Hei,

Tässä ehkä hieman karusti kirjotettu, mutta itse niin sanottuna toisena naisena en ollut kiinnostunut miehen parisuhteesta. En halunnut kuulla mitään siihen liittyvää. Tiesin, ettei mies tulisi jättämään vaimoaan lapsien takia. Muuten heillä miehen mukaan ei ollut oikein mitään mikä piti heitä yhdessä. Ei läheisyyttä, eivät puhuneet ja seksiä kerran kuukaudessa jos kävi hyvä tuuri. Kaikki lähti työpaikalta ja kesti noin kaksi vuotta.. Kaksi vuotta jaksoin esittää etten tarvitse mitään muuta kuin muutaman kerran viikossa salaa tapailua. Sitten tajusin vihdoin lopettaa miehen vastusteluista huolimatta. Tuskinpa jäi hänen syrjähyppynsä siihen.. Muitakin ollut, mutta ne on ollut lähinnä yhden illan juttuja. Tässä maailmassa ei kannata keneenkään luottaa.

carita4, ei ja varsinkaan varattuihin.
Jokaisella meistä naisilla tulisi olla itsepuolustuskyky tallella kun törmää uuteen ihmiseen. Perheen rikkominen ja perheen sisäisiin asioihin (sitähän pettäminen kai on!?) puuttuminen ei ole kovin hieno asia eikä toivottu. Vaikka se kuinka hivelisi itsetuntoa se että varattu mies katselee ja ihailee - ei sittenkään ei.
Tuollaisessa tilanteessa luulen syttyy sellainen voiton laulu sisimmässä - ahaa ei se vaimo siellä kotona tai töissä taida sittenkään olla kaikki voipa (eikä me toki kukaan olla). Tuohon ansaan ei kannatta jäädä. Tulee opetella kieltäytyminen.
Eräs työkaverini ja entinen ystäväni sanoi kerran keskusteluissamme ettei hän osaa sanoa - ei-. En tiennyt vielä silloin mistä oli kysymys. Muutamien kuukausien kuluttua hän tuli luokseni itkien ja kertoi kuinka maailma oli romahtanut. Taustalla oli nuori perhe. Eikä sekään vielä riittänyt vaan tarina toistui likaisessa yhdenillan jutussa.
"Ei kiitos" - sanomisen hetkellä hieman kirveltää mutta jää hyvä jälkimaku.🌻🙂🌻

Täällä myös eräs alkujaan toinen nainen. Ei kai sitä käytöstään voi millään oikeuttaa. Mutta kun asiaa voi ajatella järjellä ja tunteella. Kukaan muu kuin minä ja se mies eivät voi ajatella asiaa täysin tunteella, koska kukaan muu ei tiennyt aikoinaan mitä välillämme on.

Tässä tapauksessa liitto oli jo kriiseillyt ennen minua. Ongelmia oli koitettu selvittää, tuloksetta. Kumpikin on minulle myöhemmin sanonut, etteivät olleet toistensa elämän rakkauksia. Minä ja tuo mies olemme. Sielunkumppaneita, koemme syvää yhteyttä. Olemme koittaneet elää ilman toisiamme, mutta se oli kummallekin tuskallista. Kuulostaa naiivilta, mutta ajattelen edelleen, että olemme tähän maailmaan syntyneet toisiamme varten.

Mieshän ei olisi lähtenyt perheensä luota, ellei olisi halunnut. Hän teki päätöksensä minun tietämättäni. On vaikea ajatella, että olisin syypää liiton tuhoutumiseen, kun se nyt oli valmiiksi rikki. Toki olisi ollut toivottavaa, että olisimme tavanneet vasta eron jälkeen, asiat olisivat silloin paljon yksinkertaisempia. Mutta ei elämässä voi määrätä etukäteen mitä tulee vastaan.

Ymmärrän että edellisellä vaimolla on vaikeuksia suhtautua minuun. Mutta jos on rehellinen itselleen, sitä yleensä ymmärtää, että liitossa oli jo vikaa. Mies olisi lähtenyt myös ilman minua. Mutta ymmärrän toisiin naisiin kohdistuvan vihan. On vaikea olla vihaamatta ihmistä, jonka kokee pianneen kaiken. Mutta voiko kukaan ulkopuolinen pilata hyvinvoivaa, rakkauden täytteistä, henkisestä yhteydestä nauttivaa suhdetta?

Ongelmia oli koitettu selvittää, tuloksetta. Kumpikin on minulle myöhemmin sanonut, etteivät olleet toistensa elämän rakkauksia. Minä ja tuo mies olemme. Sielunkumppaneita, koemme syvää yhteyttä. Olemme koittaneet elää ilman toisiamme, mutta se oli kummallekin tuskallista. Kuulostaa naiivilta, mutta ajattelen edelleen, että olemme tähän maailmaan syntyneet toisiamme varten.

On vaikea ajatella, että olisin syypää liiton tuhoutumiseen, kun se nyt oli valmiiksi rikki.
Mutta jos on rehellinen itselleen, sitä yleensä ymmärtää, että liitossa oli jo vikaa. Mies olisi lähtenyt myös ilman minua. Mutta ymmärrän toisiin naisiin kohdistuvan vihan. On vaikea olla vihaamatta ihmistä, jonka kokee pianneen kaiken. Mutta voiko kukaan ulkopuolinen pilata hyvinvoivaa, rakkauden täytteistä, henkisestä yhteydestä nauttivaa suhdetta?

Hei

Tämä kuulostaa perinteiseltä toisen naisen puolustelulta 😉 ja jos tämä auttaa sinua perustelemaan itsellesi tätä, niin siitä vaan.

Totta se varmaan on, ettei toimivasta ja onnellisesta liitosta lähdetä, mutta tapa millä asiat hoidetaan on se isoin asia. Se että valitaan pettämisen ja salasuhteen tie kertoo paljon ihmisestä ja hänen arvomaailmasta ja periaatteista (ja tämä koskee salasuhteen molempia osapuolia). Pettäjät ja heidän uudet kumppanit ovat itsekkäitä ihmisiä, jotka eivät välitä toisten tunteista, kuinka paljon loukataan, vaan oma hyvä olo ajaa kaiken yli. Jos ihminen huomaa, että on tunteita toista henkilöä kohtaan, on pettäminen aina valinta koska toinen tie on rehellisyys, mutta usein tätä ei uskalleta tehdä. Tämä on raukkamaista toimintaa.

Minut on juuri jätetty toisen naisen "takia" ja suhdetta selkäni takana oli 1,5kk ja jos mieheni ei olisi jäänyt kiinni, ei hän olisi koskaan kertonut minulle totuutta. Minä en syytä toista naista erostamme, eikä hän ole minua henkilökohtaisesti loukannut vaan mieheni on tehnyt sen. Tämä toinen nainen voi perustella asioita kuinka paljon tahansa itselleen ja ajatella tämän olevan oikeutettua, mutta hän on kuitenkin kuullut tarinasta vain toisen puolen.
Toiset naiset ymmärtää mille pettäminen tuntuun vasta kun osuu omalle kohdalle (jota en toivo kenellekkään, koska on kamalaa). Se luottamuksen menetys ja tunteet mitä tästä nousee on kamalaa tuskaa 😞

Hei 🙂 Sara7:n teksti on täysin sama minkä itse voisin kirjoittaa omasta suhteestani. Olisi kiva kuulla kauanko suhteenne oli ns. salasuhde, miten se sitten paljastui kun paljastui ja missä tilanteessa elätte nyt? Onko teillä uusperhe ja miten sen muodostuminen meni?

Ja purppuraenkelille voin kertoa, että ainakin oma itsetuntoni on niin hyvä, ettei minun tarvitse mitään voiton tansseja tanssia saadessani huomiota sen enempää varatuilta kuin sinkkumieheltäkään. Olen omassa viestiketjussani (Toisen naisen mietteitä) kertonut jo aikaisemmin myös, että mielummin olisin tavannut miehen vasta sitten, kun heillä asiat on täysin selvät mutta rakkaus ei aina katso aikaa ja paikkaa kun on tullakseen. Ajatukseni ovat myös olleet aidosti vaimonkin puolella kun näitä suhdeasiota olemme miettineet, enkä missään nimessä toivo hänelle mitään pahaa.

Tottakai ymmärrän petettyjen katkeruuden mutta itsekäs en silti myönnä olevani. Ehkä teidän ykkös naisten olisi kannattanut miettiä omaa suhdettanne ja sen hoitamista pikkuisen aikaisemmin.

TheOther kirjoitti 9.10.2014 17:12

Ajatukseni ovat myös olleet aidosti vaimonkin puolella kun näitä suhdeasiota olemme miettineet, enkä missään nimessä toivo hänelle mitään pahaa.

Olen lukenut viestiketjusi. Jos ette toivo toiselle naiselle pahaa, niin vähintä, mitä voitte tehdä on kertoa totuus. Sen jokainen ymmärtää, jos toinen rakastuu ja haluaa avioliitosta pois, mutta valehtelua ei kukaan voi käsittää. Se satuttaa kaikkein eniten. Miehellä ei vain yksinkertiasesti ole munaa kertoa totuutta tai sitten hän ei tosissaan haluakaan parisuhteesta pois. Mikäs sen mukavampaa kuin pitää perhe ja nauttia sen tuomasta turvallisuudesta. Välillä käydä vieraissa. Näitä miehiähän löytyy😉