Mustasukkaisuuden syövereissä..
Moikka!
Halusin kertoa tarinani tänne, sillä täältä tuntuu löytävän samassa tilanteessa kamppailevia.
Olen seurustellut mieheni kanssa 1,5 vuotta ja yhdessä olemme asuneet vuoden yhdessä. (mieheni 22v, minä 24v)
Suhteemme on ollut ihana ja rakastan miestäni valtavasti. Ensimmäiset riitamme alkoivat jo muutaman kuukauden seurustelun
jälkeen. Tällöin mieheni oli viestitellyt ahkerasti naispuolisen työkaverinsa kanssa, sopinut tapaamisia.. Haukkunut
hänelle suhdettamme. Arvasin heti että jotain peliä on meneillään sillä mies puhui tästä naisesta koko ajan, heitti hänet
aina työpäivän jälkeen kotiin ja mitä lie. Olin todella vihainen, mutta pääsin asian yli. Mies lopetti kyseissä työpaikassa
ja perusti oman firman.
Nyt selvisi taas että työpaikalla on yksi nainen kenen kanssa on vaihdeltu aika flirttailevia viestejä. Tätä hän ei tee kenenkään
muun työntekijän kanssa tee.
Näkevät töissä joka päivä toisiaan. Miehen puheen mukaan hän on erittäin mukava ja tulevat juttuun hyvin. Kävin kerran mieheni
työpaikan pihassa kääntymässä ja samalla tämä nainen asteli vuoron päätyttyä ohitsemme. Mieheni ei selvästikään saanut silmiään irti hänestä,
vaan vilkuili hänen peräänsä.
Kuvittelenko vain? Luottamusta on rikkonut nämä ihastumiset sekä parit muut tempaukset. Kerran lähti baariin ja jätti tulematta kotiin yöksi
eikä ilmoittanut tästä.. Mieheni ei myönnä että olisi missään vaiheessa ihastunut,tai tehneensä yhtään mitään väärää.
Töihin lähtiessä on aina viimisen päälle laitettu ja on todella hyvällä päällä töistä tullessaan. Odottaa jo seuraavaa työpäivää jne. Olenko
vainoharhainen? Nämä ajatukset myrkyttävät joka päivä mieleni. Olen monta kertaa aikonut lopettaa suhteemme, sillä en luota
mieheeni yhtään. Myönnän olevani todella mustasukkaista tyyppiä ja varsinkin silloin kun siihen annetaan aihetta.
Mitä mun pitäisi tehdä?! Mietin lähes koko ajan sitä miten mieheni liehittelee työpaikalla tätä naista.
Tämä suhde ei tunnu enää hyvältä ja joudun koko ajan pelkäämään mitä uusia juttuja taas paljastuu.
Olenko aiheetta mustasukkainen? Jos olen, palauttakaa minut maantasalle.. ☹️
Hei ninnii.
Mustasukkaisuus on ihan normaali tunne, niin kauan kuin se ei muutu sairaalloiseksi. Sitä ei tarvitse hävetä.
Omasta mielestäni Sinä et ole aiheetta mustasukkainen.
Meinaan, että kyllähän ihastumisia saattaa tulla parisuhteen aikanakin, mutta siinä vaiheessa jos aletaan lähettelemään flirttailu viestejä, sovitaan tapaamisia ja kyyditellään toistuvasti vielä kotiakkin ja muuta, niin jonkun rajan yli ollaan menty ja siinä ei kyllä enää ole sitä kunnioitusta ja arvostusta omaa puolisoa kohtaan, mitä toimivaan parisuhteeseen vaaditaan.ja kaiken näköisiä ystävä kortteja on omasta mielestä turha vedellä esille.
Tietysti on myös äärimmäisen tärkeätä, ettei anna oman mielikuvituksen keksiä mitään olemattomia asioita ja pystyy olemaan rehellinen itsellensä.
Voi olla, että oma näkemys on liian kyyninen, mutta kun laulu on vaan niin kovin tuttu..
Mitä tuossa sitten voi tehdä, niin itse ainakin yrittäisin saada aiheesta jotain rakentavaa keskustekua tavalla tai toisella aikaiseksi.
Ja mun mielestä kannattaa myös muistaa, että toinen voi sanoa mitä vaan, mutta teot on ne mitkä loppujen lopuksi merkitsee.