Onkohan ero ainoa ratkaisu?
Olen tuntenut mieheni 3 ja puoli vuotta. Sain tietää n. puolitoista vuotta sitten että hän harrastaa ”nettiseksiä”. Annoin anteeksi mutta nyt eilen sain tietää että hän on ihan oikeasti pettänyt minua. Useaan kertaan ja ties kuinka kauan ja monen kanssa.
Tilannetta pahentaa se, että saimme juuri lapsen pitkän yrityksen jälkeen. Raskausaikana mies ei huomioinut minua kuin silloin kuin hänelle sopi. Onhan hän ihana silloin kuin on, mutta siloin kun hän suuttuu niin häneen ei saa mitään kontaktia. Nyt kun lapsi syntyi luulin että meillä menee hienosti. Olin onnellinen ja mieskin vaikutti olevan. Nyt kun hän jäi kiinni pettämisestä (luin hänen sähköpostiviestit salaa)niin kaikki unelmat ja toiveet ja suunnitelmat meni uusiksi. En tiedä enää mitä tuntea. Hänellä on pakkomielle seksiin ja hän vakuuttaa olevan pahoillaan ja rakastavansa minua. Hän rukoilee etten jättäisi häntä. Hän tosin tietää että olen sen verran heikko etten pysty jättämään häntä. Kerran suhteemme alkuvaiheessa hän suuttuessaan paiskasi minut maahan ja hakkasi päätäni kivilattiaan. Hän sanoi minun ansainneen sen. Uskoin niin. En tajua miten musta on tullut näin idiootti! Ehkä vuoden päästä tapahtuneesta hän pyysi anteeksi. Toi oli ainoa kerta kun hän harjoitti fyysistä väkivaltaa, enkä suko että hän enää niin tekisikään. Mutta miten ihmeessä voin enää luottaa ettei hän pettäisi minua? Rakastan häntä kuitenkin.. Kun aloimme puhumaan lapsen ”hankkimisesta”, sanoin hänelle että en IKINÄ halua joutua yksinhuoltajaksi ja että hänen on pakko lopettaa nettijuttunsa.. (en siis silloin tiennyt että hän oikeasti petti minua) olen aina pelännyt että tekisin lapsen väärän miehen kanssa. Nyt sitten ilmeisesti tein.. Luulin mieheni lopettaneen nettijuttunsa kun hän kosi minua reilu vuosi sitten.. Nyt en ihan tosissaan tiedä mitä tehdä. En vaan pysty enkä kai halauakkaan erota.. Voiko tällaisen suhteen enää pelastaa? Miten saan apua? En haluaisi itkeä lapsemme edessä.. Enkä halua että hän oppisi että äitiä saa kohdella näin..
Hei. Luin viestisi ja rankalta tuntuu. Toivottavasti saat itsestäsi voimia tilanteesi ratkaisuun!! 🙂🌻
Jokaisen oma elämä ja oma onnellisuus on omalla vastuulla, mutta tarkoituksella ei saa silti toisenkaan ihmisen elämää pilata ja aiheuttaa toiselle tuskaa. Tietysti ystävyys- ja parisuhteissa tuetaan toista ja autetaan aina kun voidaan, mutta toisen elämää ei pidä silti kantaa omilla harteilla. Et ole velvollinen korjaamaan miehesi käytöstä, vaan hänen itsensä on haluttava muuttua.
Minusta miehesi käyttää valtaa ja manipuloi. Tuo väkivaltakohtaus ja sinun syyllistämisesi sen yhteydessä kertovat juuri siitä. Myös seksin harrastaminen ja läheisyyden osoittaminen vain hänelle sopivina hetkinä on vallankäyttöä. Parisuhteessa on molempien kuunneltava toistensa tarpeita, sinulla ei ole ainoaa velvollisuutta mukautua miehesi tarpeisiin. Itselleni nämä olleet vaikeita asioita oppia, ja olen monessa suhteessa jäänyt sopeutujaksi ja altavastaajaksi. Henkinen alistaminen on todella julmaa ja kuluttavaa ja syö parisuhdetta siinä missä fyysinenkin.
Olet tehnyt lapsen rakastamasi miehen kanssa eikä siinä ole mitään väärää. Et sinä ole epäonnistunut missään. Sinä saat itkeä, mutta älä pura ahdistustasi ja pahaa oloa lapseesi, koska hän ei ole tehnyt mitään väärää. Selitä mielummin tilanne jollekin luottohenkilölle (ystävälle, sukulaiselle tai terapeutille) ja pyydä lastenhoitoapua. Avun pyytäminen ei ole kiellettyä koskaan. Käytännön asioihin löytää aina ratkaisun . 🙂
Auttaako mies sinua kotitöissä ja lapsen hoidossa? Miten hän on suhtautunut sinuun lapsen syntymän jälkeen?
Toista ei voi muuttaa, itseään voi. Tuskin sillä kovin pitkälle pääsee, jos toiselle sanoo, että hänen on pakko lopettaa nettiseksi.
Jos miehesi on seksiriippuvainen, niin muuttuakseen hänen pitäisi ensinnäkin haluta muutosta ja huomata tuon riippuvaisuuden häiritsevän omaa elämäänsä. Sanotaan, että riippuvaisuus on sairaus. Ehkä se sitä on. Muuttumisen pitäisi onnistuakseen olla itsekkäistä syistä lähtevää. Itsekäs syy voi tietysti olla se, että hän haluaisi viettää sinun kanssasi hyväntuntuista elämää.
Riippuvaisuus on kehittynyt jonkin syyn vuoksi. Alunperin tuollainen seksiriippuvuus on saattanut joillakin alkaa siitä, että on paettu joidenkin tunteiden käsittelemistä. Sittenhän seksuaalinen purkautuminen jo itsessään saattaa koukuttaa, kun siinä endorfiinit lähtevät liikkeelle ja siitä saa hetkellisen hyvänolon tunteen. Voidaan puhua jo kemiallisesta riippuvuudesta.
Riippuvuuden tilalle siis pitäisi saada jotakin, mutta se halu pitää syttyä itselle muuttaa asioita. Riippuvuus taitaa aina mennä kaiken muun edelle elämässä. Ja siksi se juuri sotkeekin ja vaikuttaa ihmisen ja hänen kanssaan elävien elämään.
Tuollainen väkivaltaisuus on todella hälyttävä merkki. Sanotaan, että heti ensimmäisestä lyönnistä pitäisi lähteä pois ja sitä mieltä olen itsekin. Se, että hän on tehnyt noin, kuin kerroit..hän on siinä ylittänyt tietyn rajan ja sama voi toistua milloin vain, kun on tarpeeksi stressiä, eikä hän ehkä näe muuta purkautumisreittiä vihalleen tai joillekin turhautumisen tunteilleen.
Sinulla taitaa olla hyvin vähän vaihtoehtoja. Joko elää siinä suhteessa ja kärsiä niistä asioista hänen kanssaan, ellei hän itse ala haluamaan muutosta..ja Huom! haluaminen on vielä ihan eri asia, kuin konkreettiset teot muutoksen suuntaan. Itse uskoisin muutokseen vasta sitten, kun hän alkaa tekemään jotain, eli hakeutuu esim. keskustelemaan ammattiauttajan kanssa. Ja sitten se yksi vaihtoehto on se ero. Älä väsytä ja kuluta itseäsi täysin, rakasta itseäsi siis.
Kyllä! Sinä alat olla idiootti, sen verran lievennän, ettet ihan, koska kysyit neuvoa.
Tiedät, että sinulla on valinnan mahdollisuus ja sen teet itse, omaksi ja lapsesi parhaaksi tai pahaksi.
Kumpiko on sitten oikea ratkaisu, siihen voisin antaa pieniä vihjeitä. Sanon ihan ensin, älä tee niinkuin minä olen tehnyt, vaan tee niinkuin neuvon, niin säästät itseäsi.
Olen elänyt tuollaisen miehen kanssa ja menettänyt itsekunnioitukseni ja itseluottamukseni, uskon ja luottamuksen elämään ja muihin ihmisiin, yhteyden sukulaisiini ja ysäviini, tuhlannut parhaat vuoteni, menettänyt fyysisen terveyteni, järkeä minulla ei ollut alkuunkaan paljoa, mutta sekin vähäinen oli välillä kateissa.
Sitä kesti vuosikymmenet, olin todella syvällä, enkä uskonut muunlaista elämää enää olevankaan, näillä mennään hautaan asti. Toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi, jostakin syvältä löysin, itsestäni joitakin toivon rippeitä, ihminen sitä olen minäkin.
Muutin elämäni, ensin pieniä asioita ja sitten kokonaan, enkä ole muuta katunut kuin sitä, miksen älynnyt aiemmin lähteä, niin miksi?
helemi kirjoitti 10.2.2012 21:8
Kyllä! Sinä alat olla idiootti, sen verran lievennän, ettet ihan, koska kysyit neuvoa.
Tiedät, että sinulla on valinnan mahdollisuus ja sen teet itse, omaksi ja lapsesi parhaaksi tai pahaksi.
Kumpiko on sitten oikea ratkaisu, siihen voisin antaa pieniä vihjeitä. Sanon ihan ensin, älä tee niinkuin minä olen tehnyt, vaan tee niinkuin neuvon, niin säästät itseäsi.
Olen elänyt tuollaisen miehen kanssa ja menettänyt itsekunnioitukseni ja itseluottamukseni, uskon ja luottamuksen elämään ja muihin ihmisiin, yhteyden sukulaisiini ja ysäviini, tuhlannut parhaat vuoteni, menettänyt fyysisen terveyteni, järkeä minulla ei ollut alkuunkaan paljoa, mutta sekin vähäinen oli välillä kateissa.
Sitä kesti vuosikymmenet, olin todella syvällä, enkä uskonut muunlaista elämää enää olevankaan, näillä mennään hautaan asti. Toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi, jostakin syvältä löysin, itsestäni joitakin toivon rippeitä, ihminen sitä olen minäkin.
Muutin elämäni, ensin pieniä asioita ja sitten kokonaan, enkä ole muuta katunut kuin sitä, miksen älynnyt aiemmin lähteä, niin miksi?
Tässäpä ei ole paljon lisättävää. Ihmettelen miksi vielä kysyt onkohan... toimisit jo...Onnea matkaan
🙂👍
Helemin viesti kannattaa lukea antaumuksella ja useaan kertaan.
Lapsi ei ollut virhe, sillä sinä teit sillä hetkellä sen mitä parhaaksi näit. Ota huomioon että sinulle valehdeltiin. Lapsi ei ole koskaan virhe. Mies voi sitä olla, mutta lapsi ei ikinä. Jos voisimme valita miten elämämme menee, jokainenhan tekisi niin. Ei minunkaan elämäni tällaista pitänyt olla, vaan onnellista ja minulla piti olla perhe.
Nyt vaan kimpsut kasaan ja uuden elämän alkuun. Se ei ole helppoa, mutta mies ei ole se joksi häntä luulit. Siinä mielessä tilanne on helpompi, valheessa ei voi elää.