Mies oon sairaan mustasukkainen,en saa edes tervehtiä miehiä,miehiä ei saa olla samassa paikassa,netissä olosta kateellinen en saisi olla netistä,kehenkään en saisi olla yhteydessä valittaa heti jos minulla tulee puhelu viesti,tai mä soitan,viestitän.Rahan käyttöäni meinaa määrätä vaikka omat ovat rahani.Kavereita ei saisi olla,aina hänen tykö pitäisi vaan olla,kehuu hän on paras kaikessa ,muut ovat huonoja ,haukkuu toisia.Monet sanoo ero HETI mutta se ei ole helppoa.
Ei se oo helppoa varmaankaan. Eikös se ollut yleensä niin, että narskulla on se toinenkin puoli, se upea valovoimainen?..
Niin, haluutko elää toisen riepoteltavana, vai omaa itsesi näköistä elämää? Aika kovan hinnan maksat, jos luovut kaikesta omasta.
Hei
Ei ole helppoa erota ihmisestä jonka hallinnassa on. Itse riuhtaisin juuri itseni narsistista eroon. Saa nähdä minkälainen kamppailu tästä vielä tulee. Voimia sulle mitä sitten päätätkin tehdä. On raskas lähteä ja on vielä raskaampi jäädä.
Heittäydyppä eteisen lattialle makaamaan ja anna muiden kulkea ylitsesi ja polkea sinua jalkoihinsa, kuinka kauan haluat maata siinä?
Lähteminen on vaikeaa, mutta mikä pitkistyy se mutkistuu ja vuoden päästä on jo vaikeampaa, kahden vielä enemmän ja viiden vuoden päästä jo kamalan vaikeaa ja kymmenen vuoden päästä et enää osaa itse ajatellakkaa, mitä haluat, sen jälkeen et osaa enää muutosta kaivatakkaan, toivot vain jaksavasi aamusta iltaan ja jotenkin taas illasta aamuun, katoat tapettiin!
helemi kirjoitti 5.2.2012 10:34
Heittäydyppä eteisen lattialle makaamaan ja anna muiden kulkea ylitsesi ja polkea sinua jalkoihinsa, kuinka kauan haluat maata siinä?
Lähteminen on vaikeaa, mutta mikä pitkistyy se mutkistuu ja vuoden päästä on jo vaikeampaa, kahden vielä enemmän ja viiden vuoden päästä jo kamalan vaikeaa ja kymmenen vuoden päästä et enää osaa itse ajatellakkaa, mitä haluat, sen jälkeen et osaa enää muutosta kaivatakkaan, toivot vain jaksavasi aamusta iltaan ja jotenkin taas illasta aamuun, katoat tapettiin!
Just näin. Helemi kirjoitat asiaa. Itse eronneena tiedän mistä puhutaan. Vaikka olen ollut omillani jo kauan niin vieläkin kiusanhenki väijyy nurkan takana ja vahtii ettei minulla vaan olisi asiat liian hyvin. Lähde ennenkuin jotain tapahtuu. Mitään et häviä, päinvastoin. Minulla 15 vuotta takana täyttä helvettiä ja siinäkin 15 vuotta liikaa. Vieläkin eksä yrittää tallata maahan ja on utelias mitä kuuluu. Tyttären takia oltava yhteyksissä silloin tällöin. Muuten olisin muuttanut niin kauas kuin pippuri kasvaa. Lähde, en osaa sanoa muuta!
Minun mieheni on myös sairaalloisen mustasukkainen, ja kaikessa hiljaisuudessa 2 vuoden yhdessäolon aikana "ajanut alas" liki kaiken sosiaalisen kanssakäymiseni sekä monet kaverisuhteeni. En voi käydä oma-aloitteisesti oikeastaan edes lenkillä. Outoa on se, että hän ei ole sitä varsinaisesti kieltänyt, vaan onnistunut rakentamaan sisälleni mekanismin, joka pyrkii välttelemään konflikteja ja saa minut pysyttelemään mieluummin kotona. Kuitenkaan, tarvittaessa, hän ei kaihda mitään keinoja saavuttaakseen tavoitteensa, eikä kadu mitään tekojaan, joita tekee pitääkseen vaimonsa erillään mahdollisista parisuhdettamme "uhkaavista" tekijöistä. Tuntuu, että olen vain varjo entisestä itsestäni. ☹️
Hiljattain kävimme mieheni kanssa psykiatrin vastaanotolla. Mustasukkaisuuden ja epävarmuuden aiheuttama ahdistus aiheutti hänelle itselleenkin jo fyysistä huonoa oloa. Lääkäri ehdotti terapiaa sekä lääkkeitä ahdistukseen. Paneuduttuani asiaan vielä tarkemmin, epäilen hänen kärsivän harhaluuloisuushäiriöstä ja ajoittaisista mustasukkaisuusharhojen aiheuttamista psykooseista. Alkoholilla tuntuu lisäksi olevan suuri rooli oireiden pahentajana. Olen nyt vaatinut häntä pitämään korkin kiinni, ja hän on tätä toivettani noudattanut, koska on huomannut itsekin, että alkoholi pelkästään pahentaa hänen oloaan.
Se, että hän osittain myöntää ongelmansa ja pyrkii hakemaan apua, antaa minulle pientä toivoa tämän suhteemme jatkumisesta. Lisäksi tunnen suurta myötätuntoa ymmärrettyäni hänen tilansa, joka on monien eri tekijöiden summa. Suurimmat syyt hänen ongelmiinsa löytynevät lapsuudesta. Minun lapseni asuvat kanssamme, joten en voi muutenkaan säntäillä ratkaisujeni kanssa. Menemme ensi viikolla terapiaan, ja tällä hetkellä se on minulle ainoa valo tunnelin päässä. 😟
Kuulostaa tutulta. Mieheni ei ole kieltänyt suoranaisesti ihmisiä ympärilläni, mutta pitää joitain suhteemme tiellä. Tulee mieleen, että eikö hän oikeasti tajua ettei muilla ole mitään osuutta siihen, jos haluaisin erota. Olen tehnyt jonkinlaisen suojan itselleni etten tapaa tai ole juurikaan yhteydessä kavereihini siksi ettei tarvitsisi valehdella tai keksiä mitä eriskummallisia syitä asioihin. No kyllä muutamat näkevät tilanteen läpi, mutta eivät oikein osaa sanoa asiaan mitään tai eivät halua puuttua siihen. Jos tästä tilanteesta pääsee joskus pois tai asiat suhteessamme kääntyy parempaan niin toivon, että minulla olisi vielä niitä kavereita joita oli ennen tätä.