Miten voi toipua henkisesti fyysisestä ja psyykkisestä väkivallasta
Olen kokenut parisuhteessani henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tilanne huipentui viime äitienpäiväviikonloppuna pahoinpitelyyn, jossa sain potkun suuhuni sillä seurauksella, että hammaskalustoni on edelleen remontissa. Tein asiasta poliisille ilmoituksen, joka veikin sen eteenpäin. Kuulustelujen jälkeen olimme valmiit sovitteluun, mutta sen ehdot eivät täyttyneet sovitun ajan kuluessa, eli mies ei halunnutkaan lähteä parisuhdeterapiaan. Asia eteni syyttäjälle ja oikeudenkäyntipäiväksi on määrätty lokakuun lopulle -06. Olimme kesällä jo kuukauden erossakin, mutta niinkuin ennenkin, annoin taas anteeksi tietyin ehdoin ja palasin asumaan mieheni kanssa yhteen. Vaikka tilanne on rauhoittunut paljonkin keväisestä ja mies todella yrittää muuttaa käyttäytymistään, huomaan itsessäni tapahtuneen muutoksen, enkä pidä siitä itsekään. Olen nykyään paljon ehdottomampi, herkkä (mutta en yli-sellainen) loukkaantumaan ja suutun verisesti, jos tunnen, että minua kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Entinen pitkämielinen ja ymmärtäväinen minäni on taka-alalla, osaan olla jopa aggressiivinen ja väkivaltainen, jos minua kosketaan väärällä tavalla ja hankin nyt kesällä elämäni ensimmäisen porttikiellon tuttuun baariin. Tuntuu, että kiintiöni loukkauksia ja tölvimistä kohtaan on täyttynyt, enkä jaksa ottaa enää yhtään vastaan. Välillä menee pitkiäkin aikoja hyvin, mutta joskus pienikin ärsyke voi laukaista ison tunnemyrskyn🙄😠🤔☹️😭, jota en saa kovin helposti laantumaan . Mistä voi hakea apua tähän katkeruuteen ja sen vähentämiseen?😯🗯️
🙂Hei! Minusta tuo että olet muuttunut vaikket itse muutoksesta pidäkään, on kerta kaikkiaan vain osoitus siitä, että olet kärsinyt henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja se tekee elämästäsi ja itsesuhteestasi erilaista. Totta kai olet katkera, miten voit sellaisen jälkeen tuntea jotenkin samaa pitkämielistä tai empaattista sfääriä kun ennen sitä kohtelua?
sitten vain istumaan vastakkain itsesi kanssa ja kysy itseltäsi, mitä haluat. minä olen myös saanut sitä kysyä. olen yhtä lailla "ihmetellyt", miksi minusta on tullut katkerampi, pettyneempi elämään ja tyytymättömämpi itseeni, puhumattakaan miten itseluottamukselle käy ☹️kun pitkämielisyydessään antaa huonon kohtelun jatkua.
minun mieheni on rauhoittunut todella paljon siitä mitä elämämme oli. koskaan en ole joutunut paikattavaksi, muttei se taida mikään mittari ollakaan. fyysistä ja henkistä väkivaltaa kuitenkin, ja koko ajan kiellän itseäni näkemästä itseäni uhrina, en ala siihen. tiedän miehelläni olleen omat ongelmansa, joista hän todella on yrittänyt ottaa vastuuta. hän on selvinnyt nyt tilanteeseen, jossa hän itse sanoo väkivaltansakin johtuneen vain jostain mistä hän nyt on saanut selkoa (en kirjoita tähän syitä sen tarkemmin). todellakin, se on muuttanut häntä että hän otti vastuun itse itsestään, minä en sitä muutosta tehnyt enkä siis todellakaan ole ajatellutkaan että voisin tehdä; olen vain odottanut, että hän itse ymmärtäisi sen, koska uskoin hänen olevan tyyppiä joka ymmärtää.
sen olen luvannut itselleni, että nyt kun väkivalta on ollut poissa jo vuoden, että jos se aika koskaan uhkaa tulla takaisin, tällä kertaa osaan lähteä. hän ei ole osannut ja uskaltanut rakastaa, myöntää olleensa huono mies,tietää pystyvänsä parempaan, koska on sinumpi itsensä kanssa nyt, ja tietää että mua tää on kuormittanut niin paljon ja on siitä aidosti pahoillaan. joka tapauksessa sisälläni yhä elää se sama pelko, itsekin olen alkanut kokemaan epäoikeudenmukaisuudet tosi herkästi ja luottamus ihmisiin kärsi pitkään...voi sanoa että olen alkanut toipumaan ihan vasta näinä parina kuukautena, mitä on takana. olen saanut olla enemmän itsekseni ja selvitellä menneitä vuosia mielessäni, puida tilannetta, kysyä itseltäni mitä haluan elämältä, tunnustella miehen rehellisyyttä lupauksissaan.
ensimmäinen asia kuitenkin, älä saa lisää porttikieltoja,
vetäydy vähän omiin oloihisi hetkeksi, pidä huoli itsestäsi, pysähdy.
tämä katkeruus ei voi johtua muusta kuin siitä, ETTET HALUA ELÄÄ ELÄMÄÄSI SILLÄ TAVALLA miten olet sen tässä suhteessa joutunut elämään. mieti onko mitään mitä voit tehdä. sanoit että hänen käyttäytyminen on muuttunut, ehkä nyt sullon aika just keskittyä vain itseesi, omaan toimintaan ja ajatusmaailmaan. voimia eteenpäin ja kirjoitathan, olisi kiva vaihtaa vielä ajatuksia. 🙂🌻 ja muista että jos et tee asialle mitään, katkeruutesi kasaantuu etkä voi antaa koskaan ihmisille iloa pitkämielisyydestäsi tai myötätunnostasi, saati että saisit itse enää mitään siitä irti, irti omista henkisista voimavaroista! joten jotta voit kokea taas aitoa iloa ja aitoa kiitollisuutta elämästä ilman että huijaat ja kerrot itsellesi kaiken olevan "hyvin", mieti mitä voit tehdä tälle tilanteelle joka tekee susta zombien...ja muutkin, kertokaa kokemuksistanne ja uskotteko, että väkivaltaisuus voi loppua? mun se on nyt uskottava, vaikka epäilen yhä...onhan muutos pysyvä.😟