Aloin vuoden alusta seurustelemaan erään todella ihanan naisen kanssa. Meidän suhde alkoi ensin vapaalla suhteella, koska emme oikein tienneet vielä alusta alkaen, aiommeko todella mennä vakavampaan suuntaan. Mutta sitten tunteet alkoivat syventyä, harrastimme melkein säännöllisesti seksiä, ja aloimme olemaan enemmän yhdessä, sitten hän erääsä iltana petti minua. Meillä oli pettämisen vaiheilla edelleen vapaa suhde, vaikka tunteet olivat todella syvät jo toistemme kohdalla.

Tämä tuntui hänestä pahalle, ja minusta pahalle. Puhuimme asiat halki, ja sovimme että ei enää syrjähyppyjä, hänellä oli myös tapana ”leikisti kismailla” muitten tyttö kavereittensa kanssa, sekin tuntui minusta aika ilkeälle, sekin on nyt sovittu juttu, että hän ei tee mitään sellaista enää. Voimme ehkä vain syyttää toisiamme, koska emme tehneet pelisääntöjä täysin selviksi, mutta minua edelleen varjostavat nämä asiat välillä. Luottamuksen sanotaan tulevan takaisin ajan myötä, ja toivon todella niin, ja hän on vakuuttanut todella rakastavansa minua. Meillä on ns. yhteinen päiväkirja, johon kirjoitamme välillä, vaikka myös puhumme ongelmista mitä joskus saattaa olla, kannattaa kokeilla, päiväkirja on ihan hyvä idis, koska välillä voi olla vaikea puhua kumppanilleen tietyistä asioista.

Näin hän on mm. kirjoittanut: ”Perustetaan oma koti, jossa on hyvä ja turvallinen olla molempien, jossa ymmärretään ja kuunnellaan aina, toivottavasti. Näytä tunteesi minulle, avaudu”.

Ja olen itsekin myöntänyt hänelle, että hän todella on kaikkeni. Mutta olen edelleen hieman mustasukkainen, kun hän esim. puhuu exänsä kanssa, tai menee itse baariin, en saa ajatusta mielestäni että hän pettäisi minua taas. Mikä neuvoksi, olen kertonut tästä hänelle, ja hän ei suuttunut, mutta sanoi että ei petä. Että minun tulisi vain yrittää luottaa parhaani mukaan.

Lisäksi olemme molemmat todella masentuneita, se on yksi monista asioista, jotka meitä yhdistävät. Molemman olemme niin syvällä masennuksessa että viiltelemme toisiamme, ja olemme kummatkin yrittäneet itsemurhaa.

Mutta aiomme molemmat silti yrittää parhaamme mukaan selvitä, päivä kerrallaan. Ainoat hetket milloin tunnen olevani onnellisimmillani, on hänen seurassaan. Hän on käynyt jo jonkin aikaa hoidossa, ja on lääkityksellä. Minulla alkaa kohta hoito, ja varmaan myös lääkityskin. Mielestäni meidän kannattaa jatkaa seurustelua, koska sen lopettaminen varmasti tuhoaisi meidät molemmat, koska rakastamme toisiamme niin paljon että sitä ei voi sanoin kuvata. Tunteet häntä kohtaan minulla ovat aivan uskomattomat, ja olisin valmis vaikka hyppäämään kalliolta alas hänen mukanaan, jos hän niin päättäisi tehdä. Kokemusta muilla, tiedän että aika moni suhde on tällaiseen kaatunut, mutta minä uskon ja yritän kaikkeni jotta meidän suhde ei kaatuisi tällaiseen masennukseen ja ********aan.

Kokemuksia? Neuvoja? Mitä tahansa vinkkejä? Mitä mieltä meidän tilanteesta, onko meillä teidän lukijoiden, ja ylläpitäjien mielestä toivoa jatkaa tätä suhdetta entistä syvemmälle, kohta ollaan yhteenkin muuttamassa, missä tulee toteutumaan tuo ”perustetaan koti” homma. ☺️❤️☺️ 😭