Hei neppuli!🙂

Olen ollut itse täysin samassa tilanteessa, tosin itse olin seurustellut vasta muutaman kuukauden kun toinen petti (tulemalla baarista toisen kanssa, ei tosin suudellut tai mitään kun ehdin tulla nalkuttamaan jo baarista pääsyn jälkeen). Mies katui paljon ja aneli anteeksi antoa, jatkoin, vaikken tiennyt olinko pystynyt antamaan anteeksi vai en. Miehellä kuitenkin oli naisia ja hän sanoi niiden olevan vain kavereita vaikka pari naista oli, joiden kanssa hän selvästi flirttaili muttei koskaan myöntänyt heti, aina vasta monen riidan jälkeen..😭

Itse en päässyt asioista yli. En tiedä olisiko terapia auttanut, en vain tuolloin nähnyt sellaista asiaa ratkaisuksi kun olin niin vähän aikaa seurustellut (vuoden). Joten suhde päättyi eroon, itse jätin.. Mies murtui ja aneli takaisin, halusi jatkaa muutaman kuukauden jälkeen mutta itse en jaksanut eräitä muitakaan asioita joita oli (matkustelua ym.) 😞

Vuoden jälkeen erosta kaipasin exääni todella paljon, rakastin ja kaipasin takaisin ja tämän myös ilmaisin hänelle. Hän näki kuulema ulkopuolisena ensimmäistä kertaa suhteemme eikä halunnut enää jatkaa. Olin murtunut. Vuoden verran haikailin häntä. Olin varma ettei kukaan koskaan veisi hänen paikkaa sydämessäni ja edelleenkin on joskus tosin onneksi enää vain todella harvoin surumielinen exäni vuoksi. Tuolloin vain aika kultasi muistot perusteellisesti. Sydän halusi jatkaa, järki ei.

Olen vain huomannut että kaipaan tunnetta joka minulla häneen oli, en häntä persoonana enkä ihmisenä. Kaipasin rakastamisen tunnetta pitkään. Oli muitakin suhteita muttei mitään vakavampaa omasta halustani (useat olisivat halunneet seurustella). Nyttemmin seurustelen taas ja olen vihdoinkin onnellinen. Välillä ajatukseni ailahtelevat paljonkin, mutta perimmäinen tunnetilani on, että nykyinen mieheni on se jonka kanssa tahdon naimisiin, lapsia ja sen kaiken mistä olen unelmoinut ja hänen kanssaan unelmammekin menevät yksiin😋

En siis voi muuta sanoa kuin omasta näkökulmasta sen, että ainakaan omalla kohdallani aika ei auttanut asioiden unohtamiseen. Nostin vanhoja asioita aina esille kun en kyennyt niitä unohtamaan. (osaltaan näihin varmaan vaikutti sekin ettei mies sanonut koskaan rakastavansa, miksi siis luottaa hänen haluunsa olla minun kanssa ja että olisin hänelle ainoa jos ei edes rakasta. Hän tosin erottuamme sanoi että taisi rakastaa minua enemmän kuin minä häntä) Unohtaa tuskin voi koskaan. Anteeksi voi antaa ja aika voi kaiketi parantaa osan haavoista, mutta korjaako se kaiken?😑❓ kuka tietää.. Voihan olla että miehesi olisi täydellisesti muuttunut, mutta kannattaa ajankin antaa näyttää.. Yritä luottaa häneen ja olla nalkuttamatta. Sillä usein pettäjät kaiketi pettääkin uudelleen kun heitä koko ajan epäillään. Rakenna luottamusta ja riitele rakentavasti puhuen. Usko kultasi sanaan. Jos vanha toistuu, eroa.

Kannattaa myös tehdä lista hyvistä ja huonoista asioista miehessäsi sekä suhteessasi häneen. Katsot kumpi vaakakuppi painaa enemmän. Usein siitä on apua kun näkee "ongelmansa" kirjallisesti ja saa työstää kokemaansa ja kolhujaan kirjoittamalla. Tsemppiä sinulle jatkossa, toivottavasti tulet onnelliseksi!!🙂👍🙂🌻

Kiitos vastauksestasi ilosilmä surullisena.
Tuntuipa tarinasi aika tutulta, ikävää että ihmiset joutuvat tällaista kokemaan☹️
Meillä on omalla tavallaan käynyt silti toisinpäin, että kaikki tämä sekasotku on lähentänytkin meitä. Koska välimme ovat paljon avoimemmat kuin ennen se kamala salamyhkäisyys on poissa. Minussa on vain nyt vika.

Silti mietin että rakastanko tätä ihmistä oikeasti, ansaitseeko hän edes rakkauttani koska on kohdellut minua epäkunnioittavasti pettämällä luottamukseni. Jäisinkö minäkin vain kaipaamaan sitä tunnetta enkä ihmistä?
Avopuolisoni ilmaisee kyllä tunteitansa, sanomalla rakastavansa minua ja muutenkin teoillansa. Hän on valmiimpi tekemään asioita yhdessä mitä ennen eikä kaverit mene enään edelle.

Kärsin siitä että jatkan hänen kiusaamistaan menneillä. Haluan hänen ymmärtävän kuinka väärin hän teki minua kohtaan. Joka päivä päätän aamulla herättyäni että tästä päivästä lähtien luotan ja katson mitä tapahtuu, mitä hän tekee kun en kontrolloi hänen tekemisiään ja menemisiään enään, mutta en kertaakaan ole onnistunut siinä. En haluaisi joka puhelimen pärähdykseen säpsähtää ja ruveta tenttaamaan kuka se oli, mitä asiaa tai jos hän pelaa tietokoneella (hän pelaa wowia) niin en haluaisi pelätä sitä. Koska olen kokenut senkin että hän on kyseisessä pelissä tutustunut johonkin tyttöön ja viestitellyt tämän kanssa.
Tyttö oli ilmeisesti aika nuori ja oli itse saanut avomieheni puh.num numerotiedustelusta ja ruvennut sitten viestitteleen, koska avopuolisoni oli ilmoittanut tälle tytölle ettei tarvi olla yhteydessä. Siis tässähän tapahtumassa ei ollut väärää koska kultani ei ollut syyllinen siihen, mutta kuitenkin mistä tietää noista virtuaalipeleistäkin mitä siellä tapahtuu. Jatkuva kontakti uusiin ihmisiin.

Itse en hyväksy koko pelaamista, se saa minut vain pahalle tuulelle. Tämä tietokonekkin on ollut yksi ongelman aiheutta, koska hän on aika kova pelaamaan. Vai onko 1-3 tuntia joka päivä paljon? Viikonloppuna vois sanoa n. 4-6h. Hän pelaa silloin kun ei ole muuta tekemistä ja jättää pelin jos ilmenee jotain muuta.

Olin ajatellut perhettä tulevaisuudessa, mutta en tiedä siitä enään haluanko tämän miehen kanssa sitä.
Hän on kyllä sillä tavalla luotettava että läheiset ihmiset on hänelle todella tärkeitä ja hän olisi valmis tekeen mitä tahansa heidän vuoksensa. Hyvin rauhallinen ja sen mitä hän aloittaa tekeen, hän tekee sen viimeisen päälle hyvin. Olen myös oppinut pitämään siitä että hän ei ole kiinnostunut enään käymään baareissa, lähtee ainoastaan kun on pakko vaikka en ole häntä kieltänyt menemästä. Olen välillä sellainen pilvilinnoissa lentelijä joten hän osaa palauttaa minut maan pinnalle (hyvällä tavalla).

Haluaisin vain unohtaa menneet ja elää kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut niin asiat olisivat hyvin. Voisin ehkä olla onnellinen...

Hei ystävät,

Olen tänne palstalle eri otsikoiden alle purkanut sydäntäni ja saanut hetkittäin lohtua muiden viesteistä ja kannustuksista. Kerron nyt oma kertomukseni sellaisena kuin se kokonaisuudessaan on. Tarina ei ole sieltä kannustavimmasta päästä, mutta kerron sen nyt kuitenkin, jos siitä joku voisi vaikka ottaa opikseen:

Mieheni oli aivan ihana! Hellä ja huomaavainen, uskollinen, oikea nallekarhu… Kävi kyllä baareissa, mutta tiesin, ettei hän koskaan pettäisi minua. Tämä oli minun todellisuuteni. Mieheni todellisuus olikin tämä: kertomansa mukaan hän ei saanut minulta sitä, mitä tarvitsi (tietyn tyyppistä seksiä), joten hän haki sitä muualta. Usean vuoden ajan hänellä oli ollut irtosuhteita, ”päiväkahviseuraa”, jonka hän iski baarista. Hän tuli aina baarista valomerkin jälkeen kiltisti kotiin, niin ei osannut kuvitellakaan, että hän pettäisi minua. Hän hoitikin tarpeensa tyydyttämisen päivisin, jolloin minä olin töissä, enkä osannut edes epäillä. Aloitimme taloprojektin, olimme niin ”onnellisia”. Minä kävin töissä ja hankin rahaa, mieheni rakensi. Mutta, mutta… taas tullaan mieheni todellisuuteen: totuus oli, että hän oli aloittanut suhteen ”elämänsä naisen” kanssa jo ennen projektimme alkua. Tämä lumoojatar oli häntä vietellyt jo pidemmän aikaa. Suhde paljastui kesken rakentamisen. Mieheni sylki koko julman totuuden silmilleni: minua hän ei tarvitse, mutta rahani kyllä kelpasivat, hän ei päästänyt minua uuteen kotiimme asumaan, piti itsellään kaiken omaisuutemme ja haki avioeroa (sain eropaperin syntymäpäivänäni). Koska olin lihava, huono sängyssä ja tiukkapipoinen hiirulainen, sain lähteä, uusi seksikäs rakastajatar otti voitonriemuisena paikkani. Sen verran oikeus tässä maassa kuitenkin toimii, että saan jotain hyvitystä menettämästäni omaisuudesta. En sentään joudu sillan alle…

Olin koko suhteemme ajan luottanut mieheeni, suorastaan ihailin hänen uskollisuuttaan ja hyvyyttään. Ei tullut mieleenkään urkkia hänen sähköpostejaan, tutkia taskuja tai kytätä puheluita tai tekstiviestejä. Toki riitelimme, luulin kaikki riitelevät joskus, sitten sovitaan ja jatketaan viisaampina eteenpäin. En kai sitten ottanut riitojamme tarpeeksi vakavasti ja kuullut mieheni viestiä sanojen takana.

Voiko tämän korkeammalta pilvilinnalta pudota? Miten kukaan voi olla noin julma? Mikä saa ihmisen tekemään noin? Trauma lapsuudesta, viha minua kohtaan vai silkka pahuus? Mikä on minun osuuteni? Mitä tein väärin? Tiedostan nyt tehneeni virheitä suhteemme aikana, mutta en voi hyväksyä sitä, että virheeni oikeuttaisivat mieheni nöyryyttävät teot. Ehkä ne sitten oikeuttavat, kun näin kävi, kai minä olen tämän ansainnut ja syy on minun. Miten voin ollakin niin naiivi, että uskoin häntä? Miksi en nähnyt mitään merkkejä? Olenko minä niin tyhmä? Kaiken tämän käsitteleminen vaatii vuosien terapiaa.

Tämä on petetyn, katkeran ihmisen tilitys, ihmisen, jonka usko ihmisiin on mennyt. Te muut, joilla on vielä uskoa, toivoa ja rakkautta: puhukaa avoimesti toisillenne! Älkää salatko epäilyksiänne, kysykää, jos jokin asia mietityttää. Kertokaa toiveistanne, haaveistanne, verratkaa niitä kumppaninne kanssa. Miettikää, mitä yhdessä haluatte. Jos jokainen puhelin pirahdus säikäyttää, on syytä ottaa asia puheeksi. Jokainen ansaitsee onnen, ei kukaan ole tyhmä siksi, että uskoo onneen. Onnen eteen täytyy vain tehdä työtä ja olla rehellinen. Petetyksi tuleminen jättää syvän haavan, älkää antako kenenkään haavoittaa teitä. Se haava ei parane koskaan.

Hei Liini,

Kylmät väreet karsivat selkäpiitäni kun luin juttusin. Aivan uskomatonta mutta ehkäpä tämä on nyt sitä tätä päivää.
Olen miettinyt että nykyään on varmaan jo omituista ajatelle lopunikää kestävää ja uskollista parisuhdetta 😞
En voi muuta toivoa sinulle kuin kaikkea hyvää ja voimia. Terapiasta varmasti on apua ja ystävät on tärkeitä tässä elämän tilanteessa. Käytä heidän tukeaan, auttavat varmasti mielellään🙂

Kyllä se ihmetyttää mitenkä ihmiset voivat olla niin julmia toisiaan kohtaan, mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa😐 Olemmeko me jokainen liian itsekeskeisiä😑❓ Emmekö pysähdy tarpeeksi miettimään tätä elämää.. eikö se mene niin että kohtele toista kuin haluaisit itse tulla kohdelluksi. Tuskin kukaan mieskään niin kylmä oikeasti on että haluaisi kokea tuollaisen kohtalon kun sinä Liini olet joutunut kokeen.

Minulle mieheni on vakuuttanut että ei tekisi mitään väärää joka riskeeraisi meidän tulevaisuuden ja kodin. Itselläni nuo tunteet ovat hyvin ristiriitaisia haluaisin uskoa mutta täysin en voi ☹️ Toivottavasti aika näyttää mikä hän on miehiään. Tällä hetkellä on vuosi mennyt niin että sanansa on pitänyt, mutta se on kuitenki lyhyt aika.
Olemme kuitenki onneksi nuoria ja aikaa on siihen että taloja ruvettaisi katselemaan taikka rakentelemaan. En tiedä miten kestäisin jos minulle kävisi noin😭

Minulle terapeutti sanoi että esim. pettämisen anteeksi anto osoittaa suurta rohkeutta ihmiseltä eikä hän ole huonompi kuin muut. Hän opasti myös että pettämisen kokeneet ihmiset joutuvat käymään läpi trauman joka on pitkä prosessi voi viedä vuosia mutta siitä voi selvitä.😟 Täytyy hyväksyä se että meillä on menneisyydessä särö, mutta silti rakastamme ja elämä jatkuu. Sain hyvän neuvon myös että jos toinen ei halua asiasta puhua, ei häntä kannata pakottaa puhuun. Hän ei välttämättä tee sitä ilkeyttää mutta paranemis prosessi on eri vaiheessa toinen on kolme-neljä askalta pitemmällä kuin toinen. Pakottaminen pakoittaisi toista ottamaan askelia taaksepäin. Jos tilanne on tämä toisen kannattaa hankkia itselle terapiasta apua, voit siellä purkaa itseäsi ja samalla saada neuvoja.

Olen itse miettinyt sitä että olisikohan hän koskaan tehnyt näin minulle jos ei itse olisi joutunut petetyksi. Terapeuttini kommentti oli että varsinki mies joka kokee pettämisen harvoin käy sitä läpi mitä on tapahtunut. Hän syrjäyttää koko asian ja näin vie ne tunteet seuraavaan suhteeseen😞 Ja todennäköisesti unohtaa että kyseessä on eri ihminen, muistaa vain että tämä on nainen joka pettää ja on siksikin saattanut toimia hyvin epäkypsästi. En tiedä onko näin mutta voisihan se olle mahdollista😐

Hei taas!🙂

Niin, jaa'a.. että voisiko siirtää tunteensa seuraavaan suhteeseen.. Noh, oma kantani on että ainakin ne kaikki tunteet ettei voi toiseen luottaa. Mutta onko sinulla ollut tällaista? eli luottaako miehesi sinuun ja sinä vain et häneen? Esimerkiksi itse voin sanoa että olen pettänyt miestä ensimmäisessä suhteessani 😞

Niin kamalaa kun se onkin. En voi sitä puolustella tai muutakaan, mutta toivoisin ettette tuomitsisi heti😞 Olin kuitenkin yrittänyt tätä miestä jättää jo tovin, noin pari kolme vkoa, mutta hän kiven kovaan vannoi etten rakasta häntä jos en yritä edes (kun olin lähdössä au pairiksi ja tiesin etten olisi uskollinen, tai etten oikein selviäisi ilman läheisyyttä ym. 8kuukautta jos minulla olisi mahdollisuus läheisyyteen) En myöskään miestäni tuolloin rakastanut, välitin kovasti, mutta usein olimme eroamassa jo aiemmin😞 Ja olin tuolloin 18 vuotias kun lähdin. Ehkä tämä poika oli niin läheisriippuvainen ettei voinut päästää irti. Toki omakin elämäni murentui tuona hetkenä kun petin häntä. En koskaan, huom. koskaan! ajatellut kykeneväni pettämään ketään. Siinä vain oli ehkä se etten ollut kenenkään muun kanssa ollut enkä muutenkaan enää poikaystävääni tuolloin rakastanut vaikka ehkä silloin osittain luulin. Mutta meillä oli kuitenkin mennyt jo pidempään huonosti. Yritin moneen kertaan sanoa että oltaisiin vain ystäviä, mutta se ei käynyt. Olisin ollut kuulema kylmä ja tunteeton ihminen jos en yrittäisi selvitä sitä 8 kuukautta. Tuon pettämisen jälkeen jatkui 3kuukauden itsemurhalla ALITUISEEN uhkailu, kerran hän jopa lähetti porukoidensa kännykästä tekstiviestin jossa luki vain että hän olisi kuollut. Tuon jälkeen hän silti itse vielä txtasi. Se oli ehkä viimeinen pisara. Tuon jälkeen en enää vain jaksanut välittääkään. Siihen asti olin useasti koittanut näyttää kuinka paljon kadun ja miten pahoillani olen että satutin häntä. Kuitenkin olin täysin rehellinen hänelle kaikessa koko ajan. Tuolloinen poikaystäväni kuitenkin sanoi että miksi minun piti kertoa, miksei vain jatkettu onnellisina ja kun olisin tullut taas Suomeen 7 kuukauden jälkeen (eli kuukauden olin uskollisena pysynyt sielläkin) niin olisin mennyt terapiaan kun en voi olla pettämättä. Että näin.. mielestäni vain se on niin että voin olla miten paska henkilö tahansa, mutta valehtelemaan en ala.

Ja tuosta opin senkin etten enää petä. Se oli aivan hirveää aikaa. Hänelle mutta myös minulle. Sillä kaikki mihin uskoin, mureni sen siliän tien.

Mutta aiheeseen palatakseni, mielestäni tunteet voi siis siirtää kyllä siten ettei luota, mutta miten pettäisi sitten toista jos on aiemmassa suhteessa tullut petetyksi.. siihen en oikein usko.. Mutta olemmehan yksilöllisiä niin onhan sekin toki mahdollista.

Mutta perhettä perustamaan en kyllä neuvoisi. Sillä se on niin iso askel että jos muutoin ei kaikki ole suhteessa hyvin, ei kannata lasten vielä antaa tulla. Voittehan nauttia toistenne seurasta ja lujittaa suhdettanne entisestään kaksistaankin. Lasten vanhemmat kuitenkin ovat usein hyvin väsyneitä ja tällöin tulee riitoja vielä herkemmin, tällöin ainakin ottaisit aina vanhat asiat esille kun et olisi niistä ylikään päässyt.

Mutta kirjoituksesi perusteella ymmärtäisin että todella rakastat miestäsi ja miehesikin hairahdus oli vain kerran ja hän katui sitä aidosti syvästi. Niin tällöin suhteella on myös mahdollisuus selvitä pettämisestä. Mutta itselläni viime suhteessa (mistä kerroin ens. viestissäni, olen siis seurustellut yhteensä kolmasti, nyt neljäs suhde meneillään ja tuntuisi että se viimein olisi sellainen joka kestäisi😳🙂 ) mies loppujen lopuksi kyllästyi ainaiseen vanhojen tonkimiseen ja siihen etten luottanut. Sen jälkeen hän vähätteli tekoaan ja oli ylimielinen... Hän siis vain kyllästyi siihen kaikkeen syyllistämiseen eikä enää välittänyt siitä että minulla oli paha olla. Olin vain nalkuttava ämmä joka aina palaa menneeseen. Että näin meillä.. Onneksi nyt olen löytänyt hyvän ja vakaan suhteen, mutta edelleenkään en osaa luottaa kun minäkin olen kokenut mitä olen. Mutta sen jos minkä olen tässä elämässäni oppinut, että pettäminen on murha. Ja sitä en toivo kenellekään kohdalle, en petettynä enkä myöskään pettäjänä. Itse kun olen kokenut molemmat. Herkkua ei todellakaan se ole ollut.. 😭😞

Heipä hei ilosilmä surullisena🙂

En lähde tuomitsemaan ketään jos elämässä on virheitä tehnyt, olethan ollut kuitenki hyvin nuori vielä tuolloin.
Enkä ole itsekkään se puhdas pulmunen, niin minäkin ajattelin etten koskaan pettäisi ihmistä jota rakastaisin. Niin siinä vain kävi että kostamisen halu oli niin suuri ja halu saada myös toinen kärsimään, että petin.

Avopuolisoni ei ole vain kerran hairahtunut, vaan aikana jolloin suhteemme oli todella pahasti solmussa olimme pitkään on/off asemassa tietäen aina kumpikaan, että missä mennään, niin hän oli ollut sängyssä toisen naisen kanssa (parikin kertaa) joka oli näitä hänen niin kutsuttuja kavereitaan. Se satutti niin paljon koska olin koko ajan pelännyt sitä että se nainen haluaa jotain muutakin ja heikolla hetkellä hairahtuivat sitten(syyllistän molemmat).
Avomieheni sanoo että emme olleet yhdessä, mutta oli miten oli niin pahalta se tuntui että heti oli valmis hyppään sänkyyn toisen kanssa. Mutta olen saanut kyseltyäni heiltä tietoon että siitä ei ollut tullut kummallakaan kerralla mitään koska avopuolisoni ei ollut pystynyt siihen (mikä tuntuu oudolta koska meillä ei ole koskaan käynyt niin). Valehtelovatko he😐 Kuka tietää??
Tein alentavan tempun ja vastasin sitten tuohon hänen tempaukseensa pettämällä itse.
Kerroin ja totta kai se tuotti lisää vaikeuksia ja avopuolisoni olisi halunnut puhua asiasta mutta muistan kun huusin vain että ei ole puhuttavaa ja lähdin.
Oli lauantai ja hän tyypilliseen miesmäiseen tapaan veti lärvit laitteli minulle illan aikana viestejä että rakastaa ja tahtoo selvittää asiat. En vastannu mitään, ajattelin että kärsi paska.😭

Niinpä sitten päätin lähteä hänen luokseen ja mitäs löysinkään. Löysin toisen naisen hänen sängystä, näky oli jotain niin kamalaa..mutta mikä kummallisinta tämä on asia jonka olen jo melkein unohtanut ja antanut anteeksi. Koska tiedän tytön kenen kanssa hän oli että se ei todellakaan merkinnyt mitään hänelle, hän tiesi tämän maineen mikä hän on naisiaan. Sillä tällä naisella oli ollut tapana soitella puheluita joissa hän itki kun ei voinut saada avomiestäni ym. sairasta. Tämä oli kosto minulle siitä mitä olin tehnyt, mutta se aikasempi on pahempi ja paljon arempi asia koska uskon siinä olleen molemmin puolisia tunteita ja jollakin tavalla avopuolisoni on myöntänytkin sen.😞

Nyt kaikki ajattelevat et hulluko olen että vieläkin asun ja olen saman ihmisen kanssa😐 Ehkä olenkin, tahdon ainakin uskoa että olimme nuoria, ehkä toinen oli enempi hukassa sen suhteen että mitä haluaa. Emme olleet suhteemme alkuvaiheessa ihan samalla aaltopituudella suhteestamme, minä olin paljon vakavemmalla mielellä, hän taas ei.
Ja tällä tavalla kostautui, nyt ainakin tiedämme että perheen haluamme jonain päivänä, oman talon ja auton. Rakkautta ja rajoja lapsille, ongelmista selvinneenä voisimme opettaa heitä ettei he tekisi samoja virheitä mitä me teimme ihmissuhteessa.

Olet todellakin siitä oikeassa ilosilma surullisena että pettäminen on murha☹️
Mutta ihmiset jotka eivät ole kokeneet pettämistä eivät ymmärrä petetyksi tulleita, heistä se on päivänselvää että ero on ratkaisu, mutta asiat ei mene niin aina.😞

Minä olen kokenut että minua säälitään että olen niin riippuvainen etten voi erota ja tuo sääli on vienyt minulta monta kaveria.
En halua olla heidän kanssa tekemisissä jos tunnen että minusta ajatellaan niin. He vielä tekevät sen selvemmäksi etten tahdo olla tekemisissä heidän kanssa senkään vuoksi koska he eivät hyväksy avopuolisoani. He halveksuvat häntä kenties vihaavatkin. Tämäkin asia aiheuttaa alakuloa koska on yksinäinen olo kun ei ole kavereita. Onneksi on yksi todella tärkeä ja rakas ystävä🙂🌻

Toivon että onnistutte uuden miesystäväsi kanssa ilosilma surullisena ja puhu hänelle siitä että sinun on vaikea luottaa kokemuksiesi jälkeen. Koittakaa yhdessä keksiä ratkasuja jotka tuovat elämäänne niitä perusasioita kuten esim turvallisuutta, jotta sinäkin saisit mielellesi rauhan, koska hänhän ei ole tehnyt pahaa sinulle.

Olet mielessäni🙂

Hei taas neppuli!🙂

Ja kyllä, olen ainakin ollut todella suora miehelleni, ehkä liiankin suora.. sillä olen sanonut tunteistani exäänikin kohtaan eli aivan niin rehellinen ei ehkä pitäisi olla kuin minä olen, joitain asioita voisi jättää sanomatta (kuten kaikkia tunteita, jotka esim. vain loukkaavat toista ja ajan kuluessa hälvenevät pois). Mutta ainakin hän tietää mitä ajattelen🙂

Mutta niin, eihän tuo ole helppoa.. itse siis olen pettänyt ja tullut petetyksi (mutta eihän mies sänkyyn asti mennyt ja vannoi ettei edes suudellut mutta tuli käsi kädessä baarista toisen naisen kanssa nauraen ja pusutteli häntä poskelle ja halaili ja oli anellut tuon naisen nronkin.. huvittavinta oli, että naisen nimi oli melkein kaimani, ainoastaan minulla on i:tä nimessä yksi enemmän 😀, eli nykyisin osaan myös huvittua asiasta, se ei siis satu minuun enää niin kovin😋 ) ja aina se on yhtä satuttava asia, pettää sitä sitten itse tai tulee petetyksi. Toki ensimmäinen vaihtoehto ei ehkä aivan niin kamala ole, mutta korostan että pettäjänä minä ainakin murensin täysin kaikki periaatteeni ja kaiken mihin uskon parisuhteessa, siihen, että kaikki asiat voidaan ratkaista ja että jätä ennen kuin petät -mutta hän ei juuri antanut vaihtoehtoja ja tuolloin nuorena en vain osannut jättää siten, että se olisi ollut vain siinä ja sitä ei sen ihmeemmin olisi enää mietitty...😟

Mutta niin.. eihän mistään suhteesta helppo ole lähteä jos hyviäkin asioita on ja yhteistä paljon tms.. Mutta mitä tuohon tulee että heti kykenee samaan sänkyyn niin useinkin joillekin seksi on eri asia kuin tunteet ja rakkaus. Aiemmin minullakin oli, että pystyin helposti menemään sänkyyn ja siten unohtamaan exäni, hänhän se pahoin minua kohtaan teki, joten täten sain syyn tehdä mitä huvitti. Ehkei aina huvittanut, mutta joskus asiat vain etenevät ja seuraavat toisiaan.. 🤔

Mutta en mene tuomitsemaan sinua mutta pyydän harkitsemaan.. onko mies todella sen arvoinen että jaksaisit jatkaa hänen kanssaan? mitä kaikkea hyvää miehessä on jne? Sillä se ei ole kovinkaan mukavaa sitten joskus kuitenkin erota ja huomata että olisi pitänyt tehdä se aikaa sitten ja huomata että ystävät ovat kaikonneet sekä onkin tuhlannut elämästään monta vuotta parisuhteelle joka ei ollut sen kaiken ajan ja vaivan arvoinen.. mutta päätä itse, kuuntele sydäntäsi ja sitä mitä se sinulle kertoo. Kuuntele myös järkesi mielipide, varmasti ajan kuluessa huomaat mikä on sinulle se sopiva vaihtoehto 🙂 Voimia sinulle, sinäkin olet ajatuksissani ja mietteissäni 🙂👍🙂🌻

Hei vaan lukijat..🙂🌻

Oisipa se päätöksen teko joskus helpompaa, tekisi joku sen puolestani..kerta itselleni se on niin vaikeaa.
En millään jaksaisi aloittaa kaikkea alusta, koska tapahtumista huolimatta meillä on hyvä koti kuitenki..luulisin että kaipaisin kuitenkin yhteistä elämää jos erottaisiin😑❓

Ja nuo niin sanotut kaverinikin ovat tätä nykyään aloittaneet seurustelemaan ja osat ovat saaneet vauvoja joten ehkä heilläkään ei ole aikaa ja enhän asu edes samalla paikkakunnalla enään joten elämäntilanne muutoksiahan tässä myös on.
Enkä usko sellaiseen kaveruuteen jos se tapahtuu niissä merkeissä että pyydetään baariin ja hupsis kun sitten enään ei huvittanutkaan lähteä vaan olin valinnut parisuhteen niin yhteydenpito loppu kuin seinään, ovatko he silloin olletkaan kavereita? Ehkä he eivät arvosta avopuolisoani, arvostaisivat sitten minun ratkaisujani, jos todella haluaisivat kuulua elämääni. Koska kaikki ei mene aina tiettyä kaavaa.

Olen kuitenki täällä uudessa asuinpaikassani työn puolesta onnistunut luomaan muutamia uusia ihmissuhteita, silti kaipaan sellaista todellista ystävää jonka kanssa voisi puhua syntyjä syviä. Olen ajatellut terapiaan menoa uudestaan, jotta pääsisin tästä kaikesta yli 😐

Sinulla vaikuttaa ilosilmä surullisena olevan vielä paljon tunteita entistäsi kohtaan, koska vielä ajattelet häntä.. Rakastatko nykyistä miesystävääsi oikeasti?

Avopuolisoni lähti viikonlopuksi reissuun eikä tuntunut pahalta päästää lähtemään...ehkäpä luottamus kasvaa pikku hiljaa ihan itsestään..Toki harmittaa etten itse voinut lähteä, koska minun piti lähteä mutta kun olen sairaana niin en voinut..😞

Kirjoittakaa ihmiset kokemuksianne ketjuuni pettämisestä ja siitä että saako sitä antaa anteeksi. Jos antaakin anteeksi niin onko suhteella tulevaisuutta?? Onko teillä kokemuksia siitä että olisitte antaneet anteeksi ja se olisi osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi? Toivon lisää mielipiteitä🙂👍

Itselläni on yksi kokemus jossa tyttö oli tuolloin hyvin nuori ja olivat muuttaneet juuri poikaystävän kanssa yhteen ja tyttö oli vielä hieman epävarma mitä elämältä haluaa..
niinpä hän oli päätynyt baarissa pussailemaan toista, (luulen siinä tapahtuneen enempikin mutta tuttavani ei ole kehdannut kertoa) hän oli kertonut tapahtuman poikaystävälleen joka oli alkanut miettimään sitten haluaako hän jatkaa..

noh hän päätti että he jatkavat, vuosi siitä he menivät kihloihin mutta poikaystävä ilmoitti että naimisiin ei koskaan mennä, koska tämä tyttö oli pettänyt hänen luottamuksen..

he ovat olleet nyt 17 vuotta yhdessä, kaunis koti, rakkautta, 2 ihanaa lasta ja ovat onnellisia. He ovat onnistuneet, mutta naimisissa eivät ole.
Vielä aika ajoin tuttavaani harmittaa kämmäilynsä, mutta osaa elää asian kanssa.

Elämässä on kuitenki kaikki mahdollista, kaikki on loppujen lopuksi itsestä kiinni ja siitä kuinka paljon on valmis tekemään töitä. Ehkä aina oikea vaihtoehto ei ole lähteä ja ehkä se palkitaan että ei ole kulkenut sitä helpointa tietä jonakin päivänä🙂👍

Virheitä tehdään jokainen ehkä ei pitäisi olla niin ankara itselle, vaan ottaa virheistä opiksi..ja koittaa elää parempaa elämää🙂

Hyvää viikonloppua kaikille🙂🌻

Hei taas!

Toki minulla tulee aina olemaan tunteita siitä mitä entiseni kanssa tapahtui, mutta nuo tunteet tulevat vain silloin, kun selitän jolle kulle mitä tuolloin ennen tunsin.. eli enää en todellakaan entistäni kaipaa. Aiemmin vielä siltä tuntui, että rakastanko nykyistäni, mutta nyttemmin et kyseenalaista sitä lainkaan. Tänäänkin vain itseskelin sitä kuinka hyvä hänen kanssaan on olla. Ja todella rakastan häntä ja uskoisin tästä tulevan todella hieno suhde ja elämä kaiken kaikkiaan sillä olen varma, ettei hän minua pettäisi (toki koskaan ei voi olla täysin varma mutta uskoisin vakaasti niin) ja haluamme molemmat elämältä täysin samoja asioita. Olen onnellisempi kuin koskaan, eikä onneksi exä kummittele mielessäni yhtään 🙂 Hän oli ja meni ja hyvä, että menikin niin sain unelmieni miehen vihdoin itselleni ☺️

Mutta pettämiseen en enempiä osaa sanoa, toki siitä voi selvitä, mutta voiko sitä unohtaa kunnolla koskaan? Ja jääkö se vain sitten kummittelemaan taustalle ja tulisi aina pahempana riitana esille aika ajoin.. tiedä häntä.. jokaisella kun on omat keinonsa asioiden käsittelyyn.. joku todella osaa pettämisen antaa anteeksi ja unohtaa sen siten, ettei siihen enää palata kun se kerran on käsitelty, mutta itsestäni siihen ei ole, sen verran pettäminen minuun sattuu, että olen aivan varma, että jatkossa se olisi kerrasta poikki vaikka olisi millainen suhde (toki jos olisi lapsia niin miettisin uudemman kerran). Sen verta ikävän ja syvän haavan pettäminen suhteeseen tuo. Mutta kuten sanottua, jotkut jopa osaavat sen kanssa elää ja hyväksyvät sen vain osana menneisyyttä ja osaavat jatkossakin elää onnellisina.. sinun tulisi vain päättää oletko sinä sen kaltainen ihminen 🙂