Mustasukkaisuus ja huono itsetunto
Hei,
Olen seurustellut neljä vuotta ihanan mieheni kanssa, mutta minulla on todella huono itsetunto ja se on aina vaikuttanut suhteeseemme. On päiviä jolloin en näe itsessäni mitään hyvää ja pala kurkussa häpeän itseäni. Usein minun on vaikea nauttia elämästä ja odotan vain tulevaisuutta (olen nuori). Olen myös riippuvainen kaikkeen ulkonäköön liittyvässä ja haaveilen kauneusleikkauksista, koska haluaisin näyttää paremmalta. Ajattelen esimerkiksi että sitten voin mennä rannalle uimaan kun käyn ensin rintaleikkauksessa, muuten en kehtaa koska häpeän itseäni niin paljon, tämä on minusta todella sairasta.
Pelkään että tuhoan suhteen liialla mustasukkaisuudella, mutta tuntuu etten mahda asialle mitään. Olen kasvanut perheessä jossa vanhemmat ovat riidelleet jatkuvasti, isä ei arvostanut ollenkaan äitiä eikä kyllä minuakaan. En todellakaan halua samanlaista miestä kuin mitä isäni on, pettää, ei arvosta ja käyttäytyy huonosti. Minun mieheni on täysin erilainen, mutta silti tuntuu että äitikin on osoittain kasvattanut minut epäilemään jokaista liikettä.
Tiedän sisimmässäni ettei mieheni tee mitään pahaa, koska hän on fiksu ja rakastaa minua. Mutta ärsyynnyn kun hän lähtee ilman minua johonkin, varsinkin jos tiedän että seurueessa on naisia ja minä jään vain yksin kotiin. Miehelläni on opiskelujen puolesta paljon juhlia mihin ei ulkopuoliset voi mennä. Tämä ärsyttää minua todella paljon koska olen usein yksin ne hetket kun hän on baarissa ja toivoisin että hän olisi minun kanssani. Lisäksi opiskelukavereiden kanssa hän tekee kaikkea kivaa, mutta minun kanssa hän vain on kotona ja tekee kaikkea tylsää.
Kaikista eniten pelkään että joku päivä mieheni tulee kotiin ja sanoo löytäneensä jonkun toisen. Jos mieheni jättäisi minut voisi olla että tekisin itsemurhan, koska en kestäisi sitä. En usko löytäväni koskaan parempaa miestä enkä haluaisikaan.
Ärsyttää myös todella paljon että miehelläni on nykyisin kaverinaan muutama nainen opiskelujen puolesta, minusta se ei ole hyväksyttävää ja haluaisin että hän katkaisisi välit näihin naisiin. Tähän mieheni ei kuitenkaan suostunut ja nyt kiehun mustasukkaisuudesta ja vihasta. Pahimmillaan mustasukkaisena tuntuu että menetän todellisuuden tajun, en saa kunnolla henkeä ja en tiedä mitä tapahtuu. Olen hajottanut tavaroita ja raapinut sekä käyttäytynyt muutenkin väkivaltaisesti pahan ahdistuksen iskiessä.
Usein mietin myös miten voisin kostaa tämän pahan olon, haluaisin vain niin kovasti että mieheni olisi enemmän minun kanssani eikä juoksisi baareissa opiskelukavereiden kanssa. Tunnen ettei minusta välitetä ja hermostun todella paljon.
Mikä ihme voisi auttaa? Ketään samassa tilanteessa olevia?
Hei!
Olen itse elänyt parisuhteessa, jossa kumppani on ollut mustasukkainen, vaikka siihen ei ole ollut mitään aihetta. Voin kertoa, että se tuntuu todella pahalle. Oletko ajatellut ammattilaiselle juttelemista? Se voisi auttaa sinua purkamaan menneisyyden taakat harteiltasi ja jatkamaan eteenpäin. Kerroit, että koet olevasi ruma. Minäkin koin nuorempana, että olin lihava enkä yhtä hyvä kuin muut. Vähitellen kuitenkin päätin yrittää alkaa hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Katsoin päivittäin peliin ja sanoin itselleni kannustavia sanoja: "olen rohkea", "olen kaunis", "olen hyvä".. Iän karttuessa huomasin, kuinka vähemmän ja vähemmän ajattelin sitä mitä muut minusta ajattelevat.
Kukaan ei voi pakottaa toista olemaan parisuhteessa. Kerroit, että pelkäät miehesi löytävän jonkun toisen. Miksi suotta pelätä sitä? Jos miehesi sinua rakastaa, hän varmasti pysyy rinnalla vapaaehtoisesti. Jos hän sattuisi rakastumaan johonkin toiseen, ei hän varmaan olisi täysillä suhteessanne mukana. Sellaista ei kannata pelätä. On hyvä elää hetkessä, sillä tänään hän rakastaa vain sinua ja sinun tulee luottaa hänen sanoihinsa, että näin on myös jatkossa. Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, mutta voin olla melko varma siitä, ettei miehesi jaksa kovin kauaa sinun mustasukkaista käytöstäsi. Kavereiden kanssa ulkonakäyminen on ok, varsinkin kun on nuori. Liika on tietenkin liikaa, mutta kyllä se yleensä loppuu kun ikää tulee. Alkaa enemmän kiinnostamaan aika kotona, eikä jatkuva bilettäminen enää kiinnosta. Oletko ehdottanut, että lähtisitte yhdessä ulos? Pariskunnathan käyvät usein yhdessä bilettämässä, vaikka joskus on kiva käydä vain omien kavereiden kanssa. Opiskelu aika on elämässä hienoa aikaa ja lyhyt aika, joten silloin voin kokemuksen kautta sanoa, että haluaa käydä opiskelijoiden bileissä. Ryhmään kuuluminen ja uudet kaverit ovat tärkeitä, joten tuskin monikaan haluaa jäädä kotiin, kun olisi mahdollisuus viettää aikaa luokkakavereiden kanssa. Heidän kanssaan kuitenkin opiskellaan useampi vuosi ja itselläni on jäänyt jopa yksi erittäin hyvä ystävä kouluajoilta elämään. Kaikkea hyvää ja koittakaa keskustella asiasta miehesi kanssa ja kysy miltä mustasukkaisuutesi hänestä tuntuu. Tsemppiä!🙂🌻
Hei kaikille!
Olen 40-kymppinen mies ja tyttöystäväni seitsemän vuotta nuorempi. Olemme seurustelleet vajaat pari vuotta. Mielestäni olemme upea pari, tyttöystäväni on todella kaunis, vaikka missiksi kävisi 🙂 Seksielämämme kerrassaan fantastista, voimme tehdä kaikkea ja vaan parantunut suhteemme aikana.
Muttamutta, välissä vaan yksi kertakaikkisen paha ongelma; tyttöystäväni mahdoton mustasukkaisuus. Olen yrittänyt kaikkea, mitä netistä löytänyt. Kehunut häntä, yrittänyt olla suuttumatta ja ymmärtää sekä päivastoin. Netinkäyttö, puhelin, jopa televisio-ohjelmat ovat syy mustasukkaisuudelle. Hän ei mielestään mulle riitä ja syyttää milloin mistäkin. Pelkästään autolla ajessamme jos katson risteyksessä suojatiellekin on vakava asia. Helvetti pääsee irti jos sattuu samassa suunnassa olemaan vähänkään alle rollaattori-ikäinen naispuolinen ihminen. Joskus en ole edes nähnyt yhtään ihmistä, mutta olen jotain naista silloinkin vahdannut.
Mä vaan kuulemma kuolaan ja vahtaan kaikkia muita naisia. Olen ehdottanut pariterapiaa, johon hän kerran jopa suostuikin. Kunnes paljastui, että hyvät suositukset saanut terapeutti olikin nainen. Arvaatte varmaan mikä oli lopputulos. Joo, ei todellakaan menty. Mähän olisin hurmannut sen puolelleni tietysti. Eikä terapeutit voi tietää, että mä kahdestaan liikuttaessa koko ajan silmäilen kuulemma muita naisia.
Olen monta kertaa ajatellut että antaa olla. Varsinkin kun hän itse sanonut ettei tästä mitään tule ja uhkaillut erolla. Väliin ajatellut että ihan sama, kun epäilee niin mitä sitten. En vaan edes osaa kuvitella pettäväni häntä, vaikka saisin kyllä naisia koska vaan. Olen vaan rakastunut häneen syvästi. Turhautttaa kun hän ei itse ota vastaan tunteitani.
Tietysti mäkin olen hänestä mustasukkainen terveellä tavalla, mutta luotan niin kauan kunnes ei mitään oikeaa aihetta ilmene. Miehenä en ylpeämpi voisi olla kauniista naisestani, hänet koko maailmalle haluaisin esitellä. Itsetuntoani hivelee, kun näen miesten päiden kääntyvän upeaan naiseeni. Mutta, eihän me missään voida käydä vaikka hänkin haluaisi. Pilaan kuulemma aina kaiken, kun kyylään muita naisia ja hän saa hävetä puolestani. Jos mennään kauppaan yhdessä ja katselen hyllyjä ja sattuu yhtäkkiä tupsahtamaan samaan suuntaan nainen, on soppa siltä päivää valmis.
Hän ei siis tunnusta mustasukkaisuuttaan, vaan kaikki johtuu minusta ja hän ei riitä minulle. Ajattelin seuraavaksi kokeilla, että alan itse yhtä hullun mustasukkaiseksi kuin hän. Poimin kaikki asiat joita hän tekee, jos on vähänkään tulkinnanvataisuutta. Pls neuvoja etenkin teiltä naisilta mitä mun pitäis tehdä.
Hei No Hope! Kehottaisin sinua keskustelemaan asiasta ja jos viesti ei mene perille, eroa. Niin minäkin tein ja kas kummaa kun muutin pois, niin alkoi mies miettimään tekemisiään. Hän myönsi mustasukkaisuutensa ja halusi siihen apua.. Minun tilanteessa pysyin kuitenkin eropäätöksessäni, enkä halunnut enää jatkaa. Teidän tilanteessa pieni asumusero olisi paikallaan. Kumpikin saisi pohtia elämää ja sitä, kuinka jatketaan eteenpäin. Kehottaisin myös varaamaan ajan pariterapiaan. Sinne voi mennä myös yksin. Jos naisesi todella haluaa kanssasi olla, tuskin naisterapeutti on esteenä.
Hei kaikki, minä olen nuori nainen ja myös kärsin mustasukkaisuudesta, jonka taustalla on ainakin huono itsetunto ja jatkuva pelko hylätyksi tulemisesta. Olen erittäin rakastunut mieheeni, mutta en kestä sitä, että hän haaveilee muista naisista. Uskon, ettei hän hevillä pettäisi minua, mutta tunnustaa avoimesti ihastuvansa kevyesti muihin ja fantasioimalla muista naisista, myös kavereistaan. Hän myös katsoo melko paljon pornoa, mitä inhoan. Itse en ole parivuotisen suhteemme aikana osannut katsella muita tai ihastua kehenkään muuhun, vaikka olen jopa yrittänyt, kun olen ajatellut, että se auttaisi minua suhtautumaan hänen tunteisiinsa. Saatan myös tulla mustasukkaiseksi hänen netinkäytöstään tai harrastuksistaan.
Koen, etten riitä hänelle mitenkään, olen ruma ja epäkiinnostava. Harrastamme seksiä erittäin harvoin, ja uskon, että jos sitä olisi useammin, en jaksaisi murehtia siitä, että hän haluaa enemmän muita kuin minua. Kun nostan asian esille, hän vain menettää hermonsa. Tämä mustasukkaisuuteni ahdistaa minua ja häntä tosi paljon, enkä tiedä, mitä sille on tehtävissä. Välillä tuntuu, että ero on ainoa vaihtoehto, vaikka se tuntuu hirveältä. 😞