Onko miehelläni toinen?
Olemme olleet melkein 20 vuotta naimisissa ja nyt epäilen, että miehelläni on alkanut tai alkamassa suhde työkaveriinsa.Syitä epälykseeni on useita. Kun kerroin hänelle epäilyksestäni ja syistä miksi niin ajattelen, hän sanoi, ettei hänellä ole mitään meneillään, mutta ei kuitenkaan kieltänyt kaikkia niitä asioita, joiden perusteella epäilykseni heräsivät. Ei hän myöskään vastannut kysymykseeni, miksi hän on toiminut siten kun on. Ainut lyhyt vastaus oli, että en kuuntele häntä enkä ole kiinnostunut yhteisistä asioista. Kun sitten sanoin, että tämä toinen nainen ilmeisesti on, niin siihen hän ei vastannut mitään. Lyhyehkön keskustelun jälkeen mies pakkasi kassinsa, otti nuoremman lapsemme mukaan ja lähti toiselle puolelle Suomea auttamaan kaverinsa muutossa. Tämä tuli minulle yllätyksenä, en ollut tiennyt hänen suunnitelleen mitään matkaa. Hän on nyt ollut poissa neljä päivää.
En ole kahteen viikkoon nukkunut kunnolla, herään aamuyöllä yhä aikaisemmin ja aikaisemmin, viime yönä jo vähän ennen kolmea. En pysty syömään juuri mitään ja olen laihtunutkin jo kolme kiloa. En myöskään pysty keskittymään juuri mihinkään ja tunnen olevani niin henkisesti kuin fyysisestikin aivan lopussa. Voisiko joku auttaa?!
Hei,
Hakeudu terveyskeskukseen, sieltä saat apua!
Mulla oli ihan sama juttu: ei yhtään unta,
ei ruokaa, itkin pitkin päivää....
Ne ihmiset ovat siellä meitä varten, apua saa
jos vain haluaa!
Tätä mun keskusteluapua on ollut nyt parisen
viikkoa ja on tosi helpottavaa... Tosin suru
ja kaikki se ahdistus on mukana, mutta se on
osa tätä prosessia......
Mene käymään siellä ja hae apua, yritä jaksaa edes sen verran.....🙂👍
Juu kyllähän ne toiset naiset jaksaa kuunnella kun ei ole huushollia hoidettavana sun muita velvollisuuksia kannettavana. Tietysti olisi tärkeä hoitaa omaa avioliittoa, mutta ei sekään yksin onnistu.
Miehelläni oli sellainen lähinnä puhelinsuhde, josta kuulema sai iloa (itse olin silloin vakavasti sairas) elämään .
Raukkamaiselta ja epämiehekkäältä (epäkypsältä) tuollainen käytös tuntuu.
Olen kokenut kahdenvuoden helvetin ja omin avuin siitä suht koht hyvään tilanteeseen päässyt. Nyt kun alan olla vahvoilla näen miten lapsellinen, naivi ja suorastaan säälittävä mieheni oli pettäessään (2,5v).
Toistaiseksi ollaan yhdessä , mutta en tiedä tyydynkö tähän...
Kiitos vastauksistanne,
Kävin lääkärissä ja sain nukahtamislääkkeitä. Kun epäilin, että mielenterveyteni on järkkymässä, niin lääkäri sanoi, että kysymyksessä on normaali kriisireaktio. Se tuntui mukavalta, en siis olekaan sekoamassa.
Mieheni palasi reissultaan ja olemme sen jälkeen keskustelleet asioista. Hänen mukaansa kysymyksessä on ihan tavallinen työkaveri (jolle hän on tekstaillut ja soitellut lähes päivittäin työajan ulkopuolella) ja omien sanojensa mukaan hän oli vain mennyt liian pitkälle, kun kysymyksessä oli nainen. En oikein ymmärrä, mitä hän sillä tarkoittaa. Mieheni on pyytänyt anteeksi ja hänen mielestään asia pitäisi nyt vain unohtaa. Pari viikkoa hän on mielestäni ollut pitämättä yhteyttä tähän henkilöön, mutta nyt minusta näyttää taas siltä, että yhteydenpito on palautumassa ainakin melkein samanlaisiin mittoihin, kuin se oli. Olen yrittänyt sanoa hänelle, että kaikki mitä olen nähnyt (ja mitä hän ei ole kiistänyt) ei muutu olemattomaksi sillä, että siitä ei puhuta. Minun pitäisi nyt vain nollata tilanne ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Jotenkin minusta tuntuu, että mieheni on tyytyväinen siihen, että vaimo on mustasukkainen. Hän ei taida ymmärtää, että kysymyksessä ei ole niinkään mustasukkaisuus kuin tunne mitättömäksi ja arvottomaksi tekemisestä ja siitä, että kaikilla yhteisillä vuosilla en ole ansainnut hienotunteisuutta ja arvostusta. En halua roikkua kenessäkään väkisin ja selviän kyllä taloudellisesti ja muutoinkin yksinäni, se ei ole ongelma.
Tämä kesä on ollut hirveä enkä tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kriisivaihe on nyt ilmeisesti ohi ja mieheni mielestä ilmeisesti koko episodi loppuun käsitelty ja elämä jatkuu kuten ennenkin. Mutta kun se ei taida mennä ihan niin...
Voi kunpa sitä olisi sanoja ja tekoja jolla sisi sinun olosi paremmaksi ja asiasi selväksi.
Kun luin sinun tekstiäsi niin ahdistuin kovasti, sillä vaikka minun miehelläni ei fyysisesti ole tosiat niin henkisesti on mutta se että kuinka vakavaa se on niin siitä en tiedä.
Minä toivon todella että asiaisi selviävät, mutta suosittelen tuota ammattiapua sinun itsesi takia. Se voi tuntua ettei siitä ole apua mutta se auttaa kun saa puhua toiselle ihan kasvokkain.🙂🌻