Hei kaikki lukijat..

Jatkan vielä uudella otsikolla kun olen nyt useita kertomuksia lukenut ja monia suhteita näyttää piinaavan jomman kumman narsistinen luonne. Siinä on paljon tuttua, itse koettua. Kun suhteeseen tulee vähättely, mollaaminen, valehtelu, kontrollointi, karkea kielenkäyttö ja lopulta puhumattomuus ei todellakaan ole helppoa. Toisaalta jos kuitenkin on ollut rakkauttakin, on vaikea vain ottaa ja lähteä. Jos aiemmin ei ole narsistia kohdannut, aluksi toisen käytös on shokki! sen jälkeen alkaa sopeutua ja sovitella. Ennakoida tilanteita ja olla varuillaan. Jos suhde on balanssissa ei tarvitse pelätä, voi olla oma itsensä, vahvistaa puolison hyviä puolia ja sanoa ihan ääneenkin että että arvostaa toista. Itsellä epävakaa suhde jatkui ja jatkui koska etäsuhteessa toista on helpompi vältellä kuin avo/avioliitossa. Vieläkin ikävä ottaa välillä vallan vaikka tässä on jo 4kk opeteltu yksin oloa. Ja olen yrittänyt suunnata ajatuksia muualle. Myös ulkoilu syksyisessä luonnossa ja liikunta on auttaneet pahimman yli. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ihminen on pohjimmiltaan luotu parisuhteeseen, eikä läheisyyden kaipuu häviä ikääntymisenkään myötä vaikka nuorena saattoi toisin kuvitella.
En kuitenkaan ole vielä täysin toivoani menettänyt ja uskon edelleen, että toivominen on voimaa!! vaikka tässä ikääntyy niin itsestäni olen aina pitänyt huolta vaikka kuinka olisi sydän karrella. Itsestä huolta pitäminen tarkoittaa terveellistä ravintoa, liikuntaa, ulkoilua. Ainakin se vähän kohottaa itsetuntoa ja uskaltaa välillä peiliinkin vilkaista.
Jaksamista kaikille vaikeissa suhteissa sinnitteleville.