Hei vadelma,
Ymmärrän pelkosi, sillä olen itse kokenut, miltä tuntuu kun viranomaiset ovatkin yks kaks ne jotka päättävät lapsen kohtalosta, ja vanhemmuus viedään käsistä. Uskon kuitenkin, että pahimmissakin tapauksissa, missä itse olin osapuolena, kaikki riippuu tapauksesta. Viranomaisetkin ovat vain ihmisiä heikkouksineen ja suojelevat itseään kuten kuka tahansa. Siksi he joskus ylireagoivat ja vetäytyvät viranomaispanssarinsa taakse.
Mutta kaikkein tärkeintä on ensin, että haet itsellesi tukea ja apua. Siitä se alkaa, sillä et voi seistä lastesi tukena, ellet itse jaksa. Käy vilkaisemassa esimerkiksi http://www.apua.fi jossa on monia linkkejä, mistä hakea apua. Älä säikähdä, ellei ensimmäisestä yrityksestä löydy apua. Itsekin jouduin hakemaan pitkään oikeaa keinoa saada apua. Ensimmäinen josta aloin saada todellista vastakaikua olikin vapaaehtoinen tukihenkilö. Siksi suosittelen, että psykologisen avun lisäksi etsit itsellesi tukihenkilöä esim. seurakunnat ja SPR tarjoavat palvelua. Palveleva puhelin on muuttunut maksulliseksi, mikä ei meitä rahahuolien kanssa painivia auta. Eli sen voimme unohtaa. Ole sinnikäs, on kyse onnellisuudestasi. Olet sen arvoinen, että laitat kaiken likoon, kunnes tunnet saavasi oikeanlaista apua!!!
Moinen salailu on tuttua varmasti kaikille meille, jotka olemme olleet osallisia kieroutuneista kodeista. Minulle se on tullut tutuksi avoliitoistani, ensimmäinen alkoholisti ja toinen seksuaaliaddikti. Molemmat narsisteja. Joten salailtavaa riitti, kun ihmisen käytös ei tietenkään ole varsin päivänvaloa kestävää, kun tärkein asia elämässä on riippuvuus jostakin!!! Älä siis häpeile. Hae apua. Älä kuuntele ihmisiä, jotka tuottavat sinulle mielipahaa. Niitä löytyy sekä ammattiauttajista, että yksityishenkilöistä. Kerää ympärillesi ihmisiä, jotka todella antavat sinulle voimaa mennä eteenpäin. Itse olen mennyt mukaan keskusteluryhmään, jossa me jokainen käymme läpi kipupisteitämme. Etsi mieleisiä touhuja ja harrastuksia. Niitäkin löytyy ilmaiseksi kun tarpeeksi etsii. Ja joskus jotain hullun halvalla. Tärkeintä on, että teet itsellesi mieleisen elämän.
Minulle on ollut hirveän kipeää, ja on edelleenkin, kaivella lapsuuttani, niin näennäisonnellinen kuin se olikin. Mutta sieltä ovat kipupisteeni alkaneet ja elämän mittaan kasvaneet, kunnes nyt nelikymppisenä tuli seinä vastaan. En halua onnetonta elämääni jatkaa. Halusin kuolla tai elää. Elämä voittaa pikku hiljaa, mutta vasta kun olen kipujani selvitellyt pohjamutia myöten jättääkseni ne lopullisesti omaan arvoonsa. Yksi konkreettinen seuraus on vuosikymmeniä kalvaneiden migreenityyppisten päänsärkyjen raju väheneminen.
Älä heitä toivoasi, syvältäkin pääsee ylöspäin, kun uskoo siihen, että minä itse on sen arvoinen. Ja kuka olisi tärkeämpi kuin minä! Laita itsesi likoon omasta puolestasi ja käytä kaikki saatavilla oleva apu!!!
Parhain terveisin suosta vähitellen nouseva jokujossakin 🙂🌻