Miten uskaltautua keskustelemaan ammatti- auttajalle?

Miten uskaltautua keskustelemaan ammatti- auttajalle?

Käyttäjä vadelma aloittanut aikaan 24.03.2008 klo 12:23 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä vadelma kirjoittanut 24.03.2008 klo 12:23

Hei! Olen uusi täällä. Pidemmän aikaa on tuntunut, että pitäisi mennä keskustelemaan jonkun kanssa. Ongelmana on se, että lapsuus on jättänyt viranomaispelon, yh- äitini oli alkoholisti. Pelkään, että lapseni otetaan minulta pois jos menen keskustelemaan jonkun kanssa. (Eli tunnustan vajavaisuuteni/heikkouteni). Syitä keskusteluun on paljon, lapsuuteni, koulukiusaus, nykyinen tilanne: kosteusvaurioinen asunto, jonka johdosta rahaongelmia, erityislapsi, yksinäisyys(ei ketään luotettavaa kenen kanssa keskustella) ja vielä lisääkin löytyy keskustelun aiheita. Olen tottunut kantamaan vastuun ja huolehtimaan aina muista. Sukulaisista ei ole kuin ongelmia, vähättelevät aina vaikeuksiamme, eivät esim. usko lapsen diagnoosia. Nyt myös toisella lapsella on lievempänä myös ongelmia kehityksessä. Lapsena opin sulkemaan kaiken sisälleni, enkä uskaltanut kertoa kotiongelmista, vaan valehtelin kaiken olevan hyvin. Onko muilla samaa ongelmaa? miten olette päässeet sen yli?

Käyttäjä v 1959 jousimiesnainen kirjoittanut 27.03.2008 klo 11:30

Hei Vadelma 🙂

Sinä et ole yksin näissä erilaisista keskustelu aiheesta etkä sillä tavoin et ole poikkeus omien ajatuksien kanssa. 🙂

Olet oikeassa paikassa ja sinun kannatta kääntyä Net-tuki Live - puoleen siellä on ammattilaisia jotka auttaa sinua lukemalla sinun kirjoituksia ja sielta voit saada hyvia neutoja eteen päin ja sillä tavoin harjoittelet luottamaan ammattiauttajaan. 🙂

Sinä olet saanut omiltasi vanhemmaltasi opin ettei voi kääntyä ammattiauttajaan , siinäkään et ole poikkeus tapaus. 🙂 Sen kasvatuksen sain minäkin kunnes yksi tapaus omassa elämässäni huomasin että ammattiauttaja onkin ihminen eikä sen kummempi kun joku toinen. Silloin tajusin itsekin kääntyä viranomaispuoleen ja ammattiauttajan puoleen enkä ole kertakaan katunut. 🙂

Käänny ensi alkuun omaan terveyskeskukseen ja tilaa lääkärille ajan ja sitten lääkäriltä pyydät lähetteen psykiatrian puoleen ja kun olet päässyt sen lääkärin puheelle kerro miksi hakeudut varta vasten kyseiselle lääkärille ja pyydä että saat häneltä maksuttomaan terapialle koska sinä haluat keskustella omasta menneisyydestä ja samalla haluat että pääset sillä tavoin omasta pelkotilanteista yli . kerro myös että lapset alkaa myös voimaan huonosti ja sitä sinä et tietenkään toivo.

Paljon onnea omasi keskustelu kynnyksesi ylittämisen teon. : flw: flw 🙂🌻

Käyttäjä jokujossakin kirjoittanut 27.03.2008 klo 12:16

Hei vadelma,

Ymmärrän pelkosi, sillä olen itse kokenut, miltä tuntuu kun viranomaiset ovatkin yks kaks ne jotka päättävät lapsen kohtalosta, ja vanhemmuus viedään käsistä. Uskon kuitenkin, että pahimmissakin tapauksissa, missä itse olin osapuolena, kaikki riippuu tapauksesta. Viranomaisetkin ovat vain ihmisiä heikkouksineen ja suojelevat itseään kuten kuka tahansa. Siksi he joskus ylireagoivat ja vetäytyvät viranomaispanssarinsa taakse.

Mutta kaikkein tärkeintä on ensin, että haet itsellesi tukea ja apua. Siitä se alkaa, sillä et voi seistä lastesi tukena, ellet itse jaksa. Käy vilkaisemassa esimerkiksi http://www.apua.fi jossa on monia linkkejä, mistä hakea apua. Älä säikähdä, ellei ensimmäisestä yrityksestä löydy apua. Itsekin jouduin hakemaan pitkään oikeaa keinoa saada apua. Ensimmäinen josta aloin saada todellista vastakaikua olikin vapaaehtoinen tukihenkilö. Siksi suosittelen, että psykologisen avun lisäksi etsit itsellesi tukihenkilöä esim. seurakunnat ja SPR tarjoavat palvelua. Palveleva puhelin on muuttunut maksulliseksi, mikä ei meitä rahahuolien kanssa painivia auta. Eli sen voimme unohtaa. Ole sinnikäs, on kyse onnellisuudestasi. Olet sen arvoinen, että laitat kaiken likoon, kunnes tunnet saavasi oikeanlaista apua!!!

Moinen salailu on tuttua varmasti kaikille meille, jotka olemme olleet osallisia kieroutuneista kodeista. Minulle se on tullut tutuksi avoliitoistani, ensimmäinen alkoholisti ja toinen seksuaaliaddikti. Molemmat narsisteja. Joten salailtavaa riitti, kun ihmisen käytös ei tietenkään ole varsin päivänvaloa kestävää, kun tärkein asia elämässä on riippuvuus jostakin!!! Älä siis häpeile. Hae apua. Älä kuuntele ihmisiä, jotka tuottavat sinulle mielipahaa. Niitä löytyy sekä ammattiauttajista, että yksityishenkilöistä. Kerää ympärillesi ihmisiä, jotka todella antavat sinulle voimaa mennä eteenpäin. Itse olen mennyt mukaan keskusteluryhmään, jossa me jokainen käymme läpi kipupisteitämme. Etsi mieleisiä touhuja ja harrastuksia. Niitäkin löytyy ilmaiseksi kun tarpeeksi etsii. Ja joskus jotain hullun halvalla. Tärkeintä on, että teet itsellesi mieleisen elämän.

Minulle on ollut hirveän kipeää, ja on edelleenkin, kaivella lapsuuttani, niin näennäisonnellinen kuin se olikin. Mutta sieltä ovat kipupisteeni alkaneet ja elämän mittaan kasvaneet, kunnes nyt nelikymppisenä tuli seinä vastaan. En halua onnetonta elämääni jatkaa. Halusin kuolla tai elää. Elämä voittaa pikku hiljaa, mutta vasta kun olen kipujani selvitellyt pohjamutia myöten jättääkseni ne lopullisesti omaan arvoonsa. Yksi konkreettinen seuraus on vuosikymmeniä kalvaneiden migreenityyppisten päänsärkyjen raju väheneminen.

Älä heitä toivoasi, syvältäkin pääsee ylöspäin, kun uskoo siihen, että minä itse on sen arvoinen. Ja kuka olisi tärkeämpi kuin minä! Laita itsesi likoon omasta puolestasi ja käytä kaikki saatavilla oleva apu!!!

Parhain terveisin suosta vähitellen nouseva jokujossakin 🙂🌻