Hei!
Ainakin minulla eroon johti puolison voimakas sairaanloinen mustasukkaisuus, joka oli koko aikaista ja ilman syytä. En jaksanut. Päätin, että minun on pakko pelastaa itseni pois sairaasta suhteesta ja jatkaa elämää yksin. "Parempi yksin, kuin huonon kaverin kanssa". Vaikeaa oli, todella vaikeaa.
Nyt olen kuitenkin vahvasti tietoinen siitä, että tein aikanaan oikean ratkaisun. Elämällä oli minulle todella paljon ja paljon parempaa annettavaa.
🙂🌻

Heippa
Oli kysymys vähän epäselvä, mut eron syitä voi olla vaikka kuinka paljon ja voi liittyä asiaan kuin asijaan. Kyllähän siinä ajatukset varmaan harhailevat ja tunne tilat liikkuu laidasta laitaan et ei tiedä mitä tekisi.
Mut tietyllä lailla on sääli kun niin paljon aviopareja eroaa, et toivosin jos mahdollista niin vaikka ois pienikin toivon kipinä niin kannattaisko yrittää avioliittoa jatkaa jos ei ole mitään järisyttävää tapahtunut, mut se vaatii kummaltakin lujaa tahtoa ja sitoutumista onnelliseen parisuhteeseen puhumista, puhumista ja puhumista. puolison kunnioittamista, rakastamista, anteeksantamista. jne onnellisuus koostuu pienistä asioista.
Mut menee asiat kumpaan jompaan suuntaan niin jos on paha tai ahdistava olo niin tärkeintä on että älä jää asioita yksin miettimään se on raskasta, voi soittaa vaikka maaseuduntukihenkilöille niin saa asioita puhuttua niin helpottaa varmasti.
Toivon sulle paljon menestystä ja onnea elämän vaikeissa asioissa.

Kiitos kaikille vastanneille. Selvennän hieman tilannetta.
Emme ole naimisissa, mutta olemme olleet enempi ja vähempi yhdessä jo 8v. Olimme molemmat lukiolaisia, kun alunperin tapasimme. Asuimme eri kaupungeissa. Kaikenlaista on tullut koettua (siis lähinnä minulla on ollut rankkoja juttuja). Muutimme yhteen ja olemme asuneet nyt pari vuotta yhdessä. Se on ollut ihanaa, mutta toisen mielestä olen ollut innoton jo vaikka kuinka kauan. Hän on pettynyt, luonnollisesti, koska odotti paljon enemmän, mitä olen pystynyt/kyennyt/halunnut antaa/antamaan. Nyt olo on ollut TODELLA ahdistunut muutamia viikkoja. Kuljemme oravanpyörässä: minä kaipaan niitä vanhoja aikoja (siis yhteisiä viikonloppuja, jolloin oli tunnetta ja elämää, yhteenkuuluvuutta), samoin kumppanini. Minä kaipaan myöskin fyysistä läheisyyttä, mutta koska henkinen yhteys on todella hakusessa, kumppani ei innostu yhtään. Se taas minut tuntemaan oloni entistä hankalammaksi. Olemme käyneet juttelemassa terapeutin kanssa. On auttanut, mutta silti ahdistus ei mene pois... en kykene nukkumaan hyvin, en syö hyvin, kun ei maistu, kun pelkään jääväni lopulta yksin. Kumppanini vakuuttamaan jatkuvasti, että kyllä kaikki järjestyy ja että hän rakastaa... Mutta tiedän hänen kokevan vahvaa henkistä yhteyttä erääseen opiskelutoveriinsa... 😯🗯️

Heippa
No nyt jo selvisi paljon asioita.
Teillä on hyvät mahdollisuudet elää onnellisena loppuelämä yhdessä, mut se vaatii kummaltakin osapuolelta panostamista onnelliseen parisuhteeseen 110 % ja halua sitoutua ja yhteistä tahtoa sillä kaksi ihmistä pystyy elämään onnellisesti loppuelämän.
Kun olette olleet yhdessä noin pitkään niin toivosin että jatkasitte yhdessä mut teidän täytyy jutella paljon ja asioita sopia toisen ajatuksia/ arvoja/ mielipiteitä, täytyy kunnioittaa ja arvostaa.
Kannattaa jutella mitä toinen odottaa, haluaa onnelliselta parisuhteelta mikä tuntuu toisesta hyvältä ja mikä tuntuu pahalta mikä loukkaa jne.
Kaikki elementit täytys toimia onnellisessa parisuhteessa pitäs sanoa toiselle minä rakastan sinua. suukko poskelle, sanoa kiitos toiselle, kehua toista, makuuhuone hommat pitäs toimia, jne. Toisen koskettelu on tärkejää halata silittää toista esim päästä jne
Ahdistus ois hyvä saada pois mielestä se on yllättävän salakalava ja se imee enerkijan ja syö sisältä ja on paha olla, mut voit vaikka soittaa maaseudun tukihenkilöille ja puhua asioit niin varmasti helpottaa.
Laitappas puolisosi sohvalle istumaan ja laita pää puolisosi syliin anna suukko ja sano et nyt jytellaan asioita hurjasti ja ruvetaan kehittämään parisuhdetta onnelliseen suuntaan ja onnellisuutta rakentamaan pala palalta. tai sit vaan ennen nukkumaan menoa asiat puhua selväksi. Uskon et auttaa mut vaatii kummaltakin panostusta ja tahtoa mut on varmasti antoisaa.
kirjoittele palstalle onko tullut edistystä?
Toivon teille menestystä kummallekin.

Puolin ja toisin sanomme, että rakastamme toisiamme... minä tulen syliin koko ajan... varmaan jopa siinä määrin, että toista ahdistaa... Olen vissiin vain äärimmäisen epätoivoinen... se tunne on lähinnä päällä... silti olen kyennyt kokemaan lämpimiä tunteita, jotka ovat kieltämättä olleet hukassa tässä... Ja ne ovat tuntuneet ihanilta... mutta... se opiskelutoveri... saa minut jatkuvasti pois raiteiltani... sitten en taas kykene muuhun kuin kitisemään... tämä on niin lapsellista?? Haluan olla tuon ihmisen kanssa... mutta muureja on paljon... miten se sitten onnistuu.... nytkin olen nukkunut huonosti tätä kirjoittaessani... ei ole tolkkua koko tekstissä... tänään menen lääkäriin hakemaan jotain droppeja... jos niistä sais avun näihin kammottaviin tunteisiin... 😭

Lääkärissä siis kävin ja masennuslääke aloitettiin ja sanoi laittavansa lähetteen kotikaupunkini psykipolille, jossa olen aikaisemminkin käynyt joitakin vuosia sitten. Elämä vain on ja minä seuraan mukana... johonkin... en tiedä, minne. Lähinnä olo vain tuntuu tyhjältä... sitä haluaisi olla joku muu, elää jonkun toisen elämää... unohtaa kaiken... herätä painajaisesta ja huomata kaiken olevan hyvin... 😞

Heippa
Joo se on ihan hyvä kun kumpikin sanoo että toista rakastaa, se lause meinaa paljon ja kun sanoo aidosti ja tarkoittaa kanssa.
Onkos teillä yhteisiä harrastuksia?? sopikaa vaikka että siivotaan asunto yhdessä.!! Tehkää yhdessä ruokaa, Käykää elokuvissa. Kävelemässä. ja vaikka viikonlopun hotellissa. menee lomailun / yhdessäolon merkeissä jne ja itse voi keksiä vaikka mitä sellaisia asioita mikä yhdistää / tuntee toista paremmin.
Joo sekin on tärkeää että toisella on tilaa hengittää ja omia kavereita / ystäviä ja omia juttuja.
Millaisia muureja ? Mutta muurit on tehty murrettaviksi ne vaan pitää jutella ja pyrkiä asiat korjaamaan ja ainahan erimielisyyksiä on ja omia näkemyksiä mut niiden kanssa vaan täytyy elää. Kyllä se siitä onnistuu mut kummankin pitää sitoutua puhua ja sopia.
Sit kannattaa esim muistella kun alussa tapasitte mikä oli upeeta ja kivaa jne. mut kanssa jutella mikä on ollut kurjinta ja mikä harmittaa jne
Eli ihmisten pitäisi enempi jutella.
Mut se kannattaa muistaa et onni ja onnellisuus koostuu pienistä sanoista teoista asioista jne.
Ja kirjoittele tänne jatkoa miten menee ja toivottavasti olette menneet eteenpäin niin vastaan sulle takasin ja yritän auttaa / piristää eläämääsi.
Hurjan hyvää kevättä teille.