Sinulla on ne langat käsissäsi, sinä päätät omista teoistasi.
Jos haluat jatkaa omaa elämääsi, kuten tähänkin asti, tiedät mitä tehdä.
Haaveilu ei ole pahasta, mutta toteutuksella voi olla seuraukset.

Paras tapa päästä tunteista eroon, jos niin haluaa, on puhua ne miehelle. Se sattuu paljon kumpaankin, mutta ilman sitä homma voi lähteä pahasti lapasesta. Väitän, että se raja joka pettämiseen vie, ylittyy paljon aikaisemmin kuin luulisi ja sitten se onkin jo tosi vaikeaa kun on tunteista kysymys.

Olette varmasti oikeassa. Ja varsinkin siinä että pettämisen raja tulee vastaan aiemmin kuin itse huomaakaan. Hävettää älyttömästi koko juttu... ☹️ Viime yönäkin näin unta siitä mieheni kaverista.Mieheni sanoi aikovansa kutsua heidät meille syömään joskus. Aion yrittää välttää sen jos suinkin voin. On mielestäni parempi etten näe sitä miestä.... 😞

Hei Hopeapaju!

Myönnän ihan ensi alkuun, että oma asenteeni ihastusjuttuja kohtaan on aika erilainen kuin aiemmilla kirjoittajilla. Eli jos ei tunnu yhtään omalta, voit toki sivuuttaa viestini kokonaan.

Mutta mutta. Itse en näe ihastumisissa mitään pahaa tai hävettävää - niin kauan kuin ne pysyvät ihastumisina. KAru totuus on, että ihmistä ei ole tehty elämään tiukan monogaamisessa liitossa koko elämäänsä. Ei sitä sokeudu muille, vaikka olisikin naimisissa ja pitkissä liitoissa on suvantokausia, jolloin sitä voi olla valmis vaeltelemaan ajatuksissaan. Koska pidän asiaa hyvin luonnollisena en itse näe, miksi sitä pitäisi hävetä tai pitää pahana. Itse asiassa olen ottanut ihan päinvastaisen kannan ja nautin ihastuksistani silloin, kun niitä tulee. En tarkoita tällä, että heittäydyn johonkin juttuun kyseisen miehen kanssa vaan ihan vaan nautiskelen niistä miellyttävistä tuntemuksista, joita ihastuminen aiheuttaa. Kohde ei yleensä ole tietoinen eikä saakaan koskaan tietää, koska se ei edes ole hänen asiansa vaan minun asiani.

Ajattelen, että syyllisyyden poteminen asiasta, joka ei oikeastaan edes ole omassa vallassa, on paitsi turhaa niin myös vahingollista. Tarkoitan tällä sitä, että KUKAAN ei voi täysin hallita ajatuksiaan ja että syyllisyys saattaa itse asiassa pitkittää ihastumista. Siitä tulee silloin eräänlainen kielletty hedelmä, mikä toisaalta usein kiihottaa mielikuvitusta lisää. Siksi pyrin itse "elämään ihastuksen läpi", mihin voi kyllä kuulua esim. se, että lakkaan pitämästä yhteyttä kyseiseen mieheen, koska se on kyllä totta, että tekemisissä oleminen ruokkii ihastusta, mutta itsekseen ihastus yleensä laantuu lyhyen ajan kuluessa.

Ihastus on, tavallaan, merkki siitä, että omassa suhteessa on hiljainen kausi. Jos ne tunteet ja tarpeet tyydyttyvät puolison kanssa niin ei ihminen ihastu juuri silloin muihin. Siksi ihastusta voi itse asiassa myös pitää ikään kuin hälytyskellona oman suhteen tilasta, että nyt tarttis teherä jotain. Usein tilanne on vielä siitä hyvä, että suhde ei ole mitenkään karilla vaan hälytys tulee tosi ajoissa. Eli jos ja kun on ihastunut, miksei vuodattaisi sitä tunnekokemusta puolisolleen? Ei sanoin vaan teoin eli että pyrkii ikään kuin suuntaamaan osan siitä ihastuksesta puolisoon. Ihastumisesta tulee hyvä olo, sydän hypähtelee, sitä tuntee itsensä kauniiksi ja haluttavaksi. Miksei sitten veisi puolisoon treffeille, laittaisi hyvää ruokaa, kehuisi tätä, viettäisi seksikkäitä hetkiä puolison kanssa?

En itse kannusta ihmisiä puhumaan ihastuksesta oman puolison kanssa ellei tilanne ole todella vakava ja paha, koska puoliso tarpeettomasti loukkaantuu. Yleisesti ihastumisjutuista kannattaa jutella ja sopia, miten toimitaan, jos ja kun toinen ihastuu johonkuhun. Me esim. olemme sopineet, ettemme puhu aiheesta ihastumisen aikana vaan sitten, kun tunnekuohu on jo laantunut ja ihastuminen on kokonaan ohi. Silloin kumpikaan ei turhaan huolestu, että vakavoituuko tuo juttu nyt ja onko jotain vaaraa.

Sen tosin kehtaisin sanoa, että sen ulkomaalaisen tuttusi kanssa sinun kannattaisi olla rehellinen. Voit olla rehellinen ihan ihastumisestakin. Voit joko sanoa, että ehkä teidän ei kannata nyt jutella hetkeen, koska sinulla on voimakkaita tunteita, joiden haluaisit laantuvan tai voit kertoa, että sinulla on tunteita, mutta olet kyllä turvallisesti naimisissa etkä aio mitään. Ihmisistä on usein miellyttävää kuulla, että heihin on ihastuttu, vaikkei heillä itsellään olisi sellaisia tunteita. Se on imartelevaa sellainen ja ihmiset usein suhtautuvat siihen lämpimästi ja ymmärtävästi (elleivät ole kakkiaisia, mutta sellaisista kannattaakin hankkiutua eroon). Siksi siitä voi, ainakin omien kokemuksieni mukaan, ihan vain jutella sen kohteen kanssa ilman sen kummempaa agendaa. Aiheesta puhuminen itse asiassa usein merkitsee alkusoittoa ihastuksen laantumiselle, etenkin, jos toinen ei koe yhtään samoin, koska se on sitä tunteiden läpikäymistä, minkä jälkeen ne ikään kuin haihtuvat kuvioista. Toisaalta, jos pitää mahdollisena, että homma syvenee ja siitä on merkkejä, sitten voi vain puhaltaa pelin poikki ja sanoa, että nyt täytyy pitää kommunikaatiotauko.

Tällaisia ajatuksia.

Eri asteisia ihastuksia tulee ja menee väistämättä elämän aikana. Jos niiden perässä lähtee juoksemaan, ei saa kestävää parisuhdetta ja vankkaa perustusta elämälleen. Täytyy vain päättää mitä haluaa. Ihastukset ovat niin eri asia kuin se, että rakastaa läpi arjen myötä ja vastoinkäymisten, lähtökohtaisesti lopun eläämäänsä.

Kiitos Theofano! kiva että ymmärrät. 🙂 Syy siihen etten ole kertonut tälle ulkomaiselle ihastukselleni olevani naimisissa on ollut tosiaan se, että olen pelännyt "menettäväni" hänet.Kun saan joltakulta huomiota, takerrun siihen kynsin hampain. ☹️ Johtuu varmaan siitä että olen aikoinani ollut koulukiusattu, ja itsetuntoni oli pitkään pyöreä nolla, eikä minulla ole mieheni lisäksi ollut oikeastaan yhtään oikeaa poikaystävää.

Sehän ei tietenkään anna oikeutta olla uskoton, mutta on auttanut ymmärtämään mistä tämä huomionhakuisuus kenties johtuu.

Beren, olet aivan oikeassa! 🙂🌻

hopeapaju kirjoitti 28.10.2013 12:52

Kiitos Theofano! kiva että ymmärrät. 🙂 Syy siihen etten ole kertonut tälle ulkomaiselle ihastukselleni olevani naimisissa on ollut tosiaan se, että olen pelännyt "menettäväni" hänet.Kun saan joltakulta huomiota, takerrun siihen kynsin hampain. ☹️ Johtuu varmaan siitä että olen aikoinani ollut koulukiusattu, ja itsetuntoni oli pitkään pyöreä nolla, eikä minulla ole mieheni lisäksi ollut oikeastaan yhtään oikeaa poikaystävää.

Sehän ei tietenkään anna oikeutta olla uskoton, mutta on auttanut ymmärtämään mistä tämä huomionhakuisuus kenties johtuu.

Se, mikä on uskottomuutta, on usein hieman epäselvää pariskunnille. Useimmat toki olettavat, että seksi jonkun muun kanssa on pettämistä, mutta jossain vaiheessa tullaan sellaiselle häilyvälle rajamaalle, missä käsitykset saattavat olla erilaisia ja erityisesti "ajatusrikokset" ovat tällaisia. Siksi itse kannatan sitä, että pariskunnat keskustelisivat ja pohtisivat keskenään, mikä on juuri heidän kohdallaan uskottomuutta, minkä he hyväksyvät puolisoltaan, mitä eivät hyväksy, miksi ja niin edelleen. Joskus sitä voi esimerkiksi olla itseä kohtaan paljon kriittisempi kuin mitä puoliso olisi ja toisaalta, puolison kanssa ei tarvitse eikä ehkä pidäkään jakaa jokaikistä ajatusta.

Aika moni heikolla itsetunnolla varustettu on perso huomiolle, mikä on varsin ymmärrettävää. Ensimmäinen askel on tietenkin tiedostaa asia ja sen jälkeen voi alkaa rakentaa tervettä itsetuntoa. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei huomiosta nauttiminen katoa koskaan kokonaan, koska kyllä itsevarmojakin ihmisiä huomio miellyttää. Ero on vain ehkä siinä, että itsevarmempi ihminen ottaa homman rennommin eikä ole niin riippuvainen siitä huomiosta.

En tiedä, oletteko miehesi kanssa keskustelleet parisuhteenne rajoista toisten ihmisten suhteen? Jos ette, ehkä se olisi hyvä idea? Toinen aihe on, että miksi oikeastaan pelkäät menettäväsi tämän ulkomaalaisen ystäväsi? Sanot, ettette todennäköisesti koskaan tule tapaamaan, mikä antaa vaikutelman, ettei tällä ystävälläsi ole mitään erityisiä romanttisia haaveita sinua kohtaan, joten miksi häntä häiritsisi se, että olet naimisissa? Jos siis ei lasketa sitä, että hän saattaisi hieman suutahtaa, koska olet salannut asian häneltä, mutta jos kerrot asian taustoja, varmasti hän ymmärtää. Suosittelen rehellisyyttä, koska asioiden salailu käy pidemmän päälle raskaaksi omalle henkiselle hyvinvoinnille.

Ja, kuten todettua, ehkä voisitte puuhastella jotain miehesi kanssa? Ehkä extrahuomio häneltä voisi tuntua mukavalta juuri nyt? Senhän voi hänelle ihan sanoa, että sinulla on vähän matala olo ja olisi kivaa, jos saisi vähän erikoishuomiota.

emme ole oikeastaan mieheni kanssa puhuneet kunnolla uskottomuuden rajoista. Kumpikaan meistä ei ole järin mustasukkaista sorttia, ja toisaalta avioliittommekaan ei vielä ole kovin vanha. Varmasti tämä aihe vielä tulee esille.

Tämä fb-kaverini on viime aikoina alkanut kuin kautta rantain puhumaan siitä että tulisin käymään hänen kotimaassaan, tai että jopa tulisin töihin sinne, koska tällä hetkellä työtilanteeni on tosi huono. En siis ole täysin varma, onko hänellä aitoja tunteita minua kohtaan vai flirttaileeko hän vain. Vakavasti emme ole asiasta puhuneet.

Tuntuisi tosi pahalta jos olisin leikkinyt hänen tunteillaan! Se ei todellakaan ole ollut tarkoitus.Koen, että olen niin itsekäs ja narsistinen ihminen, että teen mitä vain kunhan omat tarpeeni täyttyvät ja saan mitä haluan! Joskus oikein havahdun siihen, että kuinka voin olla tällainen!! Ja koskaan en ole halunnut satuttaa ketään.. ☹️

Toivon että jonain päivänä voin kertoa hänelle rehellisesti elämästäni. Tai sitten otan etäisyyttä, jotta hänenkin mahdolliset tunteensa laantuisivat ja voisimme olla ihan vain kavereita ja tuttavia.

emme juttele kovin usein tämän fb-kaverini kanssa, sillä hänellä on aina vähän kiire. Sekin on oikeastaan vain hyvä, sillä muuten tunteet saattaisivat olla paljon syvemmät. siis minulla ainakin.

Minä olen samaa mieltä siinä, että ihastuksissa ei ole mitään vikaa, vaikka olisi parisuhteessa. Kunhan ne vain tiedostaa, eikä anna asioiden mennä liian pitkälle. Ne voivat jopa piristää elämää. Tärkeää on kuitenkin myös muistella, mikä siinä omassa puolisossa on ihanaa, sitäkään ei saa päästää unohtumaan!

Itselläni on muutamia kokemuksia.
Erään kanssa tunteet olivat molemminpuoliset, minun osaltani hiukan lievemmät kuin toisen. Kerran päädyin sitten suutelemaan tätä miestä matkalla baarista kotiin ja siinä vaiheessa tajusin, että nyt täytyy vetää raja tähän. En enää jäänyt hänen kanssaan kahden. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kokemukseni ihastumisesta johonkuhun muuhun suhteen aikana. Opin siitä valtavasti!

Myös eräs miespuolinen ystäväni, taholtaan naimisissa, paljasti kerran minulle tunteensa. Pidin hänestä hurjasti ja jos olisimme molemmat olleet vapaita, olisin lähtenyt hänen mukaansa sekunnissa. Mutta hän kertoi rehellisesti tunteistaan ja siinä kohtaa otimme molemmat etäisyyttä toisiimme hetkeksi. Olemme yhä tekemisissä ja hän on edelleen aivan mahtava ihminen, mutta kumpikin ymmärsi että hänen avioliittonsa on paljon tärkeämpi.

Muutoin minä kyllä ihastun jatkuvasti! Niin miehiin kuin naisiinkin.
Tapaan paljon ihmisiä ja hullaannun erilaisista mahtavista persoonista. Annan itseni hullaantua, koska se on yleensä hyvin hetkellistä ja tiedän omat rajani. En ole myöskään romanttisesti ihastuvaa tyyppiä.

Ihastuminen on minusta ihan ok, ei kai sille oikein mitään voi. Ja ainakin pitkän suhteen aikana todennäköisesti tulee näitä ihastumisia toisiin. Mutta sille sitten voikin, ja pitää voida, mitä ihastuksen tunteensa kanssa tekee. Itse vedän rajan päiväuniin. Sen kummemmin en anna itselleni lupaa mennä tunteeseen mukaan.

Hyviä kirjoituksia täällä. Olen myös sitä mieltä, ettei ihastuksestaan kannata kertoa puolisolleen. Miksi aiheuttaa toiselle pahaa mieltä?

Ihastuksen tunteet tosiaan kannattaa myöntää ja sitten ne voivat paremmin "lentää yli". Jos niitä oikein kieltää ja syyllistää itseään, niihin jää helposti jumiin. Loistavasti tuo sanottu, että kääntää sen positiiviseksi voimavaraksi omassa suhteessa!

Niin, että kertasin näitä samoja, mitä muut jo olivat sanoneet.