Minulla on ollut aina ahdistunut olo ja vaikeutta ihmissuhteissa ja olen käynyt läpi terapiankin, hyvillä tuloksilla. Mutta vanhemmaksi tultua moni asia on palannut vaikeaan lähtöpisteeseen. Tässä on taustalla monia asioita, joita en jaksa heti avata (ehkä niitä tulee kirjoiteltua lisää myöhemmin), mutta nyt haluan purkaa päällimmäisenä olevaa vaikeaa oloa. Minusta tuntuu, että kuljen päiväni jotenkin jatkuvassa, useimmiten tiedostamatta, tyhjässä olossa. Voimavarat ovat vähäiset. Minusta tuntuu, että olen niin totaalisesti vailla rakkautta, sisällä on elämäni ajan ollut tyhjä vaikea olo ja tunnen myös fyysisesti ajoittain sellaisen vaillejäämisen olon hartioillani. Se on kuin halauksen puute ja hieman jännittynyt olo. Parisuhteessa on omat ongelmat, välimme ovat välillä kaverilliset, välillä kovin viileät. Esikoisemme on erityislapsi joka vaatii paljon joka päivä. Minusta tuntuu, että olen itse niin vailla ja kuppi tyhjänä, että läsnäolo lapsille vaatii paljon.