😭 Minun tarinani om seuraavan lainen.

Olen työssä käyvä nainen.
Sairastunut panikkihäiriöön n.10v sitten.
Rauhoittavien lääkkeitten avulla pystyn olemaan työelämässä.
Mutta, nyt vuoden verran olen sortunut juomaan kaljaa melkein joka ilta.
Aina aamuisin päätän etten tänään hae keppanaa, toisin kuitenkin käy.
Heikko mikä heikko. Vain olenko jo alkoholisti😭
En oiken löydä selitystä kaljan kittaamiselle. Koska perheelämä on kunnossa ( tosin olen viikot yksin kotona )elämänkumppanini ole reissu hommissa.
Hänelle en ole kertonut kaljan juonnista mitään. Viikonloppuisin sitten josku otamme yhdessä olutta.
Minulla on tosi mukava harrastus josta nautin.

Olen nyt käynyt ” Kallonkutistajalla ” muutaman kerran ja liittynyt masennus ryhmään.
Sieltä olen saanut jonkin verran apua.Mutta hänellekään en ole kehdannut kertoa heikkouksestani.
Menin lähinnä sen takija Psykiatrille kun ole typaikka kiusattu.
Määräs minulle uusia lääkkeitä, joista on ollut apua.

Harmittaa ja 😟 huolestuttaa, mihin ja miksi on hävinnyt se entinen ahkera / reipas ja raitin MINÄ.
Toivottavasti ei ole minun laisia naisia. Mutta jos on kirjoitelkaa kokemuksijanne aiheesta.