Olen väkivaltainen mies
Kirjoitin tuon otsikon, vähän niinkun kokeeksi. Olen miettinyt tuota jo jonkin aikaa, ja todennäköisesti tuo on ihan totta. Olisi helppoa, jos olisi väkivaltaisuuteni purkanut nyrkeillä puolisooni, mutta sitä en ole vielä tehnyt. Ongelma on, että en ole ollenkaan varma, ettenkö joskus vielä sitäkin tekisi. Nyt varmaan kaikki naiset huudatte yhteen ääneen, että ”hae apua” ja puolisolleni, että ”pelasta itsesi”. Enkä oikein voi muuta, kun yhtyä huutoonne. Ainoa ongelma on, että missä sitä apua olisi tarjolla. Olen suunnilleen jokaista kanavaa yrittänyt, ja joka paikassa on seinä vastassa. Vaimoni varmasti saisi apua itsensä pelastamiseen, jos olisin lyönyt. Ehkä saisin minäkin, mutta kun en ole. Ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että kenenkään ei pidä väkivaltaisessa suhteessa elää. Eli ehkä vaimoni tosiaan pitäisi pelastaa itsensä. Mutta kun käytännössä asiat ei ole noin yksinkertaisia. Niinkun ei sekään, että väkivaltainen on se, joka on lyönyt. Vaimoni on minusta riippuvainen. Sekä taloudellisesti, että vähän muutenkin. Ei hänen ole niin helppoa vaan lähteä, vaikka ehkä pitäisi.
Joten mitä meidän nyt sitten pitäisi tehdä. Tai mitä minun pitäisi tehdä? Tottakai, laittaa itseni kuntoon, mutta miten? Olen monesti ajatellut, että parempi olisi, että tappaisin itseni. Mielestäni miehellä (tai naisella) joka hakkaa puolisoaan, ei ole oikeastaan oikeutta elämään. Ja kumminkin itse näen olevani lähellä sitä rajaa, että niin tekisin. Toistaiseksi raivoni on kohdistunut tavaroihin, ja itseeni, eikä se ole juuri sen parempi. En minä hyväksy itseltäni tuota, mutta mitä se hyödyttää, kun ”provosoituna” sama toistuu taas. Eli onko ainoa ulospääsy se, että tosiaan otan vastuun itsestäni ja asiasta, ja tapan itseni. Silloin vaimoni vapautuu minusta, ja jos hoidan asian viisaasti, niin saa vieläpä vakuutuskorvaukset, ja selviää taloudellisestikkin.
Olen väkivaltainen mies, vaikka en vielä ole vaimoani lyönyt.
Moi vaan "väkivaltainen". On mielestäni hieno asia, että olet huolissasi itsestäsi ja vaimostasi, jo se osoittaa, ettet hyväksy väkivaltaa 🙂👍 , vaikka näet toimivasi aggressiivisesti, huonommin asiat olisi jos et olisi ollenkaan huolestunut!
Surullista on se ettet ole saanut apua, mitkä ne tahot sitten on olleetkin, mistä olet apua hakenut, eivät ole osanneet auttaa, harmi. 🙄
Tuli vaan mieleen, että olisko sulla kaveria, kelle voisit soittaa aina kun tuntuu, että räjähdät, joka saisi sut rauhoittumaan. Tai auttaisiko, jos sopisit vaimosi kanssa että lähdet kävelylle aina kun alkaa "keittää" (, tai onko sulla muuta keinoa purkaa paineita?) Oletko kokeillut jotain tämän kaltaisia keinoja, vai tuleeko tilanne niin pian ettei enään ehdi toimia järkevästi?😑❓😯🗯️ , onneksi et ole kajonnut vaimoosi.
Hyvä että kokeilet tätäkin "kanavaa", toivottavasti löydät apua, älä tee itsellesi mitään olet arvokas, kuten me kaikki, sun täytyis vaan löytää keinot hallita itsesi, eiks´ vaan? Anna kuulua itsestäsi, muista myös helliäkin puolisoasi! Voimia selviämään arjessa! 🙂🌻
Sinuna minä puhuisin asiasta suoraan vaimollesi.
Tai jos puhumiseen ei tunnu löytyvän sanoja vie hänet tämän netin ääreen ja kerro:
minä kirjoitin tuon.
Kirjoitukseesi liittyy kuitenkin tunto huolesta ja toisesta välittämisestä.
Minä uskon, että vaimosi löytää sanoistasi sen sisällisen minäsi
ja rakkautenne voi leiskahtaa uuteen lempeämpään roihuun.
Kannattaa ehdottomasti kokeilla.
Heippa!
Lueskelin tekstisi ja muistelin, että olen kuullut tahosta joka nimen omaan auttaa ihmisiä irti omasta väkivaltaisuudesta. Ja myös ennaltaehkäisemään väkivaltaisuutta. Se löytyi netin kautta hakusanalla Jussi-työ. En tiedä toimiiko kuinka laajalti koko maassa ja löytyykö juuri sinun kotikaupungista, mutta voithan soittaa sinne ainankin. Ellet sitten ole jo tätäkin tahoa kokeillut. Ja toivottavasti tämän tukinetin kautta saat helpotusta huoleesi. Minä ainakin olen saanut oloani toiveikkaammaksi tämän kautta. Tsemppiä! 🙂
Hei,
Kyllä nykyisin on olemassa monia tukiryhmiä, joissa omaan väkivaltaisuuteen löytyy kenties apua. Älä jää yksin pohtimaan moista. En muista suoralta kädeltä, mutta käypä katsomassa http://www.apua.fi. Eiköhän sieltä löydy jotain kun etsit hetken, sillä muistaakseni sieltä olen itsekin löytänyt linkkejä. Meillä kaikilla on heikot hetkemme elämässä, ja kun olen itse ollut sekä pitkään väkivallan kohteena että satunnaisesti lyöjänä, tiedän, etteivät nämä asiat ole mustavalkoisia. Hienoa on se, että olet lähtenyt etsimään ulospääsyä. Älä lannistu, vaikkei apua vielä ole löytynyt. Ei ole itsestään selvää, että löytää oikeat henkilöt. Kun itse hain kriisiapua, kävin läpi joitakin leipääntyneitä ammattiauttajia. Sain ivallista palautetta perheeltäni ja ystäviltäni...kunnes lopulta löysin oikeat kanavat joista sain ihan oikeaa apua ja helpotusta pahaan olooni. Uskon, että usein väkivallan pohjalla on tunne siitä, ettei ole kunnioitettu ja siitä, että sanat eivät enää riitä pahan olon purkamiseen. Näin omien elämän kokemusteni pohjalta kuvittelisin. Joten eihän tuota ole mahdotonta korjata. Aina emme itse löydä oikeita tapoja korjata tilannettamme, siksi on hyvä etsiä tukea usealta suunnalta. Lopulta löydämme sen punaisen langan.
Joten älä heitä toivoasi. Kyllä sinä vielä löydät keinot. Tsemppiä matkaan 🙂👍