Olenko liian herkkä..

Olenko liian herkkä..

Käyttäjä Omenasuu aloittanut aikaan 11.07.2010 klo 15:32 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Omenasuu kirjoittanut 11.07.2010 klo 15:32

Poikaystäväni kertoi eilen, että ollessaan baarissa edellisenä yönä, häntä oli pussannut tyttö, pitkän flirttailun päätteeksi. Hän kertoi, ettei tälläisiä asioita voi jättää kertomatta. Liitän keskustelun tähän. Henkilö A, on poikaystäväni..

Henkilö A: sen aikoihin siihen taapertelii sellanen tyttö meidän viereen, jolta mä kysyin jotain että ”ootko kenties eksyny…?”, jollo se sanos että ”sen kaverit on lähteneet, jättäneet tai hän on eksyny niistä… jonka jälkee se heitti mun mielest sellase tutun iskurepliikin: ”sä näytät kauheen tutulta, tunnetaanko me?”.. mä en tuntenu sitä yhtään, vaikka se jotenki näytti että olis jossain voinu nähdäkkin ohimennen… Kaveri koitti jutella sen kanssa ja se jotain siihen sitten sanoikin tietenkin, ja mäkin lähin kyselemään siltä ja tutustumaan siihen kun se kerta halus jutella…se oli sellast normaalii juttelemist vähä aikaa, mä sanoin sille sitte yhes vaihees että oot ottanu muutama tatuoinninkin ja se lähti kertoo sitte niistä ja sen muutamast lävistyksest ja korvakoruist.. sen miespuoliset kaverit tuli ainaki jossain välis siihe jotai sanomaa sille josta se ei iha tykänny (en kuullu mitä, mut ne naureskeli tai jotai ja lähti sitte..) meiän frendit tuli sit siihe myöskin ko meiän piti melko pian sit siit lähtee josain vaihees (nekin vaihto muutaman sanan, kättelyn ja halauksen).. mun keskustelu alko jotenkin sit siin kohtaa rakoilla ko jotenki se vaikutti enemmä siltä että se koittaa iskee mua…no se sanos kaikkee et ”sä oot ihana..mukava” ja jotai muutakin se siin sit sanos… se katteli pitkään flirtaillen… mä en saanu sen puheest siin metelis sit aina selvääkää et sanoin ”jooo, okei” ja nyökyttelin päätäni. mä en tiedä sit mikä sille tuli, kun se sanos jotai mitä en kuullu ja sit tuli mua vastaan yrittäen suudella huulille… peräännyin sitä tilannetta sitte ja kerroin sille että ”mä en oo tällänen, joka lähtis kyl suutelemaan”…. sen ilmeest sit näkys et se hiuka ymmähti tai sillee ”mitä ihmettä..” mut sit se sano jotai mitä en kuullu taaskaa kunnol, ja se katso siin kovin pitkään taas aina välillä………………..
Henkilö A: jotain me juteltiin siin kun se sanos että sillä baarimikolla oli suuret silmät johon mä sit sanoin että sullakin on aika samankokoset silmät ja paljon meikkii… ton lauseen muistan. sit aloin hyvästelee sitä ja kertoo että mun pitää nyt lähtee kotiin kun mun kyytinikin lähtee ja sanoin että voidaan pyytää kaveriks facebookis ja sillee.. se edelleen sanos mul et oot tosi mukava ihminen ja ihana tms mitä en kunnol muista… mä en haluis mielelläni kertoo loppuu ko se voi olla aika paha kuultava…
Henkilö B: kerro vaan..
Henkilö A: mä olin lähteny sen luota muutaman askeleen kauemmaks kaverien luokse et ”lähetäänkö?”..mut sit huomasin et se tiputti sen laukun ja otin ne askeleet sen luokse et pystyisin auttaa sitä nostaa sen laukun…sit mä en muista iha tarkkaa… soisko siin klamydia josta se piti ja se laitta kädet mun kaulan yli ja sanos et se pitää klamydiast paljo ja tanssi hiukan..mä seisoin siin ku oli hiuka vaikeet liikkuu.. sanoin jotain ”se on munki mielest hyvä bändi..”… hyvästeltiin halaamalla jollo se pussas mua pikkuse korvan alapuolel…….. mä muistan sen lopun tosi huonosti…
Henkilö A: se tuntu pusult…mut muistan sen tilanteen tosi huonost

Oonko liian herkästi ottanut tämän tilanteen.. en pysty puhumaan hänelle ollenkaan tai edes ajattelemaan mitään kunnolla.. Se ei ole niin suuri, että tyttö pussasi häntä mahdollisesti.. vaan, se että koko flirttailun ajan, sen suudelma yrityksen jälkeen, hän ei missään vaiheessa sanonut, että seurustelee. Keskustelusta kävi ilmi, että poikaystäväni oli koko ajan selvinpäin.. Tuntuu niin pahalta.. Ja lisänä, hän ei koskaan tämän tyylisiä, kuten nosta laukkua jos se tippuu.. nyt hän on rientänyt nostamaan toiselle sen.. Luottamuksessa on meillä ennenkin ollut ongelmia, koska hänellä oli ehkä juttua toisen tytön kanssa.. Mitä voin tehdä..?

Ja kaikki se mitä ollaan yhdessä taisteltu lävitse kaikki ne ongelmat ja riidat, tuntuu että kaikki meni kerta heitolla hukkaan.. en halua puhua hänelle.. onko se tässä tilanteessa viisasta.. Tuntuu, että jos nyt annan tämän anteeksi, opettelen elämään asian kanssa, niin ”kunnon pettämiseen” on helpompi kynnys lähteä..

Olen ihan lopussa. en tiedä miten toimia..

Käyttäjä helemi kirjoittanut 12.07.2010 klo 15:09

Sinulla on selvä luottamuspula. Asiahan on sinällään pieni ja kerrottu sinulle heti. Jäitkö miettimään, kerrottiinko sinulle ihan kaikki, vai jätettiinkö jotain sanomatta?
Sinulla on monta mahdollisuutta; joko sinä sanot sille pojalle kylmästi näkemiin tai sitten heität koko asian ajattelunkin roskikseen tai keskustelette asian pohjia myöten tai sinä jauhat tätä asiaa mielessäsi kuukausikaupalla tai sinusta tulee mustasukkaisuuden perikuva tai sinä ajattelet, että niitä paarikärpäsiähän piisaa... jne.
Mutta, jos et pysty tätä asiaa jättämään mielestäsi, niin teidän, mahdollinen yhteinen tulevaisuutenne on yhtä nuoralla kävelyä.

Käyttäjä Epäilijä kirjoittanut 12.07.2010 klo 15:36

jokaisella on oikeus olla juuri niin herkkä kuin on. Vaikeus on vain löytää se oikea ihminen joka ymmärtää herkkyyden. Poikaystäväsi selvästi kuuluu siihen ihmisryhmään, joka arvostaa kaiken kertomista ja totuutta yli kaiken, myös yli kohteliaisuuden ja toisen kunnioittamisen. Tällä tarkoitan sitä, että sinä ehkä tarvitsisit rinnallesi miehen joka ymmärtää, että noin yksityiskohtainen kuvaus vain satuttaa sinua ja koska mitään pahaa oikeasti tapahtunut, olisi hänen ollut viisainta olla mainitsematta koko tapahtumaa. Voisin kuvitella että poikaystäväsi on omalla tahollaan varmasti yhtä loukkantunut sinun reaktiostasi, hänhän on mielestään ollut hyvin fiksu ja rehti ja esimerkillinen kun hän on kertonut tästä tilanteesta heti sinulle. Ompa hän jopa saattanut odottaa kehuja siitä että pystyi vastaustamaan kiusausta.
Nämä ovat vaikeita asioita, kun ihmiset ovat näin selkeästi eri maailmasta ja puhuvat eri kieltä.
Tässä ei auta muu kuin keskustelu ja vielä kerran keskustelu. Pelkään kuitenkin pahoin, että ihmiselle joka arvostaa rehellisyyttä niin paljon ettei edes huomaa sen olevan ase joka tekee kuolettavia haavoja, on hyvin vaikea ellei mahdotonta opettaa toisen huomioon ottavaa kaunista käytöstä. Muuttaa voi vain itseään ja joskus kannattaa kysyä itseltä vastaako muutos sitä millaiseksi itse haluaa tulla.

Käyttäjä kengu kirjoittanut 12.07.2010 klo 17:22

Olen epäilijän kanssa samoilla linjoilla asioiden suhteen.
keskustelua puolin ja toisin tarvitaan.Liika rehellisyys ja avoimuus voi kääntyä nurinkuriseksi.Toisaalta ite arvostan enemmän tuota liiankin rehellisyyttä kuin että mun selkäni takana puuhattais.
Sinun tarvii itsesi kanssa miettiä miten jatkaa.Jos pystyt unohtaan ja katsomaan eteenpäin niin ....Toisaalta jos et koe pystyväs unohtaan niin se tuo teidän välille kitkaa.Yrittäkää saada asia käsiteltyä niin,ettei se sitten kummittele teidän välissänne.Luottamus tarvii ansaita ja aika auttaa siinä.Toivottavasti saat asiat eteneen niin,ettei murehtia tarvitse.Auringoista elämää sinulle.

Käyttäjä Omenasuu kirjoittanut 14.07.2010 klo 08:36

Mietin kanssa tuota samaa, että olisiko ollu parempi, jos en olisi koskaan saanut tietää. Mutta sitten kuitenkin taustalla pyörisi, että mitä jää kertomatta. Onko näitä tapahtunut enemmänkin. Luottamus puute on suuri tällä hetkellä.

Kiitos hyvästä pointista, luultavasti hän loukkaantui käytöksestäni kyllä.. Ja odotti kehua, en edes ajatellut asiaa tuolta kantilta.
Vaikeinta onkin, kun en tiedä miten jatkaa, tuntuu että en ole riittävä hänelle sellaisena kuin olen..

Kiitoksia kuitenkin vastauksista!

Käyttäjä helemi kirjoittanut 14.07.2010 klo 18:44

Älä ajattele riitätkö sinä hänelle vaan RIITTÄÄKÖ hän sinulle!!!