Onko 17 vuotta elämästäni ollutkin valhetta, mihin voin uskoa!?
Olen 36-vuotias nainen, vaimo ja kahden pojan äiti. Tällä hetkellä taistelen perheestäni, avioliitostani ja miehestäni minulle (mutta ei miehelleni) tuntemattoman naisen kanssa. Ja olen rikki..
Kaikki alkoi viime syksynä. Mieheni etääntyi minusta. Läheisyys loppui, keskustelut loppuivat, seksi loppui, tuntui, että kaikki loppui. Olin aivan ymmälläni ja tiedustelin mieheltäni vuoden vaihteessa, että missä meidän parisuhde menee. Mies sanoi rakastavansa minua, mutta elimme hänen mielestään ”kämppiksinä”. Kysyin tuolloin myös, että onko hänellä toista naista, tuolloin kielsi sen. Mieheni on aina ollut rehellinen minulle ja uskoin tuolloin. Sovittiin, että nyt aletaan panostamaan suhteeseen ja tehdään siitä parempi…tammikuu oli vielä vaikeampaa kuin syksy. Helmikuun alussa kysyin uudestaan, onko hänellä toista naista ja hän myönsi. Itki ja myönsi. Ja minä itkin..mietittyäni asiaa, sanoin, että haluan jatkaa, ja hän sanoi, että me varmasti löydämme kipinän takaisin. Ensimmäisellä viikolla hän pyysi minut jo treffeille ja meillä oli ihanaa. Myös hänen mielestään.
Tästä sitten alkaakin säätö. Mieheni haluaa(?) irti naisesta, on sanonut useaan kertaan naiselle, että me yritämme uudelleen. Ja aina tilanne on mennyt siihen, että mieheni ei pääse irti naisesta. Tunne ei menekään häneltä pois. Hän ei pysty lopettamaan ihastustaan naiseen. Tässä todella soudetaan ja huovataan.
Mies sanoo rakastavansa minua tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Rakastelukin on uskomatonta tällä hetkellä. Siinä ei ole mitään suorittamista. Viimeksi eilen mieheni sanoi, että seksi on nykyään käsittämätöntä 🙂 (en suostu ajattelemaan sitä toista naista).
mm. kaksi viikkoa sitten mieheni sanoi itkien, että haluaa vanhan elämän takaisin, haluaa, että tämä koko sotku olisi pois pyyhitty. Viikko sitten hän sanoi naiselle, että se on loppu nyt. Ja viikon verran mieheni tuntuikin taas omalta itseltään ja avoimelta, tutulta. Sanoi, kuinka iso kivi on pudonnut sydämeltä ja on onnellinen kun on saanut minut takaisin. Myös viikon verran se nainen soitteli miehelleni, että ”onko mieheni nyt aivan varma, mitä hän haluaa..? ym.” Tämän jälkeen mieheni taas muuttui etäisemmäksi, luulen, että nainen on saanut hänet taas ympäri puhuttua jatkamaan suhdetta.
Tämä nainen on itse jo kaksi kertaa eronnut ja lapsiakin on kertynyt. Hän on mm. sanonut, että ”viisaat aikuiset osaavat erota niin, että lapset saavat vain uusia ihania ihmisiä ympärilleen..ja kuinka tämä kyseinen nainen NYT vasta tietää, mitä todellinen rakkaus on, kun rakastaa miestäni..” Tuntuu, että tämä toinen nainen manipuloi miestäni.
Minä en voi käsittää, kuinka joku nainen/äiti voi tarkoituksenmukaisesti yrittää tuhota lasten ja perheen elämän?! Varsinkin, jos hän toistuvasti on saanut viestiä mieheltäni, että me yritämme. Heikkohan mieheni on ihastuksissaan/rakkaudessaan(?) toista naista kohtaa. Kuten psykologi minulle terapiassa sanoi, että ihastuminen on kuin huumetta; riittää että se toinen heilauttaa hameen helmaa, niin mieheni on sekaisin. Itse en voi muuta sanoa kuin että minä todella vihaan, inhoan sitä naista!! Lapsiani hän ei ikinä tule kasvattamaan tms.
Kaikki alkoi viime kesänä, kun mieheni vaihtoi työpaikkaa. Nainen ihastui ja alkoi iskemään ja mieheni sortui. Eikä nyt pääse irti siitä naisesta. Mieheni vaihtoi jopa nyt keväällä jopa työpaikkaa, mutta ei päässyt irti hänestä.
Nyt alkaakin oma usko loppua! En jaksa enää kauan tätä soutamista ja huopaamista. Ja minusta tuntuu, että miten voin ikinä luottaa mieheeni, vaikka hän sanoisikin tilanteen olevan loppu? Jokainen puhelimen piippaus (puhelin ei ole äänillä, jotta en kuulisi mahdollisia viestejä/soittoja) pistää minulla kylmät väreet. Tuntuu, että mies ei olekaan se, jonka kanssa olen viettänyt viimeiset 17 vuotta ja se tuntuu pahalta! Ja omakin olo tuntuu välillä siltä, että en tiedä, olenko minä itse vai olenko joku muu.. Itsetunto on tuhottu.
Ja kaiken huipuksi, mieheni on minusta mustasukkainen; sanoi itse että tuntuisi pahalta, jos olisin jonkun toisen kanssa. Ja hän sanoi itse, että jos joutuisi minusta eroon, ei pääsisi minusta ikinä yli..rakastaisi minua aina.
Jaksanko vielä? Ja jos jaksan, niin miten minä tässä jaksan? Onko kenelläkään mitään vinkkejä, kuinka tästä jaksan?
Hei Ellu75, voi miten mukava on kuulla hyviä kuulumisia! Vaikuttaa siltä, että miehesi on todella tajunnut, mitä on ollut vaarassa menettää ja haluaa yrittää täysillä kanssasi. Suhteen katkaiseminen toiseen naiseen on erittäin hyvä merkki. Jospa teillä on nyt tosiaankin alkamassa uusi, parempi suhde.
Meillä tilanne on edelleen monimutkainen. Kohta tulee viisi kuukautta siitä, kun sain selville mieheni pettämiset ja ihastumisen. Välillä olen tulla hulluksi. Toissa viikko oli ihan hirveä, sain tietää tarkemmin mm. viestejä, joita tuo toinen nainen on lähetellyt miehelleni. Tuntuu niin karmealle kuulla toisen naisen sanovan omaa aviomiestä rakkaakseen! Elämänhalu on taas karkuteillä, enkä osaa iloita mistään. Välillä tuntuu, että olisi parempi jo häätää koko mies matkoihinsa, mutta lasten takia en voi sitä tehdä. En pysty ajattelemaan tulevaa selkesti ja muutenkin tuntuu, että tilanne on taas jämähtänyt paikoilleen. Molemmat vaan kärsitään, eikä mitään päätöstä synny. Toivon niin kovasti, että mieheni katkaisisi lopultakin välit tuon toisen naisen kanssa, mutta saman työpaikan vuoksi se on hankalaa. Työasioissa joutuisi kuitenkin olemaan toisen kanssa tekemisissä. Muutoin olemme hetkittäin lähentyneetkin ja välillä mieheni on myöntänyt, että kaikkein mieluiten hän eläisi minun kanssa, jos vaan saisi pyyhittyä pois kaikki pahat tekonsa minua kohtaan. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, mutta millaiseen elämään sitten pystyisimme? Ja pystyisinkö minä pidemmän päälle olemaan hänen kanssaan luontevasti? En tiedä mitä pitäisi tehdä, että löytäisi oikeat vastaukset. Hullua tämä meidän elämä joka tapauksessa on ja varsin surullista myös.
Kaikkea hyvää teille ja kirjoittelehan aina välillä, miten teillä menee!
Heippa Joonuska!
Olemme kirjoitelleet tuolla aloittamassasi ketjussa, mutta nyt ajattelin kirjoitella tähän, kun edellinen kirjoituksesi riipaisi niin sydämestäni ☹️ Niin tuttuja nuo tunteet, mitä kuvailet. Tuo aika, jolloin kaikki on vielä auki kuluttaa ihan valtavasti sekä sinua, että miestäsi. Auttaisiko teillä jonkun takarajan asettaminen? Meillä se ja pieni ero toisistamme auttoi miestäni tekemään oman päätöksensä, joka on minun kannaltani hyvä eli hän on sanonut haluavansa jatkaa kanssani ja hoitaa suhdettamme kuntoon 🙂 Tällä hetkellä minulla on jotenkin seesteinen olo asian suhteen ja kerään ikäänkuin voimia tulevaa varten, sillä tiedän, että jutun käsittely tulee vielä kestämään kauan. Ja vaikka mielessäni on vielä paljon epäilyksiä, pelkoja, luottamuksen puutetta, en jaksa ajatella niitä vielä vaan vasta sitten kun niiden kohtaamisen aika on. Itselläni on sellainen olo nyt, kun muistelen noita syvän epävarmuuden hetkiä, että oli tosi hyvä päästää ikäänkuin miehestä irti ja olla erossa vähän aikaa. Silloin tuntui kamalalta ajatella erossa olemista, kun heti oli mielessä se, että mitäs jos mieheni tapailee tuota toista naista silloin ja huomaakin, että ei enää pysty minua rakastaa. Mutta meidän tapauksessa se ainakin toimi siis toisinpäin eli mieheni huomasi sen että mitä on menettämässä. Ja tuosta takarajasta. Sanoin miehelleni, että en enää suostu olemaan epätietoinen liittomme jatkumisen suhteen vaan haluan saada asiaan selvyyden, että voin sitten panostaa täysillä siihen, miten asiassa tuleekaan käymään. Nyt me voimme YHDESSÄ miettiä, miten tästä eteenpäin, mikä MEILLE on hyväksi ja miten me saamme suhteemme taas uuteen kukoistukseen. Jos mieheni päätös olisi ollut toisenlainen, minun olisi sitten pitänyt yrittää jaksaa päivä kerrallaan eteenpäin yksin ja lasten kanssa, mutta olisin saanut siinäkin tapauksessa jonkun syyn ja suunnan, jonka eteen tehdä töitä. Epävarmuuden tilanteessa ihminen on niin avuton, kun ei pysty työskentelemään kunnolla mihinkään suuntaan...
Nyt toivonkin sinulle Joonuska oikein kovasti voimia ja tsemppiä hankalaan tilanteeseenne! Toivotaan, että asiat ratkeavat mahdollisimman pian, sinun kannaltasi onnellisesti. Kirjoittele taas kuulumisiasi jossakin välissä!🙂