Mullekkin kävi niin!
Hei kaikki!No tää on mun elämäni vaikein asia,mitä onneks työstän terapiassa just nyt.Mua käytettiin hyväksi kun olin 11v.Elämä hajos siihen paikkaa,kiersin sitten lastikset ja koulukodit ja mielisairaalan..olin kovista,kovin.sillä tuloksella että kaytin 20v.viinaa ja huumeita.Möin itseäni ja annoin kaikin mahdollisin tavoin käyttää itseäni hyväksi.Mikään kun ei tuntunut miltään.Jostain kumman syystä rupesin tajuamaan olevani arvokas ja halu rakastaa itseään ja ruveta elämään ns.normaalia ja tasapainoista elämää voitti.en tiedä saavutanko tasapainoa koskaan,muista en vieläkään kunnolla mitään tapahtuneista.kummallisia mielentiloja tulee koko ajan.Itseni arvostaminen kaiken jälkeen on vaikeaa,tosi.Itsetunnon palauttaminen,jos sitä on koskaan ollutkaan?kestää vuosia?silti haluan nousta tästä ”suosta”.toivon kaikille paljon voimia tän asian suhteen.niin vaikea vaikka nuo tapahtumat on hyväksyä,me kaikki ollaan yhtä arvokkaita kun kaikki muutkin.Päihteet ei auta.käsiteltävä ne kipeätkin asiat on,muuten ainakaan minä en pääse eteenpäin.Aurinkoista kevättä🙂👍🙂
No minä ite tässä,aikaa kuluu koko ajan ja paranemis prosessi etenee,aika paljon on jäejestetty tukiryhmiä.paitsi et ne valitettavsti loppuu kesäks.delfins on semmonen järjetö josta voi kysellä neuvoja.toivottaisin kaikille hyväkskäytetyillekkin,hyvää kesää ja rohkeutta puhua ja hakea apua!!!🙂
On sinulla ollut hurja elämä ja olet kyllä kokenut aivan liikaa kaikkea pahaa. ☹️ Kuin ihmeen kaupalla olet kuitenkin selvinnyt ja menossa kokoajan parempaan suuntaan, aivan mahtavaa, ei voi kuin nostaa hattua! 🙂👍
Itse olen ilmaantunut näille sivuille vasta viime aikoina ja ehtinyt lukea jo monenlaisesta kohtalosta. Oma tilanne alkaa monien muiden tilanteisiin nähden tuntua aivan siedettävältä. Kirjoitan siitä ehkä oman ketjun, mutta alku on kyllä mennyt muiden tekstejä lukiessa ja kommentteja laittaessa. Paljon jaksamista ja hyviä päiviä kaikkien elämään! 🙂🌻
🙂🌻 Kyllä sun elämä on ollut menossa siihen suuntaan ettei sieltä ehkä olisi kohta ollut paluuta lainkaan, mitä itse ajattelet? Uudelleen lankeaminen on niin pienestä kiinni.
Olen juuri erään läheiseni kanssa jutellut, hän on nuori nainen, hänen elämänsä on menossa hyvää vauhtia kokonaan pois raiteiltaan.
(vahinkoa on jo tapahtunut)
Onneksi hän kertoi minulle, sitä olin jo toivonut ja rukoillut. Sain jutella hänelle sen mikä itsestäni on tärkeää elämässä ja hiemen ohjailla josko jo luopuisi menneisyyden taakan kantamisesta ja aloittaisi uuden elämän.
Irrottautuminen on varmasti ihme tapahtuma, sen miten yhtäkkii tajuaa ettei nyt mennä enää oikeaa raittia ja kääntyy.
Kuinka sitä itse ajattelen et miten voisi noille nuorille kertoa minkä kokenee aikuisena olevan oikeaa ja mikä vahingoittaa elämää.
Sinulla on ollut onnea elämäsi aikana kun olet kuitenkin tässä. Toivon että selviät ja alat voimaan päivä päivältä aina vaan paremmin ja voit joku päivä vaan kauhulla katsoa taaksesi ja todeta surullisena minne olit jäädä. Jatka elämääsi iloisena siitä että olet 😀 Onnekas selviytyjä!🙂🌻