Mulla on kova ahdistus. Meillä petti miehen kanssa ehkäisy, enkä halua tulla raskaaksi. Mies tietää sen, mutta suhtautuu vahinkoon välinpitämättömästi. Hänelle raskauden keskeytys tilanteessa kuin tilanteessa ei ole hyväksyttävää. Hän on aiemmin samanlaisessa tilanteessa ruvennut huutamaan minulle, ettei jälkiehkäisy sovi, koska jos lapsi tulee niin se tulee, enkä sitten uskaltanut ottaa pilleriä, mutta onneksi en ollut raskaana.
Mulla ei ole koulutusta ja muutenkin tosi hankala elämäntilanne ollut sairastelun vuoksi. Tiedän,ettei minusta olisi äidiksi juuri nyt. Tunnen hirveää syyllisyyttä, jos ottaisin jälkiehkäisypillerin salaa mieheltäni. Eikö se olisi hirveän väärin tehty? Tiedän, että hän ei hyväksyisi sitä vaihtoehtoa. Ainut vaihtoehto olisi pitää lapsi, jos tulisin raskaaksi. Olen kohdannut tässä suhteessa myös rankkaa henkistä väkivaltaa ja kerran fyysistäkin. Nyt on ollut tasaisempi vaihe, kun yritetään uudestaan suhdetta, mutta haluaisin, että menisi paremmin pidempään, jotta voisin luottaa, ettei sama enää toistuisi.
En todellakaan tiedä, mitä pitäisi tehdä. Neuvoja?
Otat sen pillerin. Heti. Se on SINUN kroppasi, ei miehen. Jälkiehkäisy EI KESKEYTÄ jo alkanutta raskautta, joten miehesi ei voi kiukutella siitä, että raskautta ei saisi keskeyttää. Jälkiehkäisy on nimenomaan EHKÄISYÄ. Jälkiehkäisypillerit estävät munasolua irtoamasta tai siirtävät irtoamista kylliksi niin, että hedelmöitystä ei tapahdu.
Toisekseen, ymmärrän kyllä, että rakastat miestäsi, mutta kannattaa nyt pitää huoli, ettet anna pompotella itseäsi. Sinun kehosi on kuitenkin sinun, joten lopullinen päätösvalta on sinulla. Jos miehesi ei kunnioita tätä päätösvaltaa, kunnioittaako hän sinua? Ja jos hän ei kunnioita sinua, niin...?
Hei.
Usein naisilla on suuret toiveet, että huonommastakin miehestä tulee ajan myötä kunnon prinssi. Oma ihastuksesi/rakkautesi haluaa nähdä asiat ruusuisesssa "lottovoittaja" valossa että asiat muuttuvat parempaan. Mielestäni miehesi on jo näyttänyt todelisen luonteensa ja koittaa nyt hyvitellä sitä, jotta ei jättäisi häntä. Hirveän ikävää sanoa mutta kuulostaa voimakkaasti halitsemisen tarpeelliselta mieheltä, jolloin hän toimii kuin huumattuna omia etuja ajaen... pitäen kuitenkin sinut "rakkaudella" otteessaan.
Hyvä suhde on kompromissejä, ei pakottamista toista omaan tahtoon. Voit koittaa miettiä KÄYTÄNNÖN tekoja viimeiseltä puolelta vuodelta (positiiviset ja negatiiviset) kirjoittaen ne ranskalaisilla viivoilla paperille. Siis nyt puhutaan käytännön teoista, EI PUHEISTA esim. vien sinut sitten karibialle kuukauden päästä jos saan rahaa. Laske yhteen kohdat kun ne ovat silmiesi edessä ja arvioi kokonaisuutta kääntyykö vaaka reilusti negatiiviseen suuntaan vai suht neutraalilla tasolla kun lasket plussat/miinukset. Haluatko myös elää sen tyylistä elämää kun tulee vielä lapsikin kuvioihin?
Hälyyttäviä asioita mitä luin avauksestasi, jotka eivät lupaa hyvää tasapainoista perhe-elämää:
- sairastelu
- ei äidiksi
- et saa päättää omasta raskaudestasi vaan hän päättää puolestasi
- rankkaa henkistä/fyysistä väkivaltaa (viittaa narsistiin vahvasti)
Ja jos sattuu ero, niin mitä arvioit että ottaako mies sitten oikeasti hoitoon jälkikasvua viikonloppuisin vai luistaako jopa elatusapuja myöten velvollisuuksistaan? Vaikuttaako hän edes "perheenisä" hahmolta ystäviesi mielestä?
Oma mielipiteeni: Ota pilleri ja valehtele. Ei ole lapsen etukaan syntyä huonoon kotiin ja pahanolon kierre voi jatkua lapsesi kautta jos kodissa ei ole aitoa rakkautta. Saatan kuulostaa tylyltä, mutta koitan parhaani mukaan varoitella sinua näkemään "ruusuisten sananhelinä" lasien takaa karut vaaran merkit... ennenkuin on liian myöhäistä...
Hei, Vaikkakin jo ajan takaa - viestin aloittaja on varmaankin tehnyt ratkaisunsa. Mielestäni naisen (miehenkin) on oltava itsetietoinen parisuhteessa mitä haluaa ja mitä ei. Puolensa voi pitää erimielisyyksistä huolimatta🙂👍