Nykyhengen rakkauskäsityksestä
Menin kihloihin tammikuussa. Minulle kihlaus ja sormus merkitsee sitä, että olen sitoutunut rakastamaan ainoastaan yhtä ihmistä, enkä rakasta muita. Olen uskollinen vaimotyyppi, joka ei petä eikä jätä. Nykyhenki näyttää kuitenkin olevan se, että vaikka mies kävelee sormus kädessä kadulla, niin sekään ei näytä olevan monelle naiselle enää mikään este, vaan pikemminkin houkutin saada juuri tämä mies. Tuonkaltainen käytös sotii minun rakkauskäsitystäni vastaan. Nettiin on helppo laittaa ilmoitus ja vaihtaa kumppania vaikka lennosta ja jos tietää varatun sähköpostiosoitteen, on hänelle helppo lähettää postia. Kuitenkaan nettimaailma yms. ei ole parisuhteen arkea. Minulla on ollut se periaate aina, että varattua ei viedä eikä mitään ehdotella. On helppo iskeä siihen rakoon, kun parisuhteessa tulee esim. terveydentilan heiketessä ensimmäinen kriisi. Ihmisen, joka ei elä parisuhteen arkea on helppo vaikka ravintolassa tai töissä tarjota myötätuntoa. Ravintolaympäristössä ollaan kepeissä tunnelmissa ja työpaikalla tavataan vain työn merkeissä ja nämäkään ihmissuhteet eivät kosketa tunnelämää sen syvällisemmin. Haluaisin siis aloittaa yleisellä tasolla keskustelun siitä, mikä on nyky-yhteiskunnan yleinen käsitys sitoutumisesta? Itse en pystyisi viemään varattua missään tilanteessa, ja ehkä viimeisin tilanne olisi se, jos kumppani olisi missä tahansa terveysasiassa ns. toipumisvaiheessa. Voisitko itse viedä vaikka epilepsia diagnoosin juuri saaneen henkilön kumppanin? Entä syömisestään tarkan ihmisen kumppanin kun on tullut ensimmäinen kriisi ruokavaliosta? Tarkoitus on vain herättää keskustelua nykyhengestä.
Kirjoitan taas tänne, koska tämä on yksi tavoistani mennä eteenpäin. Toistan mielessäni itselleni että riitän fyysisesti. Hänhän ei ole tuntenut minua silloin kun olin kauneimmillani. Ja myönnän, itkin tänään. Joskus on parempi, että ei kuule totuutta. Minä kuulin ehkä. En tiedä vieläkään onko se hänen suustaan. Sellaista ei sanota ääneen. Minä itse tiedän, että en ollut mistään vaatimattomimmasta päästä. Mutta meillä on onneksi kotona saanut itkeä. Maailma tuntuu tällä hetkellä kovin julmalta paikalta. Kihlasormuskaan ei enää tässä yhteiskunnnassa ole merkki mistään sen suuremmasta. Näyttää siltä, että varatunkin saa viedä. Jos on riittävän kaunis. Kaunis saa paljon anteeksi. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Vai saako jumalankin edessä kaiken anteeksi? En tiedä, en ole pappi. Minä toistan itselleni, että varattu on aina varattu, ja varatun vokottelu on ainakin minulle ehdoton ei. Mutta ei se ole ei kaikille naisille. Näyttää siltä, että kaikkea saa tehdä. Minussa oleva sisäinen moraali ja jonkilainen kristillinen rakkauskäsitys kuitenkin sanoo, että se on väärin. Ainakin jumalan silmissä. Jos jumala on, niin hän sanoo ehkä että sitä kihlaparin onnea ei saa rikkoa. Miksi raamatussa ei lue
mitään heistä jotka eivät kuulemma edes koskaan jää kiinni? Minä en tiedä, koska en ole jumala.
No, elämä on kuitenkin arvokas. Se voi päättyä sillä tällä hetkellä tavoitellummallakin. Hoitovirhe jakaa ihmiset. Moraalittomiin, hyviin, pyrkyreihin ja vaikka mihin. Mutta minulla ei ole tarvetta enää puhua sitä mitä minulle tapahtui kauan sitten . Tarvitsen edelleen vain sen tasa-arvoisen parisuhteen ja ystäväpiirin. Ystäviä voi aina saada, mutta miehistä ei aina ole henkisesti samaan kuin vahvoista, elämää ymmärtävistä naisista. Ei voi tietystikään yleistää. Nainen tarvitsee naista joskus asioihin, jotka ei ole tarkoitettu miesten korviin. Fiksu mies vaikenee näissä tilanteissa.
😞 Olen hieman toista mieltä ystävyys- suhteista miehiin. Kun olen löytänyt saanut kohdata sellaisen miehen, joka on tukena ja pystyy olemaan vierellä. Miehet ei käsittele ystävyyttä tunteen äänellä. Ottavat asian asiana ja se on sitten käsitelty. eikä siihen tarvitse palata vatvoaan ja venkomaan, jospa asia olisi kuitenkin toisin. Naiset käsittelee asian tunteella. Luovat oman näkemyksen kuuntelematta toista naista. Ei osata arvostaa erilaisuutta ja erikantaisuutta. En väitä, etteikö naisitakin löydy kunnollista ystävää. Ystävyys on niin syvä, laaja sekä avartava. Ystävä tukee ja eikä arvostele!
Ja mitä tuohon rakkauskäsitykseen tulee, niin ne parit jotka ovat yhtyneet chkroin, ei siinä parisuhteessa tarvitse miettiä luotettavuutta, rehellisyyttä, eikä mitään muutakaan. Niitä pariskuntia taitaa olla valitettavan vähän ja kun sellaisen on löytänyt tuo se ilmeisemmin iän sanelemat kuviot mukaan.
Jotenkin sinusta huokuu se katkeruus ja riittämättömyyden tunne. Voin olla väärässäkin. Se kenelle meidän pitää täytyy riittää? Rakkauteen kuuluu kaikki ja ne kun löytää itsestä...voi parisuhde hyvin. Fyysinen riittämättömyys on mielestäni pieni seikka, koska se on sivun paksuinen rakkaudessa.
Puhuit raamatusta ja Jumalasta. Itse en ole Raamattua lukenut läpi. Sivun sieltä toisen täältä ja aina palaan Paavalin ensimmäiseen kirjeeseen korintolaisille ja sieltä luku 13 jakeet 1- 13. Niin pysyivät nyt usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme, mutta suurin niistä on Rakkaus. ☺️❤️
Hei Mantelinkukka!
Huomaan, että tämä ei ollutkaan saamani vastanoton vuoksi hyvä keino selviytyä sinkuksi, koska kirjoitukseni tulkittiin väärin. Ajattein siksi vähän selvittää asiaa. En ole yhtään katkera, vaan mennyt muutamassa viikossa hurjasti eteenpäin. Jos olisin jäänyt suhteeseen, olisin hävittänyt oman persoonani.
Mitä tulee ystävyyteen, niin itse kyllä aina kuuntelen naisia jotka ovat ympärilläni. Varsinkin vanhempia ja kokeneempia. Niitä joihin voi luottaa. Sitten on niitä, joille uskoudut, ja jotka lärpättävät asian eteenpäin. Surullista sillä, se ei edistä yhtään rakkaudesta toipumista. Naisia on monenlaisia. On niitä vahvoja ja sitten on niitä heikkoja. Kukin miettikööt itse mitä lajia edustaa.
Kyse siis tällä keskustelun avauksella oli vain herättää keskustelua nykyhengen rakkauskäsityksestä. Onko sallittua mennä vikittelemään varattua? Jokainen varmasti tietää vastauksen tähän. No, olen nyt kuitenkin sinkku, ja joskus se on parempi ratkaisu. Ihmisen pitää kuitenkin rakastaa itseään ja siksi on lähdettävä, jos toinen ei ole rakkautesi arvoinen.
Heips White princess! 🙂🌻
Palaan viel' täh🙂🌻än ketjuun omien tapahtumien vuoksi. 😉 Ja se että on upean mahtavaa, jotta tuntee sen oman pesoonan ja tiedostaa ettei toinen voi/ saa rikkoa minkä on itse luonut.
Enpä malta olla laittamatta tähän tämmöistä esimerkkiä parsuhdevalinnoista ja omastatunnosta ehkäpä itsekritiikkikin kuuluu kuvaan.
Kun seisot kahden miehen välissä -> toinen on lepeä, kannustava, "luja" (positiiivisen kannustava), pitää sanansa -> tarkoitan tekee niinkuin sanoo, on itsensä kanssa sinut, tasapainoinen niin hyvässä kuin ei niin hyvässä -> myöntää omat erheensä.
Ja toinen, joka on selän takana: löytyy samoja piirteitä, vaan on epävarma omasta itsestään. Ei pysty käsittelemään itseään kuin esim: alkoholin voimalla, joka tuo taasen epävarmuutta kun ajattelee miestä itseään. Tämmöinen näkemys minulla on tästä miehestä, joka on selän takana, että se ego on niin suuri, ettei pysty ajattelmaan kuin itseään. Lisäesimerkki: autan sinua, kun saan ensin omat asiat järjestykseen.
Eli se oman eduntavoittelu on tämän päivän kriteeri...mielestäni. Vaan pääsemekö sillä mihinkään. En sano, etteikö sitä omaa itseään pidä/ tarvi unohtaa. Se jakaminen 🙂👍
Kun nämä käännän naisen näkökulmaan, niin toki täytyy tutkia ja kuunnella itseään, jotta pystyy olemaan parisuhteessa. Tuon tapahtumaregtion myötä, minulle nousi tästä miehestä, joka oli selän takana, omat tunnereagtiot. Se, jotta tunnistin sen petetyksi tulleen naisen. Koska tässä viimoisessa parisuhteessa, mies teki niin kuin tuntui omasta mielestään hyvälle. Siinä oli kuviossa niin toiset naiset, kuin alkoholi. Ja hän ei myöntänyt sitä koskaa, että oli pettänyt....vienyt rakkauden muualle kuin kotiin. 😞
Tätä solmua kun aukaisee kehollisesti. Jossain kohtiin solmu on ollut hyvinhyvin tiukka. Käpertyy ja uupuu, kun ei löydä tapaa, jolla sitä aukaista.
Edelleen luotan ja uskon, jotta minun puolikas tulee vastaan. Entiseen ei kuitenkaan voi palata. Tai minulla on...sellainen näkemys, että se ei tuo hyvää tullessa. Tästä saa joka päivä kuitenkin uuden oivlluksen ja itsestä löytää avaimen jolla saa ruosteisen lukonkin auki. 🙂
Rakkauskäsityksenä näen edelleen: jakamisen, luottamisen, tukemisen ja tarpeen tullessa antaa toiselle apua. Itse täytyy myös osata tehdä töitä, niin itsessä kuin parisuhteessa. Ensiarvoista kuitenkin on että on itselle rehellinen. ☺️❤️
Olen niin paljon pohtinut otsikon ajatusta viime aikoina ja itse asiassa oikeastaan säälittää ihmisten puolesta. Parisuhteissa haetaan koko ajan vain uutta huumaa ja rakastumisen tunnetta, sitä hullaantumista, mutta samalla ei ikinä koeta oikeaa rakkautta. Ei oikeasti kiinnytä ja rakasteta, opita tuntemaan toista niin hyvässä kuin pahassa. Ei koeta niitä tunteita kun huomaa rakastavansa jokaista "huonoakin" piirrettä toisessa. Ei koeta sitä että toinen tietää sanomattakin että tänään on huono päivä, oteta kainaloon ja ollaan vaan. Ihan hiljaa läsnä. Ei loukkaannuta jos toinen suutahtaa jostain pienestä, tiedetään että kyllä hän siitä leppyy ja rakastaa. Eikä vähimpänä saada ihan uuden tasoista nautintoa rakastamisesta, fyysisen ja henkisen rakkauden yhteen sulamisena.
Itse löysin vaimoni silmäkulmasta muutama päivä sitten ihan uuden rypyn. Hymyilin. Rakastuin siihen ensi silmäyksellä. En malta odottaa uusia ryppyjä ja kaikkia elämän jättämiä jälkiä. Jos oikein tarkkaan katsoo niin joka päivä voi löytää uuden syyn rakastaa.
Minäkin olen nykyisin hyvin ehdoton pettämiselle. Nuorena tuli kokeiltua sekä oman poikaystävän pettämistä, että toisena naisen olemista. Jälkeenpäin pystyn sanomaan, että kumpikin teko todella raukkamainen ja säälittävä. Varsinkin se, jossa olin toinen nainen. Puolustelen sitä nuoruuden typeryydelläni, vaikka se onkin heikko puolustus. Olin aikuinen ja minulla oli vastuu siinä missä tapailemallani ukkomiehelläkin.
Jossakin vaiheessa salasuhdetta heräsin ajattelemaan miehen vaimoa. Tunsin sillä hetkellä äärettömän suurta häpeää ja vieläkin lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen hävettää tekoni. Onneksi lopetin sen suhteen, vaikka varmasti se oli jo jätänyt jäljen kyseisten ihmisten avioliittoon ja perheeseen.
☹️
ihmismieli ☺️❤️☺️ ihanasti sanottu mitä kirjoitit!
Rakastakaa rutkalti ja nauttikaa toisitanne 😀 niin ja pitäkää huolta toisitanne ☺️❤️☺️