Nyt tulee varmaan pitkä teksti.

ollaan miehen kanssa oltu nyt 4vuotta ja meillä 2lasta. Alku suhteessa oli pieni känni seikkailu miehellä jonka sain omasta mielestä annettua anteeksi vaikka jonkin aikaa sitä mustasukkaisuutta oli ilmassa tuolloin miehellä oli myös hyvä naispuolinen ystävä jonka käskin poistaa elämästä ja lopettaa yhteyden pidot yms koska koin hänet ja oikeastaan kaiken uhkana. Tiedän tehneeni väärin mutta tuolloin meillä oli pienen pieni vauva ja halusin vain nopeasti yli mustasukkaisuudesta. Monta vuotta meni hyvin kunnes nyt sattumoisin näin miehen laittavan viestiä jollekkin  sanoi että oli muutama päivä taakse päin ottanut yhteyttä tähän nais ystävään, olin itse jo unohtanut koko asian mutta ensimmäinen ajatus oli että olisi jostain syystä tehnyt sen salaa…pyysim mieheltä anteeksi että olin koskaan pyytänytkään poistamaan tämän naisen elämästään. Nainen oli myös sanonut miehelle että mielellään tutustuisi myös muhun vaikka olinkin ollut syy siihen ettei mies enää ollut yhteydessä. tosi paha morkkis ja laitoin tälle naiselle myös viestiä ja pyysin myös anteeksi että olin vienyt häneltä ystävän moneksi vuodeksi..ensimmäinen ajatus mun miehellä oli että tein sen jotenkin teko pyhyyttäni etten tarkoittaisi mitä sanoin.. vaikka viesteistä tuli todella hyvä olo ystävä vaikutti mukavalta ja halusi vakuuttaa että ovat aina olleet vain ystäviä ja on pahoillaan että olen tuntenut niin.. sanoin miehelle etten ihan ymmärrä mitä tunnen mutta tuntuu pahalta pyysin että ilmoittaa mulle kun juttelee sille ettei mulla olis oloa että hän salaa asiaa..no joka kerta olen joutunut kysymään ja saan silloin vastauksen mutten ilman kysymistä..meillä miehen kanssa ollut kommunikoinnissa ongelmaa ja tunsin heti että hän voi jutella tälle naiselle enemmän ja paremmin kuin mun kanssa..ja avautui tälle naiselle meidän muista huolista..no ehdotin että käytäisiin yhdessä vaikka tupakalla niin saisin myös ehkä tutustuttua ja näkisin miksi tämä on miehelle niin tärkeä henkilö. Tietenkin jännitti nähdä olin tietenkin se 3pyörä tässä tapaamisessa tuntui oudolta nähdä mies halaamassa tätä naista mutta pahin oli..kun näin miten mies katsoi häntä..suoraan silmiin ja hymyili jähmetyin rintaa kouraisi ja yritin leikkiä ettei se sattunut että ehkä se on normaalia..mutta ei mies enää mua katso noin..no siinä juteltiin hieman pinta juttuja ja lähdettiin. Illalla mies sitten kun kysyin sanoi että olihan se outoa ja olisi kyllä halunnut nähdä häntä kahden..sitten tuli tältä naiselta viestiä missä hän sanoi että oli tosi ihanaa nähdä mutta olisin halunnut jutella ihan kahden sun kanssa❤️ …jotenkin tuli taas olo että haluavat salata jotain..vaikka loogisesti ajateltuna olinhan mä nyt se kolmas pyörä ja varmasti paljon puhuttavaa vuosien jälkeen ..jotenkin tunnen että mies yhtäkkiä muisti kuinka tärkeä tämä nainen on ollut ja ja se katse tuntui rakastuneen katseelta…ja nyt minä olen se paha..ja hän tuntee joka kerta vihaa mua kohtaan kun puhuu / puhun tästä naisesta…vaikka väittää muuta..yritän päästä yli tästä tunteesta yritän olla ajattelematta haluaisin vain tonkia puhelimen läpi salakuunnella keskusteluja ja nähdä mitä kumpikin ajattelee.. luotan kyllä mieheeni mutten sitten muihin ihmisiin.. tunnen että uhkana on meidän henkinen yhteys ennen kuin fyysinen..tai että mies näkisi nyt ystävän joka kuuntelee jolle on helppo puhua ja on ihana..eikä tietenkään hänen kanssaan mittän riitoja yms toisin kuin meillä nyt stressaava elämäntilanteen takia..Enään en ole niin ajattelematon että pyytäisin miestäni katkaisemaan välit..tosin taidan myös tietää ettei hän toistakertss niin tekisi.

Pointtina nyt on ettei kumminkaan mitään ole tapahtunut..välit ovat kuulemma sisarelliset eivätkä koskaan ole olleet muuta ja mies sanoo rakastavansa minua (vaikkakin tässä on ollut puhe siitä ettei tiedä haluaako kanssani enään olla nyt sekin asia on kai selvä ja hän haluaa olla)  teksti kenttä ei varmaan edes riitä kertomaan mitä kaikkea tässä on meneillään mutta haluaisin päästä eroon tästä sairaalloisesta mustasukkaisuudesta olen kumminkin kasvanut vuosien varella ja ymmärtänyt että olen tehnyt todella kamalan asian..joka on myös se joka luultavasti heitä lähentää nyt..toinen asia on etten ehkä vain ymmärrä tätä koska itsellä ei ole koskaan ollut tuollaista kaveri suhdetta..pidän miestäni parhaana ystävänäni mutta hän ei minua..puhun huolistani miehelle..mies ei minulle vaikka aina keskustelemme asioista ei varsinaista riitaa ole kuin todella harvoin. Tiedän että mustasukkaisuus voi pilata kaiken..nuorin lapsi on vielä pieni en haluaisi että kaikki kastuu kasaan sen takia etten osaa käsitellä tunteitani ja ajattelen aina ensimmäisenä pahinta..

Pliis auttakaa miten päästä eroon näistä tunteista😭