Ongelmana pelko arjesta
Parisuhteemme on todellisessa pattitilanteessa. Molemmat rakastamme toisiamme ja ehdottomasti haluaisimme jatkaa yhdessä oloa. Suhteemme on läheinen ja olemme käyneet läpi yhdessä hyvinkin vaikeita asioita. Nämä ovat syventäneet ja lujittaneet yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ongelma, joka itseäni huolestuttaa valtavasti, on täysin erilaiset odotukset parisuhteeltamme. Kumppanini ei halua lainkaan kohdata arkea, vaan mieluummin on erossa muutaman päivän viikossa, jotta syntyy ikävä ja jälleennäkeminen on ihanaa. Hän haluaa parisuhteemme jatkuvan näin myös tulevaisuudessa. Itselläni koko elämän haave parisuhteeseen liittyen on aina ollut se, että voin kumppanin kanssa asua ja elää sekä viettää normaalia arkea. Itse saan irti enemmän arjesta kuin romanttisista jälleennäkemisilloista, jonka jälkeen taas olemme erossa. En tiedä pystynkö muuttamaan tätä unelmaa arkielämästä siten, että olisin onnellinen tässä toisenlaisessa parisuhteessa. Vaikka rakastan kumppaniani valtavasti, on mieleeni välillä hiipinyt ajatus luovuttamisesta. Kumppaninikaan ei ole valmis kokeilemaan tätä arkielämää, mutta haluaisi myös jatkaa yhdessä. Pyytäisin teiltä apua, sillä minun ideani ovat täysin loppu. Onko parasta, että yritän hyväksyä vain tilanteen vai pidänkö kiinni tästä ”arkiunelmasta”? Onko teillä minkäänlaisia ehdotuksia, miten toimia?
Rakastumisen tunne voi kestää vahvana vuosiakin, jos yhteisen tulevaisuuden toteuttaminen jostain syystä viivästyy, ja joudutaan viipymään yhteisessä unelmassa. Ehkä kumppanisi tietää tämän. Oloasi voisi helpottaa, jos lukisit Francesco Alberonin kirjan Rakastuminen. Siinä kuvataan loistavasti rakastumisen, rakastamisen ja arkipäiväistymisen lainalaisuuksia.
Minusta tuntuu, että ongelmasi korjaantuu ajan myötä... En usko, että rakkaasi haluaa ikuisesti jatkaa noin. Hän ei vain ole vielä valmis muuttamaan yhteen. Jokainen vaatii oman aikansa tullakseen toisen ihmisen kanssa niin läheiseksi, että syntyy täysi luottamus. Jotkut vaativat enemmän aikaa kuin toiset. Tärkeintä on,ettei kukaan tunne oloaan painostavaksi. Anna miehellesi aikaa.Nauti siitä mitä teillä on juuri nyt, äläkä turhaan murehdi tulevaa. Jonain päivänä hän vielä huomaa olevansa kanssasi niin läheinen, että kaipaa sinua myös niihin arkisiin hetkiinsä. Silloin huomaat,että odottaminen kannatti 🙂
Hei,
Suosittelisin lisää lukuvinkkejä sinulle ja oikeastaan erityisesti kumppanillesi:
Kaarina Määttä: Rakastumisen lumous, wsoy 2006.
Toisaalta ymmärrän tuon kumppanisi halun pysytellä tuossa romanttisessa fiiliksessä, mutta onko se todellista ja toisen ihmisen hyväksyntää ja tämän arvostamista sekä todellista tuntemista. Onko kyse halusta säilyttää illuusioita?
Elämässä tapahtuu kaameita asioita, sairastumisia yms. ikäviä juttuja, jolloin emme ole enää kauniita ja lumoavia - kuka silloin on rinnallasi? Kenen rakkaus kantaa tuskan ja ahdistuksen? Keneen silloin voi luottaa? Eli mikä on rakkauden syvin olemus - tuo ihastuttava aivokemian luoma tunnehumala vai se tahtominen kaikkien vaikeuksienkin keskellä... kUka rinnallesi jää?
Kiitos kamalasti lukuvinkeistä ja vastauksista! Uskomattoman paljon parempi olo tulee, jo siitä, että voi lukea noita teidän vastauksia!