lähdettiin miehen kanssa sinne piknik-risteilylle,oli todella mukavaa olla yhdessä juteltiin,olotilani kohentui taas hiukan…mutta nyt kun olen taas kotona,tuntuu,että kaikki seinät kaatuu niskaan,vaikeinta on se,etten tiedä mikä niissä mieheni jutuissa on täyttä totta,koska hän osasi esittää osansa ennen paljastumista erittäin vakuuttavasti,eilen tiesin että haluan jatkaa avioliittoamme,tänään pelkään jäädä..kerroin sen suoraan hänelle,mitä jos hän jatkaakin touhujaan taas vähän ajan päästä,kun suurin hälinä on tyyntynyt,toisaalta hän nyt tietää,että en ole minäkään itsestään selvyys,minäkin voin lähteä ja jättää kaiken,tuntuu että olen tulossa hulluksi!!kohta on tämän ns.ystäväni syntymäpäivät,hänen vanhemman lapsensakin päivät edessäpäin,olen hänen nuorimman lapsensa kummitäti samoin taas mieheni kummisetä tälle lapselle,en haluaisi mennä sinne kylään,vaikka ystäväni sanoo olevansa syytön kaikkeen,ei hän ole miestäni vikitellyt…mutta nyt ajatus tämän ihmisen kohtaamisesta kasvokkain tuntuu tosi vaikealta,surullista koska pidin hänestä ihmisenä todella paljon…ennen tätä kaikkea…miten saada ihminen kiinni valheistaan,voi kun olisi tietoa,minulla on heidän molempien sana,missä vakuuttelevat tämän jutun olleen ”vain ohimenevää ihastumist,eikä ole tapahtunut pahempaa”ottaa päähän kaikki vaan odottavat,että minä nyt vain tästä nousisin ja unohtaisin kaiken…turha luulo…