Hei Nöpsykkä,

Itselläni on ollut aikanaan avioliitossa vuosikausia sama ongelma. Ystävyys ja kumppanuus pelasi, mutta intohimoa eli halua seksiin ei ollut. Mielestäni rakkauttakin oli, mutta miehen mielestä seksi = rakkaus ja siten siitä tuli todellinen ongelma.

Aikamme ongelmaa vatvottuamme kypsyin omaan frigiditeettiini. Olin kylmä kuin kala ja kuiva kuin Sahara. Parisuhde rakoili kun illalla alkoi tuntumaan, että toivottavasti hän ehtii nukahtaa ja itse ei voinut sängyssä kylkeä kääntää, ilman että toinen heräsi vonkaamaan seksiä. Kaikki kosketus tuntui vaativan seksiä ja itsellä oli olo, ettei vähempää voisi kiinnostaa. Vaikka ei koskaan enää saisi...
Tuntui, että mikään muu kuin seksi ei merkinnyt miehelle mitään. Kun ei ollut seksiä, ei ollut muunlaista läheisyyttä.

Kylmenemisen seurauksena läheisyys menetti makunsa ja oli tilaus uudelle suhteelle.
En suosittele. Tapasin miehen ja tajusin, että haluan häntä valtavasti, rakastuin. Olin sairas halusta ja rakkaudesta, enkä silti saanut häntä.

Ainoa asia, joka tuosta traumaattisesta suhteesta jäi oli hyväksikäytön maku ja tieto siitä, että en tunne seksuaalista vetoa omaan mieheeni, enkä voi sille mitään. Meillä ei ole kemiaa. En siis ole kylmä, fyysisesti viallinen, intohimoa ei vain ole.
Silti jatkamme avioliittoamme edelleen. Meillä on liian paljon menetettävää.

Joskus seksi maistuu, joskus vain ilmoitan, ettei nyt haluta ja joskus teen sen sen vuoksi, että on pidettävä kumppani hyvällä tuulella, jotta asiat sujuisivat arjessa.
Ei herkkua, mutta joskus siitä kyllä nauttii sitten loppujen lopuksi itsekin.
Ennen suhdetta se oli helpompaa. Nyt vain tiedän, että jossain on joku, jonka käsissä olen sulaa vahaa ja palan halusta olla yhtä hänen kanssaan. Jokainen rakastelu muistuttaa minua siitä, että miltä hänen kanssaan tuntui. Eli elämäni on entistä kurjempaa. Tieto lisää tuskaa. Siksipä en aio lisätä tuskaa ja kertoa koko asiasta koskaan miehelleni, vaan yritän olla parempi ihminen.

En usko että olet aseksuaalinen, et vain ole oikean ihmisen kanssa toteuttamassa seksuaalisuutta, mutta ainahan ei voi saada kaikkea, tuskin koskaan.
Hyvä ja toimiva parisuhde on kai sittenkin arjessa se parempi vaihtoehto. Antaminen kerran viikossa, no, minun mielestäni se kannattaa kun tekee sen oikealla asenteella.
Hyvästä sydämestä ja rehellisesti. En aio koskaan teeskennellä nautintoa, se saa olla periaatteeni.

Terveisin ER 🙂🌻

Juuri tuota minäkin pelkään, etten ole "sillälailla" oikean ihmisen kanssa... En vaan halua sitä tunnustaa, vaan syyn on pakko olla jossain muualla. Mieheni on muuten niin ihana ihminen, eikä nykyään enää tule tunnetta, että on pakko, koska hän tietää, että minua ei kiinnosta. Itse vaan en ole huomannut, että halut heräisivät kenenkään muunkaan kohdalla, vaikka olen päivittäin tekemisissä lähinnä miesten kanssa, ja baareissakin silloin tällöin tulee tyttöporukalla käytyä. En ole oikeastaan koskaan tuntenut minkäänlaista halua ketään kohtaan, siitä lähinnä tuo ajatus aseksualisuudesta. Tuntuu, että tällainen olo ei todellakaan ole normaalia, sillä ei meiltä läheisyyttä puutu, halailemme ja pussailemme ja makaamme vierekkäin sohvalla, ja muutenkin kaikkea pientä on, mutta itse yhdyntä jää uupumaan (joka tosin miehelle on yhtä kuin seksi, vaikka itselleni seksi on paljon muutakin). Olen lisäksi tyydyttänyt miestäni jonkun verran käsin ja suulla, koska seksiin minusta ei ole, eikä ole kiva nähdä toisen kärsivän. Siitäkin tosin tulee välillä paha mieli, kun näkee miten toinen nauttii, ja itse ei siihen pysty/osaa. 😭

Hei Nöpsykkä,

Sulla saattaa olla vielä siis toivoa, kun kuitenkin on sellainen positiivinen asenne siihen, että haluaisit todella nauttia hänen kanssaan.
Voihan haluttomuuden taustalla olla joku lapsuuden ikävä kokemus, jolloin liittää seksin johonkin ikävään ja siten sulkee sen mielestään.

Paljon on saatavilla apua, tuossa vaikka yksi linkki: http://www.seksuaaliterapeutti.fi.
Googlesta löytyy hakusanoilla valtavasti tietoa, mutta mikä siitä on oikeaa, se pitäisi osata arvioida. Henkilökohtainen terapia voisi auttaa paremmin jo muutamalla kerralla.

En ole kyllä mikään paras puhumaan tästä, kun itselläni on lähes sama ongelma, mutta ero on se, että tiedän syyn, joten se on helpompi käsitellä ja hallita.

Toivon, että löydät vielä nautinnon, ellet hänen kanssaan, niin vaikka itseksesi. Kannattaa kokeilla kaikenlaista kivaa ihan yksinänsäkin. Ainakaan silloin kukaan ei vaadi ja itse tietää mikä tuntuu hyvältä. Itsensä vietteleminen ei kai ole mikään synti 😀.
Tämä kannattaa kuitenkin tehdä vähin äänin, sillä miehet eivät yleensä ymmärrä naisen itsetyydytystä muutoin kuin miehen kiihottamiseksi. Se käy miehen egon päälle valtavan paljon. Tai sitten mies on tosi ymmärtäväinen, jos hyväksyy.

Kaunista syksyä sinulle ja puolisollesi 🙂🌻

ER

Luinpa tätä ketjua ja mietin kaikenlaista. Kokemusta on kyllä ja siksipä sanon että älä hyvä ihminen lähde väärälle polulle. Eikö seksi ole kahden ihmisen välinen asia, rakkauden suurin ilmaus, siten kuin se kussakin suhteessa on. Ei me ihmiset olla samanlaisia. Liikaa tuijotetaan kaikenlaiseen suorittamiseen. Pitäisi tuntea sitä sun tätä ja kuitenkaan ei pystytä sitä tuntemaan. Miksei voi opetella nauttimaan siitä mitä on, sillä on erittäin harvinaista että on muutoin tasapainoinen suhde, hellyyttä ja yhteisymmärrystä. Ja tuollainen mies on kullan arvoinen joka ei pakota naista vastoin naisen tahtoa ja silti jää rinnalle. Ei kiristä, ei uhkaa tai peräti lyö. Ja ei ole niin varmaa löytääkö koskaan ketään sellaista jonka kanssa onnistuisi yhtään mikään, jos yläpäässä ja sydämessä ei ole rakkautta niin enpä usko sitä muutoin siinä olevan. Se kun on niin kumma kapistus tämä ihminen, että jos ei seksiä harrasta milläänlailla niin se lakastuu ja loppuu, jäljelle jää kuitenkin ystävyys ja rakkaus puolisoon. hyvää syksyä ja iloa elämään!

Tämä on vanha keskustelu, joten en tiedä osuukohan vastaukseni kenenkään silmään. Ajattelin kuitenkin jakaa oman kokemukseni. Mitään vastauksia tai ehdotuksia minulla ei ole antaa. Korkeintaan jonkinlaista vertaistukea siitä, että on muitakin saman kaltaisen ongelman äärellä.

Olen nuori nainen liki kymmenen vuoden suhteessa ja tuore vaimo. Suhteen alussa olin teini-ikäinen ja minulla oli korkea libido. Suhdettamme kuvasikin ensimmäisten vuosien ajan hyvin aktiivinen ja tyydyttävä seksielämä. Olimme kokeilunhaluisia ja keskustelimme avoimesti seksistä. Koin pystyväni olemaan hänen kanssa vapaa estoista ja rajoituksista, uskalsin hullutella ja heittäytyä, en häpeillyt tavoitella itselleni orgasmia ja nauttia siitä täysin rinnoin, samoin nautin suuresti hänen tyydyttämisestä, sain aivan omanlaista seksuaalista nautintoa siitä, että keskityin antamaan hänelle maksimaalista nautintoa. Nautin seksistä myös itsetyydyttämällä omassa rauhassani.

Nyt noin kahden vuoden ajan seksuaalinen halukkuuteni on ollut todella vähäistä. Oikeastaan en muista juuri kertaakaan olleeni todella halukas. Olemme harrastaneet seksiä toisinaan, ehkä keskimäärin kaksi kertaa kuukaudessa. Tällöin en kuitenkaan ole tuntenut erityistä halukkuutta, olen vain kokenut, että nyt se ehkä joten kuten saattaisi onnistua.

Oli vaihe, jolloin kovasti toivoin parannusta asiaan. Saatoin kokea henkistä halukkuutta, mutta fyysisesti ei tapahtunut mitään. Monesti yritys harrastaa seksiä jäi kesken, koska en kyennyt kostumaan ja rentoutumaan. Ajan saatossa seksi on kiinnostanut yhä vähemmän. Se tuntuu minusta tällä hetkellä hankalalta ja vaivalloiselta, jonka onnistumisesta ei ole takeita. Vaikka yhdynnät välillä onnistuisivatkin ja saisin jopa orgasmin, ei se loppujen lopuksi tunnu minusta kovin houkuttelevalta, että jaksaisin kovasti tavoitella onnistuneita seksikertoja. En myöskään ole harrastanut juurikaan itsetyydytystä näiden kuluneiden kahden vuoden aikana. Mikäli olen, se on ollut lähinnä tekninen apu erilaisiin särkytiloihin. Minulla ei myöskään ole mitään seksuaalisia fantasioita tai unia.

Olen surullinen tilanteesta. Se hankaloittaa parisuhdetta, luo jännitteitä ja tietenkin harmittaa miestäni. Lisäksi kaipaan sitä elinvoimaisuuden tunnetta, jota aikaisemmin sain seksistä ja sen haluamisesta. Tuntuu, että toimin tämän takia puoliteholla. Aseksuaalisuutta en omalla kohdallani epäile, koska minulla on aikaisemmin ollut voimakas libido. Lähinnä mietin mielialan osuutta asiaan. Olen moneen asiaan itsessäni ja elämässäni tyytymätön ja koen väsymystä siitä, etten pysty täyttämään omia ja muiden odotuksia.