Nyt on kiire

Lapsenne haastaa teidät muuttumaan. Aikaa ei ole paljon. Hänen reaktiivinen prosessinsa (jolle hän ei voi mitään) saa tällä hetkellä koko ajan teidän puoleltanne huonoa palautetta ja se nakertaa vaarallisella tavalla hänen käsitystään itsestään.

Älkää muistelko kokemaanne pahaa vaan antautukaa keskustelemaan hänen kanssaan. NÄENNÄISESTI se on viimeinen asia mitä hän haluaa. Te olette aikuisia. Teidän velvollisuutenne on nähdä käytöksen taakse. Muistakaa että kaikki mitä sanotte (tätä nykyä vain arvostelette häntä) on kuitenkin konkreettisesti sanottu ja parhaimmassa tapauksessa kuultu.

Älkää välittäkö siitä kuuleeko hän vai ei. Toistakaa perusasiat: rakastatte häntä mutta varastaa ei saa. Kukaan ei saa tehdä mitä haluaa, vaan on otettava toiset ihmiset huomioon. Sanokaa vain KERRAN, alkää nalkuttako.

Luoja paratkoon, nuori on oikeutettu siihen että paneudutte asiaan aivan toisella tapaa.

Toisilla nuorilla murrosikä on tosi raju toisilla sitä juuri ja juuri huomaa.

Auttaisiko ,jos vetoaisitte hänen omaan järkeen ja arvostelukykyyn. Sanoisitte, että sinä tuon ikäisenä varmasti ymmärrät paljon asioita jne.

Uhma tahtoo kasvaa rangaistusten myötä, mutta jollakin tavallahan ne rajat on asetettava. Parastahan olisi , että se kapina ja vanhemmista irrottautuminen tapahtuisi turvallisessa kodissa neljän seinän sisällä. Mutta ainahan se ei mene niin vaikka kuinka parhaansa yrittäisi.

Lohduttaa voin , että suurimmasta osasta noista "kauhumurkuista" tulee ihan kunnollisia kansalaisia, jotka ihmettelevät miten typerä tuli silloin pentuna oltua.

Kokemuksesta sanoisin ettei murrosikäisen kanssa kannata alkaa väittelemään. Siinä häviää miltei aina.

Mä sanoisin nuorena, että teidän nuorellanne on liikaa asiota mietittävänä, tuo käytös soittaa sitä.
Jutelkaa ja yrittäkää vaikka saada perheneuvloasta aika, perheenä tai nuori yksin tai molemmin. Mulla oli joskus samaa oireilua ja meidän perhe sai apua. Voimia

Hei!
Itse koin kanssa kauhun hetkiä vaikean murku tyttäreni kanssa... Hän oli ollut ainokainen toistakymmentävuotta ennenkuin alkoi saada jopa kolmin kappalein sisko ja velipuolia. Siitä se rumpa vaan paheni.... Mutta nyt kun hän on jo yli kahdenkymmenen niin tuntuu että jotain sinne korvienväliin on kuitenkin jäänyt... Turvallisuus ja turvallisuus. Kaikesta huolimatta sitä ne hakee. Rajoajaan ja sitä huutavat että välitetäänkö heistä ihan oikeasti ja kun sitä vaan tarpeeksi osoitetaan ja pidetään kiinni läheisyydestä sekä lapsesta niin kaikki aikanaan tasoittuu kyllä , mutta tietenkin toivoa sopii että suojelusenkelit ovat läsnä tarvittaessa.
Oma esimerkki kaikesta huolimatta toimii enemmänkuin paremmin, Jos itse poltaa ja juo kuin korsteeni niin miten sitä voi vakuuttaa sen nuoren kriittiset mielipiteet. kätilö totesi aikanaaan että kyllä niistä vaikeista murkuista tulee ihan lahjakkaita nuoria.....Silloin en ihan uskonut mutta nyt tiedän että kaikki kääntyy usein ihan hyväksi. Apua on haettava jos ei usko ihan vanhempia silloin ne uskoo että on ihan tosissaan. Mekin haettiin apua perhetyöntekijältä ja se kyllä auttoi.
Jaksamista kaikille murkkujen vanhemmille!!!

Kiitos kaikille avunpyyntööni vastanneille! 🙂🌻 Sain paljon voimia murkun kasvatukseen ja jokapäiväiseen elämään.

Erityisen mielelläni luin nimim. Lasia kirjoituksen, koska nuorilta itseltään tulee vastauksia, jotka pohjautuvat omiin kokemuksiin.Kiitos Sinulle! 🙂

Välillä menee paremmin ja välillä huonommin kuten yleensä elämässä, mutta tärkeintä on rakkaus lapseen. Niinhän sitä sanotaan että silloin tarvitaan eniten rakkautta kun tuntuu ettei ole sen arvoinen. Enkä tarkoita sitä että rakkaus pitäisi ansaita...on tuossa sanonnassa silti vinha perä. 😉

Jatketaan kirjoittelua ja toistemme tukemista. 🙂👍

Itsekkin aika samanlaisena nuorena, mitä oma lapsesi kerron oman kantani.
Vanhempani ovat myös kokeilleet kaiken, ja kuten todettu, mitä enemmän rangaistuksia, sitä enemmän kapinointia.
Kun nuoria on tässä, siinä vaiheessa että hän ei välitä mistään, eivät nuo kiellot oikeasti tunnu missään ja ne vain lietsovat kapinaa.

Se että auttaako keskustelu ja koti-arestit riippuvat lapsesi luonnosta. Minut ne vain saavat vielä kiukkuisemmaksi ja sitä kautta vielä kapinoivammiksi. Inho vanhempia kohtaan saan tekemään kaiken päinvastoin.

Minkään näköistä ratkaisua en osaa sinulle tarjota, koska sitä ei kaikissa tapauksissa edes ole, jos lapsesi on mennyt oikeasti sen pisteen yli että ei välitä mistään. Joten eihän hän silloin lopeta ennenkuin itse haluaa, ja kuka tietää koska se tilanne tulee vastaan.

Ei ole tarkoitus olla latistava, vaan eri näkökulmasta kirjoitettu teksti.