Miten työtön ja varaton selviää erosta?
Löytyisköhän täältä saman kokeneita…
Olen 40v kahden lapsen (9 ja 11) äiti ja eroamassa. Olen korkeasti koulutettu mutta työtön ja mulla on kamala huoli siitä miten pärjään yksin. Liitto on ollut huonolla mallilla jo pidempään mutta taloudellisista syistä olen kituuttanut mukana. Miehellä on oma firma ja hän on aika välinpitämätön, lapsista uskon hänen kuitenkin huolehtivan hyvin. Yhteishuoltajuutta ja vuoroviikkoja aletaan kai viettämään. Jotenkin ylpeys ei myöskään anna periksi mennä siivoushommiin tms. kun on hyvä koulutus ja ura taustalla. Mitään luksuselämää en todellakaan havittele, normaalia toimeentuloa vaan lasten kanssa (Helsingissä).Kaikki säästöt ovat menneet miehen firmaan… Se liitto oli elämäni moka. Onneks on ihanat lapset sentään.
Jäätkö erossa, sitten ihan tyhjän päälle? Onko teillä avioehto?
Jos kaikki säästöt ovat menneet miehen firman kehittämiseen, niin sotkua tiedossa, jos ei oikeudenmukaisuudentaju pelaa ollenkaan toisella. Ositukseen menisi, mutta mikä on oikeudenmukainen suhde ja mikä määrä kuuluu kenellekin, niin asianajajathan vie loput.
Työtön ja varaton on epävarma tulevaisuuden alku, mutta ei auta. Jos elämä tarvitsee reeboottia, niin se tarvitsee sitä.
Oma äitini meni aikoinaan synnytyslaitokselta suoraan tekemään eropapereita ja sai itselleeni hyvän alkupääoman elämään. Tässä auttoi isänisä, joka oli varoissaan ja näki lastenlasten edun kokonaisuudessaan. Mutta kaikilla ei ole näin hyvää mahdollisuutta lähteä irti.