni on pahoinpidellyt minua sekä henkisesti ja että fyysisesti,käyttänyt huumeita suonensisäisesti,josta sain kuulla kavereiltaan enkä häneltä itseltään,manipuloinut ja loukannut,valehdellut jne…Ja sitten mies esittää kysymyksen,miksi et luota minuun?
Pitäisikö tämän kaiken jälkeen vielä luottaa?
Suurin ongelma suhteessa on siis miehen päihdeongelma,josta ei tunnu tulevan loppua vaikka kuinka yritän auttaa,vai pitäisikö minun edes tässä vaiheessa enää auttaa vai yrittää aloittaa oman elämän eläminen?
Olen viimeisen kahden vuoden aikana käynyt niin paljon läpi,että tuntuu ettei kerkiä edellisestä ongelmasta toipua kun uutta on jo tulossa.Jouduin itse tämän vuoden alussa viemään rakkaan koirani viimeiselle matkalle,joka oli todella kova paikka,oli pakko muuttaa toiseen asuntoon koska muistot olivat suuret edellisessä.Muuton jälkeen luulin että kaikki alkaisi sujua mieheni kanssa ja aloitimme niin sanotusti puhtaalta pöydältä,eipä onnistunut,kaikki alkoi mennä enemmän alamäkeä urakalla.
Ja sitten kaksi kuukautta takaperin,isäpuoleni joutui henkirikosen uhriksi vasta 44 vuotiaana joka oli perheelleni todella kova paikka.Tälläkin hetkellä olen sairasalomalla psyykkisen kuntoni vuoksi.Puoltoista vuotta olen käynyt psykiatrilla ja syönyt lääkkeitä.Alkaa tuntua siltä että voimat on loppu.
Monet miehet ovat pettäneet luottamukseni ja ajattelin että oma mies ei ainakaan sitä tee,mutta toisin kävi.Tuskin pystyyn koskaan luottamaan miehiin täysin.
Tekstikin saattaa olla hieman epäselvästi kirjoitettu,mutta toivottavasti antaa käsityksen elämästä mitä elän,vai elänkö?😐
...päästä irti.
Sitkeä suomalainen nainen.Olin alkoholistin kanssa 14 vuotta ja kolme lasta.Ei mikään muuttunut.
Olet arvokas ja ihana ihminen.Ota ja lähde, kun vielä voit.Älä tuhlaa elämääsi. Jossakin tuolla on tavallinen ja raitis mies sinulle, jonka kanssa voit perustaa perheen ja viettää normaalia elämää.Terve suhde vie eteen päin elämässä ja sairas ja epänormaali suhde sairastuttaa sen terveenkin.Irtirepäisy sattuu, mutta parempi olla elossa ja kunnossa kuin jatkuvassa pelossa ja mustelmilla.
Päästä irti ja aloita yksin puhtaalta pöydältä.Jätä kaikki taaksepäin ja katso vain eteenpäin.Paranet nopeammin kuin uskotkaan.Tsemppiä ja rohkeutta!!🙂👍
Ihanaa!
Vihdoinkin pystyin siihen mikä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten,päätin että nyt riittää uhkailut,päällekäymiset ja jatkuva päihteiden käyttö mieheltäni!
Maanantaina antoi syntymäpäivälahjaksi kasan uhkauksia ja hakkasi nyrkeillä jalkoihini kun olin nukkumassa,silloin riitti.
Sain miehen puhumulla asunnosta ulos,huom.jossa vain minä olen kirjoilla,Soitin heti ystävälleni hysteerisenä,joka saapuikin tuota pikaa luokseni.Kannoimme miehen pienen omaisuuden kellariini ja pakkasin vaatteet ynnä muut henk.kohtaiset tavarat laukkuun ja soitin että tule hakemaan laukkusi ja anna avain,tai muuten puuttuu virkavalta asiaan.Ihme kyllä mies totteli ja haki laukkunsa ja palautti avaimeni.
Sen verran annoin armoa,että sanoin tavaroidensa voivan olla kellarissani kunnes löytää asunnon mutta sitä ennen ei tarvitse tänne tulla ja silloinkin kun tulee ne hakemaan,en aio olla yksin.
Kyllä sitä mies on niin nöyränä soitellut ja pyydellyt anteeksi ja että voisiko tulla edes nukkumaan,olen siihen vain todennut että eipä onnistu enää.Hommaa oma asunto ja laita elämäsi kuntoon,sillä minä ryhdyin siihen jo.
Aion palauttaa elämäni siihen malliin missä se on ollutkin.🙂
Kaikille voimia jotka kamppailee saman asian kanssa!🙂
Onnea rohkeasta päätöksestäsi Muumimamma. Kaikkea hyvää ja jatka tääne kirjoittelua uudesta elämästäsi!
Upea juttu ja onnea uuteen elämään!!!!🙂🌻
Niin...
Aikaa on mennyt tovi ja ikäväkseni joudun kertomaan etten ollutkaan sitten niin vahva kuin luulin..Viime vuoden lopulla jo päätin että nyt saa tämä suhde riittää ja jatkan omaa elämääni ja kertaalleen jo miehen ulos sainkin..Meni aikaa,useampi viikko jolloin emme olleen yhteydessä ja olin todella vahvasti sitä mieltä että yhteen emme enää palaa vaikka mikä tulisi.Toisin kävi,saimme jossain vaiheessa puhelin yhteyden toisiimme ja pystyimme keskustelemaan asioista normaalisti.Meni useampi päivä keskustelun parissa ja asiat todellakin näyttivät siltä että me voisimme palata yhteen ja aloittaa uuden elämän yhdessä,taas...Pitkän aikaa menikin hyvin,mutta sutten asiat palasivatkin samaan kaavaan kuin ennenkin!Päihteet,väkivalta valehtelu jne...Ei muutosta.
Sama meno on jatkunut suurimman osan jo tämänkin vuoden puolella ja hyviä hetkiä on vain muutama,joista pyrin nauttimaan täysillä koska mies on ihana silloin kun on oma itsensä eikä sekoita päätään mömmöillä.
Aloitin työt itse lastentarhassa tämän vuoden tammikuussa ja olen kuin olenkin pystynyt siellä käymään vaikka muu elämä meneekin päin v*ttua,ja olen monesti huokaissut kyllä helpotuksesta että olen päässyt töihin ns.pakoon meidän elämää ja riitelyä!Mutta pidemmän päälle sitä ei jaksa.
Olen esittänyt itselleni kysymyksiä että olenko liian heikko päästämään irti tästä miehestä vai missä on vika kun tuntuu siltä että mies voi tehdä minulle mitä vain enkä silti pysty jättämään häntä?😐 Olen miettinyt tosi paljon sitä että onko minussa jotain vikaa kun minua kohdellaan näin? Mies syyttää jatkuvasti minua että hänen päihteiden käyttö on minun vikaani jne..Tosin tuohon en usko itsekkään,syytelköön muita jos ei itse löydä itsestään vikoja..Riidat ja tappelut ovat menneet siihen pisteeseen taas että kummankaan suusta ei tule yhtään järkevää sanaa ja syytellään toisiamme ja sanotaan se mitä sylki suuhun tuo,ei tulisi kuuloonkaan että keskustelu onnistuisi tässä vaiheessa!!😞
Tätä tekstiä tulisi vaikka yhden romaanin verran jos jaksaisin vain kirjoittaa...
Mistä mahdan saada voimia tulevaan ja onko minun kohtaloni oikesti elää tämmöistä elämää...??😑❓
Olen menettänyt toivoni jo.
Oletko tutustunut läheisriippuvaisista kertovaan kirjallisuuteen tai teksteihin täällä netissä?
Miten sä perustelet itsellesi sen, että haluat ja olet yhdessä miehesi kanssa kaikesta huolimatta?
En ole tutustunut kirjallisuuteen läheisriippuvaisuudesta tai etsinyt tietoa internetistä.Ehkäpä alan tutustumaan tähän aiheeseen.
Vastauksia...
Siinäpä se onkin se kysymys mitä olen esittänyt itselleni että mitkä ovat ne syyt minkä vuoksi jatkaisin elämääni tämän miehen kanssa..Mitään järkevää selitystä siihen ei taida olla,tuntuu vain siltä etten uskalla lähteä tästä suhteesta ja voimavarat on todella lopussa.Alan olemaan jo liian väsynyt siihen että jaksaisin hakea apua vaikka sitä olisi saatavilla.Tuntuu että kaikki on vain liian vaikeaa..
itsellä alkaa jo oma syyllisyys painaa liian paljon,että miksi olen ylipäätään ottanut miehen takaisin koska se on nähty että muuttumaan hän ei pysty!
Kysymyksiä on liian paljon johon tuntuu etten löydä ikinä vastauksia...
Yritä saada itsesi kiinni ajatuksesta, tunteesta tai sisäisestä päätöksestäsi, joka vakuuttaa sulle, että suhde kannattaa, sitä ei voi jättää tai saa sinut muuten vain pysymään paikallaan vastoin kaikkea sitä, mitä järkesi sanoo asiasta. Tilanteeseesi on varmasti jokin syy, jokin perustelu, joka voi tuntua ensi näkemältä järjettömältäkin...