Hei,
Mahtaako kellään olla jotain vinkkiä, mitä pitäisi tehdä?
Olen tavannnut anoppini ja appeni yli 20 vuotta sitten. Tänä aikana he ovat kerran sanoneet minulle päivää, kun ovat tulleet meille kylään. Koskaan he eivät ole kysyneet minulta, että mitä kuuluu. Milloinkaan he eivät kysele minulta, mitä olen tehnyt. He juttelevat iloisesti poikansa kanssa, mutta minä olen aina ulkopuolinen.
Tästä on heidän kanssaan ollut puhetta ja syyksi he sanovat aina, että ”eivät pysty”. ”On niin vaikeaa”. Heillä on molemmilla joku ihmeellinen ala-arvoisuuden tunne päässään, että he pitävät itseään alempiarvoisena kuin minä olen. En ymmärrä, mistä tämä on tullut, koska en ole koskaan, en vahingossakaan, heitä mitenkään moittinut tai halveerannut.
Tällaista eloa on ollut 20 vuotta. Alkuvuosina yritin heidän kanssaan jutella, mutta kun huomasin, että läsnäoloni oli vaikeaa erityisesti anopille, ajattelin, että jättäydyn pikkuhiljaa taka-alalle, ettei anopin tarvitse minua jännittää. Näin teinkin ja tässä on kulunnut noin 15 vuotta niin, että näemme pari kertaa vuodessa ja sanon heille hei, vaikka he eivät sano minulle hei enkä sitten muuta sanokaan eivätkä sano hekään.
Kunnes.
Viime talvena anoppi sai päähänsä, että nyt hän haluaa rakentaa uuden suhteen minun kanssani. Hän aloitti soittamalla äidilleni ja itkemällä, miten hän ei osaa olla minun kanssani jne. Sitten hän soitti miehelleni ja kertoi ja itki samaa. Näitä soittoja tulee nyt sitten muutaman kuukauden välein, mutta vahingossakaan anoppi ei soita minulle ja kerro ongelmastaan. Minä vaan sitten muita kautta kuulen, että jaaha, taas on minusta puhuttu. Anoppi kertoilee pojalleen, miten hänellä ja minulla on alkanut joku uusi alku! Että nyt katsotaan tulemmeko me toimeen keskenämme jne. Ja minä olen aivan ihmeissäni, että herran tähden, mistä ihmeestä anoppi puhuu.
Anopin käytös on niin tukahduttavaa ja painostavaa, että välillä tuntuu kuin joku kuristaisi tai yrittäisi pitää otteessaan tai pyrkisi ohjailemaan elämääni.
Onko jollakulla ollut jotain samantyyppistä? Voinko vaan sanoa anopille, että kiitos vaan uusista aluista, mutta en halua olla, anoppi, sun kanssas missään tekemisissä. Varsinkaan tällasten soittojen jälkeen?
Lainaus: sanon heille hei, vaikka he eivät sano minulle hei enkä sitten muuta sanokaan eivätkä sano hekään"
Vastaus: Mitä oikein tarkoitat, kun he tulevat teille kylään ja avaat heille oven etkö todellakaan sano muuta kuin Hei... (sehän on epäystävällistä sinulta)
Eikös sinun olisi parempi sanoa; Tervetuloa, Kiva kun tulitte, jo odoteltiinkin. Laitankin heti kahvit tms.. ja miten matka meni....
Ei sillä ole väliä miten he siihen reagoivat.
Lainaus: Onko jollakulla ollut jotain samantyyppistä? Voinko vaan sanoa anopille, että kiitos vaan uusista aluista, mutta en halua olla, anoppi, sun kanssas missään tekemisissä. Varsinkaan tällasten soittojen jälkeen? "
Vastaus: Älä tee asiasta noin isoa numeroa, etkö voi olla ihan vain tavallisesti, ja vaikka jatkossa olla samaa mieltä, teillä menee ihan riittävän hyvin. Pienikin hyvä on parempi kuin iso jumitilanne. Jos anopillasi on ongelmia, niin miksi sinä menet mukaan hänen peliinsä. Ole sinnikkään ystävällinen, jos vain pari kertaa vuodessa tapaatte niin kyllä sen luulisi onnistuvan.
Itseasiassa mun ongelma ei ole anoppi vaan hänen sanansa mietityttää että miksi hän sanoi noin. Anoppini sanoi että "sinä ansaitset paremman miehen, kuin minun poikani". En ole kehdannut kysyäkään koska pelkään loukkaavani avomiestäni, joka on "narsisti" avomieheni ex-tyttöystävän sanojen mukaan, mutta itse en ole huomannu narsistisuutta enkä tiedä mitä se tarkoittaa.
Onhan hän lapsenmielinen ja lapsellinen, ja itsepäinen ja joskus itsekäskin mutta olenhan minäkin joskus itsekäs ja hyvin itsepäinen. Anoppi sanoi vielä tuon meidän suhteemme alussa, ja nyt olemme olleet yhdessä 2.5v. Avomiehen exä lähti 1v avoliiton jälkeen..... Ehkä mä oon vaan liian kiltti etten voi lähteä suhteesta noin vain....
hei!mullakin on vähän vastaavanlainen avoanoppi.ilkeä suustansa joka ei siedä miniöitä.olen seurustellut miesystäväni kanssa noin 9v ja olen viisikymppinen nuorekas mimmi.ystäväni on 9v nuorempi,emme asu yhdessä.alkuaikoina ystäväni vei mut vanhempiensa kotiin kaffille.heti alkuunsa huomasin avoanopin käytöksessä koppavuutta ja töykeyttä.hän jopa haukkui isäni ammatin(olen taiteilijaperheestä).tuntuu ,että minua ei hyväksytä ja aina kun kyläilen siellä tunnen itseni ulkopuoliseksi.tämä nainen on hyvin dominoiva,määräilee poikiensa elämää jatkuvasti.mun kanssa hän ei koskaan keskustele ja jos sanoo jotain,niin sekin on aina negatiivista.pahotan mieleni aina kun menen heille kylään.viime aikoina olen kieltäytynyt kaikista kutsuista(joulut,pääsiäiset y.m.)ajattelin,että en enää viitsi olla missään tekemisissä avoappivanhempieni kanssa,kun mut jätetään kaiken ulkopuolelle.olen yrittänyt keskustella ystäväni kanssa aiheesta,ilman mitään tulosta.hän kun tokaisee vain ,että mutsi vain on "sellainen".ymmärrän fiiliksesi,kun syrjitään.on niitä kivojakin anoppeja,jotka ovat käytökseltään sivistyneempiä.terv.pillittäjä