Terve!

Pommi putosi taivaalta 4.3-06 kun tyttäreni tuli kotio kolme jälkeen yöllä ja kertoi avovaimoni lähteneen toisen miehen kanssa. Soitin ja tekstasin välittömästi perään, ei vastausta. Olin shokissa enkä tiennyt mitä tehdä. Enkä edelleen tiedä mitä tehdä tänä päivänä. Kävin eilen lääkärissä hakemassa lääkkeitä ahdistukseen, jotta jaksaisin käydä kurssini loppuun. Opiskelen datanomin täydennyskoulutusta (digitaalinen viestintä). Työharjoittelun pitäisi alkaa 15 päivä.

Tarina jatkuu. Emäntä tuli kotio neljän päivän päästä. Oli lähtenyt pettämisyönä tuttavalleen kun ei ollut uskaltanut tulla yöksi kotio kun kerran oli heti jäänyt kiinni. Pystyimme tekstaileen asioista ja pyysin lopuksi häntä tulemaan. Annoin hänelle pettämisen anteeksi koska olin myös tehnyt niin 10 vuotta sitten.
Eli kummatkin ovat siis pettäneet kerran 20 vuotisen seurustelun aikana. Oma pettämiseni kalvoi mieltäni ja pääsin niistä eroon ajan kanssa. Mutta en ikimaailmassa uskaltanut kertoa siitä jättämisen pelossa. (oliko sitten virhe).

Kotiin tultua olemme pystyneet keskustelemaan asioista paljon ilman riitelyä. Toki tunnekuohut valtaavat mielen väliajoin ja itkua tulee molemmin puolin. Haluaisin hänet todella takaisin mutta hän on sitä mieltä, että ero on paras ratkaisu. Hän on hakenut asuntoa aluksi yksiötä mutta perui sen tänään koska haluaisi lapset itselleen (tytär 18.v ja poika 15,5.v)😭😭.

Olemme sopineet, että hän asuu meidän ahtaassa kolmiossa kesäkuun ensimmäiseen päivään, jolloin hän voi saada kaksion samalta paikkakunnalta. Tarkoituksena hänellä oli muuttaa lähemmäksi omaa työpaikkaa, jotta kulkuyhteydet töihin pelaisi. Mutta mutta nyt hän ajattelee lapsiaan niin paljon, että muuttaisi lähemmäksi. Pistän lapset aina etusijalle mutta nyt pelkään, oliko hänellä vaan tarkoitus tulla saman katon alle, jotta hän saisi heidät muuttamaan luoksensa. Tytär jo ehkä haluaa???

Taloudellinen tilanne järkkyy tosi pahoin eron tullessa mutta jos lapset menevät avovaimon luo oma tilanteeni ja tulevaisuuteni romahtaa henkisesti ja taloudellisesti. Toivoisin, että saisi vaikka jonkun työn kauempaa ns. reissuhomman, jotta voisi selvittää ajatuksiamme ja välittämisiämme. Mutta se näyttää epätodennäköiseltä ja silloinkin taidan olla häviäjän asemassa. Itse en todellakaan halua tietää tai kysyä lastemme mielipidettä. Mutta avovaimo sen varmaan tekee jossain vaiheessa.

Meinasimme jo erota 15 vuotta sitten kun menetin työpaikkani ja asuntomme sen seuraksena. Asuimme silloinkin saman katon alla pari kuukautta. Mutta lopuksi hän halusi jatkaa. Riitoja on matkamme varrella ollut joitakin mutta puhumalla on selvitty. Nyt taitaa olla toisin.Viimeiset pari vuotta emme ole riidelleet ja parisuhde on mielestäni toiminut hyvin ainakin omasta mielestäni. Hän on nyttemmin kertonut, että on aina välillä ollut onneton. Mutta itse en sitä sit ole tiedostanut. Seksi kun on pelannut. Tosin intohimot loppuivat häneltä jossain vaiheessa niinkuin minultakin on sitten hiipunut. Voihan se olla normaalia kun on ollut 20 vuotta. Kyllä niitä intohimokohtauksia joskus harvoin ilmenee ainakin meikäläisellä.

Tällä hetkellä olen niin masentunut, että en todellakaan tiedä mitä tehdä. Kurssilla haluan käydä, jotta ajatukset eivät pyörisi samaa rataa. Oikein tosiystäviä minulla ei ole joiden kanssa voisin puhua asiasta.

Toivoisinkin, että joltain saisin vastauksia mitä tehdä. Tai sitten on vaan jaksettava elämässä eteenpäin jo lastenkin vuoksi. Ja onko niitä vastauksia. Rukoilen päivässä monta kertaa apua ongelmiini. Toivoisin myös lääkityksen auttavan, sillä niistä ei ole kokemuksia.

”Rakasta lähimmäistäsi”, mikä on maailman tärkein lause.