Tämä ei nyt liity parisuhteeseen, kotiin eikä perheeseen. Ellei niitä sitten tulkita oikein laveasti.
—–
Minulla on jonkunlaisia ihmissuhteita 3-5 semmoiseen ihmiseen, joiden seurasta en nauti ollenkaan. Yhteydenpito heihin suorastaan syö energiaani ja hyvää mieltäni. Eräässä stressin hoito-oppaassa kehoitettiin ”välttämään negatiivisia ihmisiä”. En tiedä, ovatko he erityisesti negatiivisia, mutta minä en heidän seurastaan kuitenkaan pidä. Olen tuntenut heidät lapsesta asti. Kaikki nämä ”ystäväni” tuntevat toisensa joten on kyse kaveripiiristä.
Tällä hetkellä nämä ihmissuhteet eivtä elämässäni juuri ole olemassa. Saan satunnaisesti sähköpostitse kiertokirjeitä tai juorupostia. Joskus tekstiviestejä. Heidän puheluihinsa en vastaa. Olen jo aikaa sitten vähentänyt yhteydenpitoa ja yhteydenpito heidän taholtaankin on selvästi vähentynyt.
Ongelmani on se, etten tiedä, pitäisikö minun jotenkin kertoa, miksen ole enää heihin yhteydessä. Vai pitäisikö vain jatkaa tätä hiljaisuutta. Vai mitä kannattaisi tehdä?
Hei Klara,
Minusta ei tarvitse kiusata itseään pitämällä yhteyttä ihmisiin, joita ei halua tavata.
Omat ja kumppanin sukulaiset tietysti voivat olla erityistapaus. Kannattaako ja jaksaako pitää jotain yhteyttä. Tästä Sinulla ei liene kyse.
Mielestäni et ole valinnoistasi tilivelvollinen. Voi olla armeliaampaa olla hiljaa kuin paukauttaa: "Minun on niin paha olla teidän seurassanne". Mitä pitäisi vastata, jos toinen kysyy, miksei ole pitänyt yhteyttä? Pieniä valheita työkiireistä vai suora totuus? En tiedä.
Ei kuulu minulle, mutta oletko miettinyt, miksi nuo ihmissuhteet ovat Sinulle niin vaikeita. Emmekö me joskus opi jotain itsestämme asettumalla hankalaan tilanteeseen ja tutkiskelemalla itseämme siinä? Kulloistenkin voimiemme rajoissa tietysti.
Urpo
Ehkä kannattaa vain antaa epämieluisien ihmissuhteiden hiipua omia aikojaan. Jos näin ei luonnostaan tapahdu, hiipumista voi edistää hienotunteisesti pitämällä etäisyyttä ei-toivottuihin ihmisiin. Ellei ihmissuhde ole aivan turmiollinen vaan ainoastaan kiusallinen, lopullisesti välejä ei ehkä kannata katkaista. On hyvä, että on olemassa muutamia
URPO ja 1 10sta
Kiitos vastauksistanne. Ne auttoivat itse asiassa paljonkin, vaikka palaan aiheeseen vasta nyt piitkän ajan päästä. Olen päättänyt antaa suhteiden hiipua ja olla armelias eli olla perustelematta hiljaisuuttani mitenkään. Urpo pohti tuota, jos yhteyden katkaisemisesta tulee joskus puhe. Mietin tätä ja minusta se olisi oikeastaan ihan mielenkiintoinen tilanne. Jos näitä ihmisiä mietityttää tämä tilanne ja he ottavat sen puheeksi, niin silloin voisin ihan rehellisesti ja silti kohteliaasti kertoa, miten olen asiat kokenut ja päättänyt. Minusta semmoinen keskustelu voisi olla mielenkiintoinenkin ja rehellinen.
Urpo kirjoitti, että hankalaan tilanteeseen asettumalla voi oppia. Olen samaa mieltä. Näitä ihmissuhteita pohdittuani en kuitenkaan pidä tilanteita erityisen hankalina, vaan negatiivisina. En halua kuunnella tai kertoa juoruja. En halua kikattaa ihmisille ja arvostella ihmisiä. En halua keskinäistä kilpailua mitättömistä asioista. En halua muutakaan näille ihmissuhteille tyypillisiä asioita. Mielestäni elämässäni on sitä paitsi jo ihan tarpeeksi haastavia ja hankalia ihmissuhteita sekä tilanteita 😉. Niiden lisäksi kaipaan rehellisiä, aitoja ja tukevia ihmissuhteita.
Ystäviä ei ole tosiaan koskaan liikaa, mutta ystävyyssuhteita voi yrittää luoda kouluiän jälkeenkin. En katkaise näihin "ystäviini" välejä millään teolla, mutta en myöskään pidä yhteyttä. Aion panostaa hyviin ystävyyssuhteisiini ja niitä olisi tietysti mukava saada vähän lisääkin.
Klara