Hei kaikille – ja suurkiitos koko tälle keskustelulistalle olemassaolosta!

Täällä puhutaan todella paljon alkoholista ja sen haittavaikutuksista, ja sitä omakin viestini sivuaa. Olen alkoholisti-isän kanssa elänyt ainut lapsi; rakas, minua paljon hoitanut isoisä joi itsensä hengiltä kun olin 11-vuotias, olen kulkenut useiden alkoholistiparisuhteiden kautta. Itsekin join ja käytin lääkkeitä usean vuoden ajan aivan ”kamikazeena”. Väkivaltaa olen onneksi joutunut kokemaan vain aivan pari kertaa ja niistä parisuhteista pääsin Luojan kiitos aika pian ulos.

Nyt olen ollut useita vuosia täysin ilman alkoholia (olkoon rohkaisuna kaikille, se ON mahdollista sukurasitteesta ja useiden vuosien ”putkesta” huolimatta) – MUTTA mies vierelläni juo ”silloin tällöin”. Pitkiä aikoja hän voi olla juomatta, ja koska hän on ulkomaalainen, ovat hänen juomatapansa muutenkin varsin erilaiset kuin suomalainen tappotahti. Kuitenkin joka ikinen olut, pienenpienikin, saa mut aivan sekaisin. Ahdistaa, pelottaa, haluaisin vain lakata olemasta.

Ja kuitenkin ymmärrän ahdistukseni juontavan pääasiallisesti omasta menneisyydestäni. Usean vuoden terapiassa jo hyvän aikaa sitten opin ensi kertaa kunnioittamaan itseäni ja omaa tilaani, opin myös pitämään syöksykierteeseen vetävät ihmiset itsestäni loitolla [suosittelen terapiaa kaikille, jotka omasta mielestään / omassa mielessään ovat umpikujassa – itse pitää valita Kelan hyväksymä terapeutti ja käydä Kelassa täyttämässä iso kasa papereita… ite en siihen yksin kyennyt mutta vastaanottovirkailija auttoi] mutta nyt ”suojaukseni” on kenties osoittautumassa liian vahvaksi.

Onko kellään kokemusta ”kohtuukäytön” sietämisestä? Osaako kukaan nykyinen absolutisti elää juomisensa hallitsevan ihmisen rinnalla? Tai onko kenelläkään absolutistin rinnalla elävällä jotain kommentteja? Mistä voisin tietää ovatko nämä ahdistuksen tunteet normaaleita vai menevätkö mahdottomiksi?

On se idioottimaista, jos kaiken tämän vääntämisen ja huonojen kokemusten jälkeen omalla ylireagoimisellani kaadan tämän parisuhteen tähän. Enkä jaksaisi enää kantaa toistuvia ahdistuksiani.

Voimia ja kevään valoa kaikille teille ihanat ihmiset 🙂🌻