Ompas tämä nyt harvinaisen vaikeaa saada ulos sanoja mut yritetään. Minusta on alkanut tuntumaan että miehessäni asuu introvertti narsisti. Päivä päivältä enemmän tulen tulokseen että näin asian täytyy olla.
Olemme olleet yhdessä viisi vuotta. Alkuun hän oli minulle täydellinen puoliso , hurmaava, huomioon ottava , rakastava ja tunteensa näyttävä. Kaikkea sitä mistä olin unelmoinut. Tätä ihanuutta kesti 2,5 vuotta.
Sitten tulikin vaihe ettei hän enää välittänytkään läheisyydestä, huomioi vähemmän, ei enää näyttänytkään tunteitaan vaan alkoi viihtymään enemmän itsekseen. Häntä tuskin kiinnosti miltä minusta tuntui. Ajoin häntä vain kauemmas mikäli otin parisuhteemme ongelmia puheeksi. Hän ”kosti” tämän minulle jättämällä minut yksin, vailla mitään huomiota, kontaktia.
Kuvioon astui myös toinen nainen, ns helppo saalis. Tästä heille kehittyi seksisuhde jota kesti puolisenvuotta.
Tästä on nyt pari vuotta aikaa.
Olen ihan hukassa nimittäin mies on kiltti, ei väkivaltaa eikä muutakaan ilkeyksiä. Narsistiset piirteet vain vahvistuvat päivä päivältä mm itsekkyys, välinpitämättömyys minun tunteistani, manipulointi, vastuuttomuus, muiden syyllistäminen jne. En jaksa alkaa tässä nyt esimerkkejä antamaan mutta mikäli kehittyy kommentointia niin sitten.
Haluaisin nyt kuulla muiden kokemuksia tämän tyyppisistä suhteista. Miten tulla toimeen puolison kanssa jolla esiintyy narsistisista käyttäytymistä?
Minulla on niin vhva itsetunto ettei tämä kiltti narsistinen saa minun itsetuntoani nujerrettua. Tiedän tasantarkkaan milloin itse olen toiminut väärin taikka syyllistynyt johonkin, erotan väärän ja oikean.
Eniten minua tässä nyt harmittaa että on turhauttavaa keskustella hänen kanssaan mistään mikä häntä ei kiinnosta eli suhteen ongelmat. Toinen puoli minusta elättelee toivoa että jonain päivänä hän ymmärtäisi ja toinen puoli minusta sanoo ettei hän tule muuttumaan koskaan. Lähteä vaiko jäädä , siinäpä kysymys.
Viiden vuoden näkymättömästä vankilasta lähdin noin kuusi vuotta sitten. Tuntuu edelleenkin että se suhde on loppu elämän tuomio koska olen niin huono ihminen.
Olin samanlainen omilla jaloilla seisova ja todella vahvalla itsetunnolla varustettu kaunis ihminen. Jäljelle jäi loppuelämän traumat, arvet naamaan ja ennenkaikkea itsetuntoon.
Kirjoitat että mies ei tee pahojaan ja on kiltti. Ihminen joka sinua rakastaa ei petä, ottaa sinut huomioon, kuuntelee ja välittää. Miehesi ei tee mitään näistä niin niinkuin tasapainoisessa parisuhteessa pitäisi tehdä. Lisäksi jo se että osaat luetella syyt miksi haluat suhteesta pois kertoo sen että olet jo päätöksesi tehnyt tarvitset vain jonkun (ulkopuolisen) hyväksynnän asialle.
Jos suhteenne ongelmat olisivat esim likapyykit pyykkikorin vieressä et kirjoittaisi ja pyytäisi "apua" koska tekstistäsi huomaa että sinulla on vielä oma pää ja itsetunto tallella. Pienemmät ongelmat osaat ratkoa itse mutta nyt olet "jumissa" koska kuitenkin miehesi on jo syönyt itsetuntoasi sen verran että et osaa tässä asiassa tehdä päätöstä ilman että joku sanoo sinulle että päätöksesi on ok.
Seiso omilla jaloillasi tee se kun vielä pystyt sillä narsismi katkoo parisuhteessa heikomman jalat jolloin pois on vaikeampi lähteä ja kun lopulta päättää lähteä on "ryömien" monta kymmentä kertaa raskaampaa aloittaa elämä alusta.
Kuitenkin niin kauan kun oma sydän lyö ei narsisti ole voittanut.
Yleensä kai narsisti on se joka tavalla tai toisella saa tahtonsa läpi ja käyttää toisia oman asiansa ajamiseen välittämättä toisten tunteista tai tarpeista?
Onhan tämä mahdollista, mutta jokin on silti laukaissut tämän käänteen? Jotenkin itsestäni kuulostaa siltä, että miehesi on jäänyt pahasti tossun alle ja toimii ennemmin passiivis agressiivisesti kuin narsistisesti. Toki voin olla aivan väärässä, mutta jotenkin kuulostaa, että hän ei hyödy tilanteesta, eikä saa tahtoansa läpi vaan toimii kuin mököttävä lapsi ja tekee pahojaan?
Joka tapauksessa tilanne ei ole parisuhteen kannalta hyvä ja taidatte kumpikin nyt työntää toisianne pois? Toivottavasti löydät lukkoon sopivan avaimen ja saatte otettua asiat rakentavasti puheeksi.
SanskuE kiitos vastsuksestasi.
Minulla on todellakin vahva ja hyvä itsetunto jota ei kukaan kykene nujertamaan.
Tiedän etteivät "syyt" ole minussa vaan siinä ettei mies esim kykene myöntämään omia virheitään ja ulkoistaa itsensä niistä usein.
Hän huomioi minua kyllä, tekemällä ruuan valmiiksi kun tulen töistä, laittamalla aamu kahvit valmiiksi jne , pieniä juttuja , asioista puhuminen ääneen ei ole vain hänen mieli puuhaansavaan hän mieluummin vetäytyy omiin oloihinsa riidan ollessa päällä. Riitaa aiheuttaa tietyt hänen käyttäytymisen mallinsa. Tuntuu että hänessä on useimpia ns persoonallisuushäiriöitä 😂
Mieleeni tulee myös Aleksitymia.
Vlillä tuntuu ettei mies vain yksinkertaisesti tunnista tunteita eikä osaa nimetä tunteita ääneen. Hänellä on tietynlaista empatia kykyä mutta vain silloin kun häntä itseään kiinnostaa.
Sen olen huomannut ettei hänellä ole kykyä samaistua toisen tunteisiin, ainakaan nekatiivisiin, vai onko sittenkään näin, vai onko niin että kykyä on silloin kun on aihe on häntä kiinnostava..
En mä vielä anna periksi. Opettelen tässä elämään tämän kanssa. En voi sanoa että mies on narsisti tai antaa muutakaan diaknoosia . Olen lukenut näistä vain niin paljon ja löydän paljon yhtäläisyyksiä.
Sen olen päättänyt että mikäli mies jää kiinni uskottomuudesta vielä kerran niin anteeksi en enää anna, muusta en osaa sanoa. Luottamus ei ole 100 % täydellinen enkä kunnioita häntä enään niin paljon. Suhde on enemmänkin kaveri pohjainen , kaikkeen tottuu.
Meillä ei ole väkivaltaa eikä ilkeää viha puhetta ns, ei haukkumista eikä muutakaan sen tyylistä ikävää mutta ei myöskään läheisyyttä ja hellyyttä. Mies ei tykkää ns läheisyydestä . Tästäkin olen puhunut kuinka tärkeää minulle läheisyys on ja tarviin sitä mm halutakseni seksiä. Miehelle on taas tärkeää yhdessä puuhastelu ja talon remontointi, kaikenlainen tekeminen .
Minua taas lähinnä häiritsee se etten todellisuudessa tiedä mitä hän oikeasti ja aidosti ajattelee ja tuntee mutta epäilen ettei mies itsekkään tiedä.
Nyt tilanne on taas se että kaikki menee hyvin. Miehen käytös on viime riidan jälkeen muuttunut, on taas positiivisempi, puheliaampi , ottaa minut huomioon erilailla jne. Ottaa kantaa asioihin ja ote on muutenkin erilaisen mm tekemiseen. Tämä tuntuu hyvälle ja yritän olla onnellinen tästä mutta törmään aina kysymykseen että onko tämä aitoa?
Vastausta en ehkä saa mutta ehkä tämä tästä taas hyväksi muuttuu.
Meillä ei riidellä pyykeistä, rahasta, kotitöistä yms ne meillä toimii ja kumpikin on sitä mieltä että moisista olisi turha riidellä. Meillä ne sudenkuopat ovat tunne puolella ja tietynlaisessa käyttäytymisessä. Koen että mieheni on hyvä mies mutta hänen tietynlainen käyttäytyminen häiritsee.
Sen tiedän että miehelläni on tosi heikko itsetunto , siihen haluaisin vaikuttaa, tämä aiheuttaa myös minua ärsyttävää käyttäytymistä mm hän nostaa itseään jalustalle ja kalastelee kehuja. Kehunkin kyllä , joskus vain hänen mielikseen mutta miten voin ottaa tämän asian puheeksi ja sanoa hänelle että hän on hyvä mies kaikinpuolin eikä hänen tarvisi olla siitä huolissaan ( tämänhän hän kieltäisi ja sanoisi ettei hän ole moisesta huolissaan ) . Hänhän ei kestä kritiikkiä itsestään 😀
peruskallio kirjoitti 10.4.2018 15:17
Yleensä kai narsisti on se joka tavalla tai toisella saa tahtonsa läpi ja käyttää toisia oman asiansa ajamiseen välittämättä toisten tunteista tai tarpeista?
Onhan tämä mahdollista, mutta jokin on silti laukaissut tämän käänteen? Jotenkin itsestäni kuulostaa siltä, että miehesi on jäänyt pahasti tossun alle ja toimii ennemmin passiivis agressiivisesti kuin narsistisesti. Toki voin olla aivan väärässä, mutta jotenkin kuulostaa, että hän ei hyödy tilanteesta, eikä saa tahtoansa läpi vaan toimii kuin mököttävä lapsi ja tekee pahojaan?
Joka tapauksessa tilanne ei ole parisuhteen kannalta hyvä ja taidatte kumpikin nyt työntää toisianne pois? Toivottavasti löydät lukkoon sopivan avaimen ja saatte otettua asiat rakentavasti puheeksi.
Kiitos viestistäsi. Totta tuokin että käyttäytyy välillä passiivis-agressiivisesti mutta niin käyttäydyn minä myös toisinaan.
Rakentavaa keskusteluahan me ei saada aikaan , koskaan koska tämä mies on kaikesta täysin erimieltä ja minä en isaa enää muuta kuin kertoa suoraan miten minä koen ja näen meidän elämän. Meillä menee hyvin niin kauan kun minä olen tyytyväinen mutta heti jos tapahtuu jotain , että minä loukkaannun jostain, suutun jne, maailma järkkyy ja minä jään yksin asian kanssa. Mies vetäytyy täysin omiin oloihin odottamaan että minä lepyn, yksinäni.
Heippa isabella0 kuullostaa niin tutulta tuo käytös... meillä oli kans miehellä huono itsetunto. Jouduin kehumaan jostakin joka päivä muuten alkoi mököttää jos ei saanut kehuja ja sitten kaikki kotityöt ja muut jäi minun niskoille koska mies vetäytyi omiin oloihin ja "potki" minut pihalle omasta elämästään eli juurikin ei puhunut, vastasi muutamalla sanalla jos kysyi jotain. Mökötyksen kesto vaihteli paljon ja sen alkamista ei oikein pystynyt ennustaa.
Jalustalle nostaminen on kans tuttujuttu. Jossain vaiheessa meni siihen että nosti itseään jalustalle myös ystävien ja sukulaisten läsnäollessa ja teki sitä niin että jos olin tehnyt jotakin esim maalannut huoneen tai säästänyt rahaa ja ostin itselleni auton niin hän kertoi että hän on maalannut ja hän on ostanut minulle auton....
Teki kyllä ruokaa oli erittäin hyvä ruuan laittaja. Keitti kahvit, toisinaan toi jopa aamupalat sänkyyn mutta läheisyys puuttui myös. Ei halailua tai edes hetken vierekkäin istumista... seksiä silloin kun hän halusi jos en suostunut niin lähti ovet paukkuen tuli joskus myöhään illalla tai aamuyön tunneilla takasin. Jossain vaiheessa alkoi salaiset testailut "joo työkaveri vaan viestiä laittaa" ja toiseen huoneeseen meni viestittelemään ja naureskelemaan. Eron jälkeen sain ihmisiltä kuulla että oli pettänyt useaan otteeseen itse en häntä siitä kiinni saanut. Syytti minua pettämisestä vaikka koskaan en ole pettänyt. Jotenkin varmaan omatunto teki kepposet ja syytti sitten minua omasta teostaan ja osaltansa juuri se että häntä ei saanut kritisoida mistään niin käänsi omat virheensä aina jotenkin minun syyksi.
Empatia kykyä löytyi silloin kun hän pystyi hyötymään siitä jos hänen osoittamasta empatiasta toiselle ei ollut hänelle hyötyä niin sitä oli turha odottaa. Riitojen jälkeen jos, oli ymmärtänyt että hänenkin toiminnassa on vikaa, meni hetken aikaa hyvin toi kukkia vei syömään toimi ns normaalisti keskusteli ja ymmärsi mutta joka kerta tämä "korjaus liike" alkoi pikkuhiljaa hälvenemään. "Parempaa" hetkeä kesti viikosta kuukauteen tai kahteen ja sitten palattiin pikkuhiljaa vanhaan käytökseen takaisin.
Käytiin pariterapiassa useita kertoja usean kuukauden ajan. Näistä ei kuitenkaan ollut hyötyä koska hän ei yksinkertaisesti ymmärtänyt omaa käytöstään ei nähnyt siinä mitään väärää tai jos hetkellisesti näki niin jokin päässä tuli ja jyräsi tämän pienen ymmärryksen muutoksen. Lopulta terapeutti sanoi suoraan että kyseessä on narsisti ja jos narsisti ei itse ymmärrä omaa käytöstään niin hän ei tule muuttumaan. Jos haluat tulla narsistin kanssa toimeen joka ei näe omaa käytöstään niin sinun on vain alistuttava siihen.
Tiedän tunteen kun välität ihmisestä mutta tiedät maalaisjärjelläkin että kaikki ei ole kohdallaan niin siitä on todella raskasta lähteä tekemään korjausliikettä varsinkaan jos toinen ei pysyvästi pysty käsittämään asioita joista yrität puhua.
Mietin myös että voiko miehelläsi olla tunne-elämän säätelyn vaikeus eli juurikin ei osaa hahmottaa toisen tunteita seurauksena omista teoista??? Tiedä häntä niinkuin sanoit diagnoosia on paha normi ihmisen sanoa eikä kyllä pidäkkään diagnosoida kuin vain ammatti ihmisten.
Mutta ennenkaikkea haisua asiasta on. Et ole ainut joka saman kaltaisen asian kanssa on paininut enemmän tai vähemmän, raskaammin tai kevyemmin meitä on monia!
Kuitenkin muista sinä elät sinun elämää sinulla on vain tämänhetkinen elämä. Haluatko elää sen jännitys tilassa odottaen joko tämä olisi se hyvä lopullinen käänne. Sinun pitää saada olla sinä joka voit miehellesi puhua asiasta mitä päässä liikkuu ilman että tarvitsee miettiä mikä on reaktio. Olla tasavertainen oma itsensä toisen vierellä!
Uskon että saatte asiaa ratkaistua. Voimia se vaatii mutta kun lopullinen järjestys löytyy niin se palkitsee ja ennenkaikkea se epävarmuuden kuori joka lähtee pois antaa tilaa hengittää ja tuo todella paljon lisää asioita elämään joko omaan tai yhteiseen!
Pidän peukkuja sinulle ja ennenkaikkea muista että elät ensisijaisesti itsellesi et voi olla tasavertainen jos et saa sanottua asioita eikä toinen niitä sitten edes ymmärrä. Puhuminen on se tärkein sen kun saa onnistumaan niin saa asioita eteen päin joko toinen ymmärtää tai sitten ei mutta puhukaa siitä löydät ratkaisun.
Kevät tulee aurinko paistaa varjoihinkin tulee valoa 🌻🙂🌻
Heissan tuttu juttu,tutustuin exääni koulussa ja hän oli aluksi minulle tosi kiva,ihana ja niin edelleen oltiin kanssa noin 2,5 vuotta ,mutta lopuksi asiat alkoivat mennä siihen että hän oli todella mustasukkainen parhaasta kaveristani joka on siis miespuolinen ,nyt tilanne on mennyt siihen että olemme eronneet 5-6 kk sitten ja hän joka päivä häiriköi minua ja jopa uhkailee oikein luulee että voisi omistaa minut.
Moikka moi ja kiitos kommenteistanne.
Meillä oli tässä pieni episodi taas ja kiukkuissani sanoin muuttavani tämän vuoden puolella pois. Sanoin että nyt tämä suhde riittää minulle, en jaksa enää.
Mies sanoi olevansa onnellinen kuin sain viimeinkin tehtyä päätöksen.
Tästäkään en tiedä mitä hän oikeasti ajattelee.
Tämä mies ei "omista" eikä ole mustasukkainen . Mies ei pyydä jäämään eikä anelis miettimään. En edes tiedä mitä mies ajattelee kun ei puhu. Siksi kaikki on niin hankalaa .
Tänään taas muutin mieltäni , haluan vielä miettiä ja selvittää ajatuksiani , miksikö? Sitä en todellakaan tiedä, syvällä sisimmissäni ( olen hokenut tätä itselleni ääneen koko päivän) tiedän ettei mikään tule muuttumaan enkä minä saa miestä ymmärtämään hänen omaa käyttäytymistään. Kirjoitin kaikki hyvät ja huonot asiat paperille , jonka sitten revin suutuksissani . Kirjoitin ne samat asiat myös tietokoneelleni , tiedoston onnistuin hävittämään. Kirjoitin sen uudelleen ja lähetin sähköpostiini , yritin kopioida tekstiä kansioon mutta sain senkin katoamaan , tulin tulokseen ettei minun kuulu näyttää koko tekstiä miehelleni sen vuoksi että onnistuin koko ajan hävittämään sen.
Kerroin miehelle viestillä nämä ajatukseni , että olen muuttanut mieleni . Pyysin häneltä rehellistä kommenttia aiheeseen mutta sain vastauksen " ei juuri nyt" . Enkö saanut vastausta koska päätin asian häneltä kysymättä? Tätäkin olen pohtinut tänään paljon.
Tässä nyt odotellaan. Lähden viikonlopuksi tyttäreni luokse . Kuvittelen mielessäni että tämä jotenkin saattaisi auttaa , olla hetken eriosoitteessa mutta todellisuudessa tiedän ettei sillä ole mitään merkitystä olenko kotona vaiko poissa , tilannetta se ei tule muuttamaan. Ajattelin vain kysäistä että sopiiko hänelle että menen , tiedän jo vastauksen, ei hän kiellä mutta voisi tuntea tulevansa huomioiduksi .
Mies on joskus aikoinaan minulle sanonut ettei hän voisi koskaan kieltää minulta mitään . Kertoi esimerkin että jos vaikka tahtoisin mennä vieraisiin niin ei hänellä olisi oikeutta kieltää sitäkään . Tämä piirre ei taida olla tyypillistä narsistille .
Olen huomannut että miehen itsetunto on huono. Varasin autolleni korjaus ajan korjaamolta . Kerroin etten voi luottaa siihen että mies suostuisi sen korjaamaan ( katteettomat lupaukset) myöskin se että korjaamolle vienti on helpompaa ja nopeampaa . Luulen että tämä oli miehelleni kova paikka, mahdollisesti hän nyt otti tämän itseensä ja mahdollisesti kuvittelee olevansa jotenkin huonompi .
Hyvä esimerkki myös tämä: Sain ystävältä keittiöömme juurikin sopivan naulakon patalapuille. Miehellä patalaput ovat roikkuneet ikkunakarmissa ( jo silloin kun muutin tähän taloon ) . Pyysin miestä laittamaan naulakon paikoilleen, hän laittoin, olin iloinen ja kiittelin ja sanoin että nehän passaavat tuohon todella hyvin
🙂 johon mies tuumasi että eikös hänenkin idea ollut ihan hyvä . Kokiko mies tässäkin asiassa olevansa jotenkin huonompi ? Tämä on aivan älytöntä kun oikeasti joutuu miettimään miten mitäkin sanoo kun olen tottunut puhua pälpättämään miettimättä.
Joko tuo on jonkin asteen mustasukkaisuutta, herkkyyttä ja huonoa itsetuntoa hänen mielessään/ päässään. En koskaan ole itse ajatellut niin että mies ihmisenä olisi jotenkin huono. Usein olen kyllä sanonut etten halua "kilpailla" .
Tässä nyt yksinään iltaa vietän. Mies tuli töistä , kävi vaihtamassa vaatteet ja lähti samontein , korjaamaan kaverinsa kevaria hallille .
Minä pyysin aikoinaan vaihtamaan autooni ajovalon, meni 4 viikkoa kun hän sitten vihdoin vaihtoi sen, viimetippaan ennen katsastusta.
Luvataan paljon mutta ups , sehän unehtui .