Onko mieheni kohtuuton?
Olemme olleet avomieheni kanssa yhdessä kohta 6 vuotta. Olen kolmekymppinen ja minulla on ollut tämän suhteen aikana vakava uupuminen ja masennus josta olen pikkuhiljaa pääsemässä yli vaikkakin edelleen olen aika masentunut ja hauskoja hetkiä on harvassa. Suhteessamme isoimmat riidat on ehkä tulleet siitä, kun minä joskus haluan mennä kavereiden kanssa baariin ja ottaa muutaman siiderin.
Mieheni ei käytä alkoholia juuri lainkaan ja hän ei voi sietää sitä, että tulen hiprakassa kotiin. En todellakaan käy usein, ehkä muutaman kerran vuodessa. Olemme kotoisin eri paikkakunnilta ja näin kesäisin tulen kotikaupunkiini tapaamaan veljiäni ja kavereitani. Eilen olimme istumassa iltaa veljien ja muutaman kaverin kanssa ja meillä oli todella kiva ilta. Olin niin onnellinen kun sain olla niiden ihmisten kanssa, jotka todella tuntevat minut ja joiden seurassa voin olla oma itseni. Oli tosi mahtavaa pitkästä aikaa nauraa kunnolla ja otin muutaman siiderin, en missään tapauksessa koomakännejä.
Nyt tänään olen mieheni kanssa puhelimessa keskustellut ja hän ilmoitti olevansa todella kyllästynyt tähän viinan juontiini. (edellisen kerran kävin ulkona pari kuukautta sitten, ja sitä edellisestä kerrasta on useampia kuukausia!) Hän väittää että minulla on alkoholiongelma ja nyt hän vaatii että olen vuoden täysin ilman viinaa. Ja jos en siihen pysty, niin silloin hän mielestään tuhlaa aikaansa minun kanssani ja silloin me eroamme.
Minusta tämä on kuitenkin aika kohtuutonta, koska minulla ei todellakaan ole alkoholiongelmaa. Luulen että hän ehkä pelkää että minulle muodostuu sellainen. Kyllä minä voin olla sen vuoden juomatta, mutta tuntuu jotenkin kohtuuttomalta että hän ottaa minulta pois ne hetket jolloin voin pitää hauskaa rakkaimpien ihmisten kanssa. Tämän usean vuoden masennuksen aikana niitä hauskoja hetkiä ei tosiaan usein ole ja senkin takia tälläiset illat ovat minulle todella tärkeitä. Ja senkin takia, että olemme talvet poissa Suomesta ja näen perhettäni vain kesäisin ja silloinkaan en kovin usein.
En ole koskaan pettänyt miestäni tai tehnyt mitään muutakaan tyhmää silloin kun olen käynyt viihteellä eli en oikein tajua mitä hän hakee tällä. Meillä on muuten asiat hyvin suhteessamme, mutta tämä tuntuu olevan asia, josta emme pääse yhteisymmärrykseen. Kirjoittakaa mielipiteitä! Tämä on aika pieni ongelma, monilla on ’oikeita’ ja isoja ongelmia, mutta mitä te sanotte tälläisestä ehdosta, onko se oikein?
Hei, Ottilia!
Ensimmäiseksi lyhyt vastaus otsikon kysymykseen: Kyllä. Miehesi on kohtuuton.
Uupumus ja masennus ovat vakavia sairauksia, kuolemanvaarallisia. Itse masennuksesta jo pitkään kärsineenä tiedän, ettei niistä voi parantua vain "ottamalla itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytymällä". Miehesi kuuluisi tällaisessa tilanteessa tukea kaikkea, joka vähänkin edistää paranemistasi, ja jos illanvietto ystäviesi ja läheistesi kanssa tekee sinulle hyvää, en tajua miksi hän rakastavana ihmisenä haluaa sen sinulta kieltää.
Pelkääköhän miehesi, kenties alitajuisesti, että löydät illanvietoilta jonkun toisen miehen? Tai teet jotakin muuta hölmöä? Se ei kenties muuta hänen ajattelutapaansa, vaikket ole koskaan tehnyt mitään typerää. Hänelle voi joskus olla käynyt niin (joku entinen on lähtenyt toisen miehen matkaan baarista tms), ja nyt hän pelkää, että sama tapahtuu uudestaan.
Toisaalta minulle tulee mieleen, että onko sinun pakko käyttää alkoholia pitääksesi hauskaa? Itse en käytä lainkaan, sillä alkoholi ei sovi minulle, mutta ymmärrän niitä, jotka haluavat sen muutaman ottaa rentoutuakseen. En tällä yritä kuitenkaan sanoa että alkoholinkäytössäsi olisi jokin ongelma. Kertomuksesi perusteella käytät alkoholia oikein sivistyneesti ja fiksusti.
Yksi lause kirjoituksessasi jäi mieleeni. Sanoit: "Olin niin onnellinen kun sain olla niiden ihmisten kanssa, jotka todella tuntevat minut ja joiden seurassa voin olla oma itseni." Voitko olla oma itsesi miehesi kanssa? Jos et, miksi et? Jos et voi olla oma itsesi miehesi seurassa, en lainkaan ihmettele, että masennuit tässä suhteessa. Jatkuva näytteleminen syö voimia aivan hirveästi. Sanoit myös, että saatoit pitkästä aikaa nauraa ja pitää hauskaa. Entä nauratko miehesi kanssa? Pidättekö hauskaa, käyttekö kahdestaan missään mukavissa paikoissa?
Miehesi voisi muuten tarkistaa tietojaan "alkoholiongelmasta". Netistä löytyy aivan taatusti kriteereitä, joilla voi selvittää, onko "ongelmesi" todellinen vaiko vain miehesi päässä. Tässä esimerkiksi hyvä linkki, anna miehesi lukea se:
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=283
Miehesi taitaa myös hieman pelätä alkoholia ja sen tuomia vaikutuksia ihmisiin ja sinuun. En lähde arvailemaan syitä siihen, mutta sinun kannattaisi keskustella hänen kanssaan ihan reilusti. Minun ja varmasti monen muunkin mielestä sinulla ei nimittäin todellakaan ole mitään alkoholiongelmaa.
Voimia! 🙂🌻
Hei!
Oletko kysynyt mistä miehesi inho alkoholia kohtaan johtuu? Itse inhoan ryypiskelyä syystä että lapsuuden kodissani käytettiin liikaa alkoholia, mikä aiheutti minussa ahdistusta ja turvattomuudentunnetta. Nyt sitten aikuisena juopottelun katsominen aiheuttaa helposti noita vastaavia tunteita. Tiedostan kuitenkin nämä asiat niin voin joustaa, sekä omassa (pysyn aina kohtuudessa) että kumppanin juomisessa. Jos asiaan ei liity tämmöistä aspektia niin sitten kyse on tietysti jostain muusta ja mielestäni miehesi täytyisi joustaa ja antaa sulle lupa pitää hauskaa joskus, ja voisit tietysti pitää hauskaa myös miehesi kanssa niin hän ei tuntisi jäävänsä hauskanpidon ulkopuolelle.🙂🌻
🙂🌻 Alkoholin käyttö on vastenmielistä jollei itse käytä. Tosin sain muutamia vuosia sitten juopon maineen erään miehen taholta kun käytin olutta tai viiniä ruokailujuomana (en käy kapakoissa en käytä tänäpäivänä alkoholia lainkaan) alkoholi ei ole ongelmani siksi että sitä käyttäisin vaan siksi etten sitä käytä, vai kuinka arvelisitte?
Raitis ihminen kyllä tietää mitä vaaroja vähäiseenkin alkoholin käyttöön voi liittyä ja etenkin silloin kun käyttää lääkkeitäkin. Ehkä huoli onkin juuri siinä? 😉
Niin, ei se viina minulle ole tosiaankaan mikään välttämättömyys mutta kun se ei kerran ole ongelma niin en näe syytä jättää sitä kokonaan. Se kuuluu osana meidän sisarusten tapaamisiin silloin tällöin ja kyllä se auttaa rentouttamaan meitä niin että meillä todentotta on ollut hauskaa! Tai siis viinaahaan emme juo vaan olutta tai siideriä ja sitäkin kohtuullisesti.
Mieheni kanssa meillä on kyllä tosi kivaa myöskin, jokapäiväisessä arjessa nauramme välillä katketaksemme ja meillä on samanlainen huumorintaju. Mieheni ei vain ole kovin sosiaalinen ja esim. meidän sisarusten tapaamisissa hän ei vain pääse loppujenlopuksi samalle aaltopituudelle. Sen takia haluan joskus mennä heidän kanssaan ihan omin päin.
Mieheni lupasi, että jos olen vuoden juomatta, niin hän on vuoden juomatta kahvia. (ja se on hänelle iso asia!) No, hän on sitä kahvia nyt lipitellyt, minä olin kyllä esim juhannuksen juomatta. Eli en tiedä missä mennään, onko uhkavaatimus voimassa vai ei. Meillä on ilmeisestikin vakavat keskustelut edessä. Haluan tehdä hänelle selväksi että toisen ihmisen tehtävä ei ole muuttaa toista. Minulla on oma elämä kuljettavana kuten hänelläkin. Se on kyllä erittäin surullista jos suhteemme päättyy tälläiseen. Minusta tämä on periaatekysymys.
Miehesi on ilmeisesti vain mustasukkainen läheisistä suhteista sisaruksiisi. Oli niin tai näin, pari kaljan ottaminen ei edellytä sitä terveessä parisuhteessa, että ruvetaan uhkailemaan, kiristämään ja manipuloimaan käyttäytymistäsi. Pidä vain pintasi.
Voi, jos vain voin sinut säästää siltä, mitä olen itse joutunut tyhmyyttäni kärsimään. Kirjoitat kuin minä silloin kun itse olin nuori ja samassa tilanteessa. Kaikki merkit ilmassa, mutta en tajunnut.
Ei kyse ole alkoholinkäytöstäsi. Kyse on siitä, että avomiehesi haluaa kontrolloida tekemisiäsi. Jos et joisi siideriä, hän keksisi jonkin muun syyn, miksei sisarusten ym. tapaaminen olisi sopivaa. He esim. olisivat muuten vaan sinulle vahingollista seuraa ja sitten alkaisivat vihjailut (varsinkin kiistatilanteessa) siitä, että olet tainnut tavata veljiäsi kun käytöksesi on sellaista ja tällaista.
No voin olla väärässäkin, koska alan olla katkeroitunut ämmä, mutta... nyppii niin että me naiset siedetään ihan älytöntä käytöstä miehiltä. Ehkä olemme tottuneet jo lapsesta asti siihen, että pitää totella ja kiitosta saa olemalla kiltti.
Mutta siis, juu ei. Älä anna periksi. Pidä kiinni näistä energisoivista tapaamisistasi. Itse luovuin, lopulta kadotin itseni kokonaan. En enää tiennyt kenen taskussa oma tahtoni on. Nyt olen etsimässä kadonnutta itseäni ja toivon sen löytyvän ennen kuin täytän 50.