Mustasukkainen mies, väkivaltaa ja ikävä
Hei!
Ei uni tahdo tulla silmään, kun mietin äsken käytyä puhelinkeskustelua.
Tilanteeni on siis mahdollisimman lyhyesti kerrottuna tämä: 3 vuotta yhdessä miehen kanssa joka kännipäissään on mustasukkainen, joskus väkivaltainen ja täysin hallitsematon. Tilanteita ei ole aina, mutta esim. viikko sitten tapahtui niin että mies päissään ja mustasukkaisuuden vallassa tuli yöllä kotiin, töni, haukkui, rikkoi paikkoja, ajoi päissään autoa ja rikkoi sen, sekä otti aseen ja uhkasi itsemurhalla. Poliisit soitin paikalle ja jo toisen kerran sain kuulla kommentin: ”kannattaisiko miettiä että onko tässä suhteessa järkeä”. Mies on mukava selvinpäin ja asiat luistaa ihan hyvin. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä että niin monta mahdollisuutta olen antanut, että tämä oli se viimeinen kerta.
Olen käynyt kriisityöntekijän luona juttelemassa ja sain neuvoja olla vastaamatta puheluihin tai tekstiviesteihin. Mutta koska meidän tilanteessa on niin paljon asioita joita kuitenkin olisi selvitettävä, kuten tavaroiden haku kotoa pois jne. oli parempi puhua puhelimessa. Mutta nyt mies aloitti sen maanittelun ja puhuu kauniisti, sanoo rakastavansa ja haluaa muuttua. Lopettaa jopa viinan juonnin jottei näitä asioita enää koskaan tapahdu. Olen sanonut että en voi antaa enää anteeksi ja en uskalla luottaa enää yhteenkään lupaukseen. Silti haluaa tavata ja sanoo kyllä että muuttaa omaan asuntoon mutta haluaa nähdä ja tavata. En kuitenkaan ite ole varma onko siinä mitään järkeä?! En vain tiedä miten saan asian ilmaistua niin etten saa taas vihaisia puheluita ja viesti ryöppyjä. Haluan että mies maksaa velkansa joita on paljon. Pelkään että jos sanon etten halua olla missään tekemisissä vähään aikaan, hän ei koskaan velkojaan maksa. Ja tunteet on kuitenkin melko pinnassa. Välillä tuntuu että olisi niin ihana saada mies takaisin vierelle, mutta järki sanoo että kaasu pohjaan ja karkuun… Apua!
Hei,
Ero on rankka prosessi ja kun tunteitakin on - siksihän sinua haluaa tavata, jotta voisi sinut jälleen kerran taivutella. Ja sinähän oikeasti haluat uskoa, eikö? Se olisi niin ihanaa taas painaa pää tuttuun kainaloon ja uskoa huomiseen - tällä kertaa muutos varmasti tapahtuu...
Vaan kun ei tapahdu. Vaikka tyyppi kuinka siihen nyt uskoisi puhuessaan.
Jos hän toisaan sinua niin rakastaa, sano, että katsotaan vuoden kuluttua miten tilanne on kehittynyt, nyt ollaan tauolla. Tämä vuosi on myös hänelle testi, osaako olla ja käyttäytyä erossa sinusta - muuttaa todella elämäänsä. Tosin jos alkoholi saa ihmisen käyttäytymään tietyllä tavalla, ei siihen auta muu kuin käytön lopettmainen.
Olet opettanut hänet siihen, että aina kuitenkin saa anteeksi. Jospa nyt hän heräisi, kun olet oikeasti toisissasi?
Ja niistä rahoista.... kannattanee pitää menettyinä.
Niinpä. Tiedän sen sisimmässäni että nämä on niitä lupauksia joita annetaan nyt kun halutaan tulla takaisin. Tai vaikka hän sen ymmärtää että tänne ei voi enää tulla vaan että oma asunto on hankittava. Käy vain niin sääliksi kuunnella kun toinen kertoo kuinka on ikävä ja kuinka hän haluaisi pitää minua hyvänä.
Koko ajan hän kyselee että eikai sinulla ole ketään uutta. Melkein tekisi mieli sanoa että luuletko tällaisen jälkeen kenenkään haluavan vähäänaikaan miestä vierelle.
Eli siis onko se parempi pitää ihan ehdoton ei kaikelle tapaamiselle jne? Tuntuu että on vaikea olla vastaamatta puheluihin ja viesteihin nyt kun olen pari kertaa vastannut ja puhunut.
Siis, lupaahan mies nyt kaiken mahdollisen hyvän, mitä voi kuvitella. Jos palaatte entiseen, "ai, kun se on taas niin ihanaa" ...parin viikon, kuukauden tai parin kuukauden kuluttua mies palkitsee itsensä hyvästä yrityksestä ja kaikki on taas perseellään.
Enemmän luottamusta herättää, jos mies lopettaa juomisen nyt heti, näyttää muutaman kuukauden verran, että OK, näillä mennään, sitten voitte alkaa "seurustelemaan"...
Eipä ole lopettanut juomista. Erillään ollaan, mutta tuossa muutaman kerran on käynyt ja ollaan harrastettu seksiä. Yritti kovasti, kun ei ollut kondomia että jos vähän vain... eikä SITÄ kuulemma haittaisi jos tulisin raskaaksi. No ei varmaan. Nyt pelottaa että mitä jos vahinko tuli vaikka ei loppuun asti oltukaan. En tajua miksi mun pitää olla näin tyhmä.
No eilen sitten alkoi taas syyttelemään siitä kun jouduin soittamaan silloin poliisit paikalle... en kuulemma välitä mitä sille tapahtuu. hän ei ikinä tekisi mitään sellasta. Ja ymmärtää kuulemma nyt miksi isäni teki itsemurhan. Minä kun olen tämmönen!
Mari_susanna kirjoitti 21.4.2012 11:43
Eipä ole lopettanut juomista. Erillään ollaan, mutta tuossa muutaman kerran on käynyt ja ollaan harrastettu seksiä. Yritti kovasti, kun ei ollut kondomia että jos vähän vain... eikä SITÄ kuulemma haittaisi jos tulisin raskaaksi. No ei varmaan. Nyt pelottaa että mitä jos vahinko tuli vaikka ei loppuun asti oltukaan. En tajua miksi mun pitää olla näin tyhmä.
No eilen sitten alkoi taas syyttelemään siitä kun jouduin soittamaan silloin poliisit paikalle... en kuulemma välitä mitä sille tapahtuu. hän ei ikinä tekisi mitään sellasta. Ja ymmärtää kuulemma nyt miksi isäni teki itsemurhan. Minä kun olen tämmönen!
Mari_susanna: Varmasti tiedät tämän itsekin, mutta sanon silti varmuuden vuoksi: et ole syypää isäsi itsemurhaan. Et ole siitä vastuussa.
Älä anna miehellesi periksi. Laita tiukka linja. Yhteen ei palata ennen kuin syyttelyt loppuu. Miehesi syyttelyt ovat henkistä väkivaltaa, jota ei pidä hyväksyä. Mies terapiaan pohtimaan henkistä ja fyysistä väkivaltaansa ja opettelemaan kohtelemaan muita ihmisiä ja SINUA paremmin. Muutos on hidas, mutta jos mies itse sitä haluaa, niin voi onnistuakin. Alkoholista voi sitten kanssa pyrkiä eroon.
Sinä olet hyvä tyyppi, vaikka tekisit virheitäkin. Miehesi rikkoo rakkauden rajat. Riippuvuus, masennus eikä mikään muukaan kärsimys oikeuta kohtelemaan kumppania huonosti parisuhteessa.
Pidä huolta itsestäsi. Sinä olet pärjännyt tähänkin asti! Ja pärjäät eteenkin päin!
🙂👍 🙂🌻
Ehdotan: Ota selkeä etäisyys! Älä riko itseäsi. Anna aikaa itsellesi ajatella, mitä haluat. Olen kokenut sen etäisyyden ottamisen. Se kyllä helpottaa ja antaa aikaa tasaantumiseen ja ehkä joskus yhteen palaamiseen. Tiedän läheisyyden kipeänä, miten vaikeaa on pitää raja. Nyt en halua tätä lähemmälle.. Mutta huomasin siitä itse kärsivän. Anna myös miehellesi aikaa ajatella, mitä hän tahtoo elämältä. Onko yhteinen elämä yhdessä elämisen arvoista?
Voimia! 🙂🌻
Minulla ei ole tarvittavaa koulutusta tehdä diaknoosia miehestäsi, mutta kaikki matot ei suorassa yläkerrassa. Olemme jo sen verran tietoisia, mitkä ihmiset käyttävät kaikki mahdolliset keinot, toisen aliarviointiin, mitätöintiin, orjuuttamiseen ja lannistamiseen.
Ensinnäkin, ei ole sinun syysi tai vikasi, jos isäsi on tehnyt itsemurhan, se on erittäin itsekäs teko, ehkä väsyneen ja epätoivoisen viimeinen teko, jolla hän vapauttaa itsensä kaikesta. On väärin syyllistää toisia, toisten ihmisten valinnoista.
Kiitos ihanista vastauksista☺️❤️.
Tiedän, että meistä ei ole enää yhteen palaamaan. Toivoin sitä todella paljon vielä pari kuukautta sitten kun edellinen välirikko oli, mutta päätin silloin että tämä on se viimeinen mahdollisuus, jonka annan. Näitä mahdollisuuksia olen antanut monia. Enää en jaksa. Yritän keskittyä nyt siihen että jaksan tehdä työni ja jatkaa elämää eteenpäin. Nyt jo oikeastaan elämä tuntuu mukavalta ja nautin siitä että saan olla yksin kotona ja tehdä asioita niin että kukaan ei ole kyselemässä perään. Olo on vapaa🙂.
Esim. jos lähden pitämään hauskaa, ja tulen kotiin myöhään, ei kukaan ole tenttaamassa: " mitä reittiä tulit, kenen kanssa, yrittikö joku iskeä jne jne."
Nyt tämä mies sitten äsken kävi tässä ja musta tuntu että multa menee järki. Se tuntuu niin vainoharhaselta ja kyselee koko ajan mitä olen kenellekkin sanonut ja että eräskin sen kaveri oli sanonut, kun olin facebookista sen poistanut että "eipä se haittaa vaikka en siitä kuulisikaan". Että onko aina vaan tarakotus saada minun olo paskakski.
Se on tarkoitus ja että hän se ainoa aurinko, joka sinulle paistaa.
Jotenkin tuntui vaan tuokin kommentti, mitä sen kaveri oli sanonut ( ja mistä tiiän onko sanonu), niin aika pahalta. Koska kuitenkin tämä kaveri on juuri minuun yhteyttä pitänyt. Sitä en tiedä onko kiinnostus meidän asioita kohtaan aitoa vai vaan sitä (kuten tämä ex-mies sanoo) uteliaisuutta jotta voi tietoa levittää eteenpäin. 🙄
Tekisi mieleni kysyä asiaa häneltä itseltään... Vai onko sitten parempi jättää asia omaan arvoonsa?
Se on uteliaisuutta ja kateuttakin. Tuollaiset sanomiset voi jättää omaan arvoonsa, jos alat näitä perkkaamaan, niin nille ei loppua tule. Nosta vain pääsi pystyyn!
Karavaani kulkee ja koirat haukkuu.