Miten toipua henkisestä väkivallasta??
Takana vaikea kuluttava oikeastaan painajaismainen parisuhde… Joka kerta kun yritän asiasta puhua jollekkin ihmiset tarttuvat fyysiseen väkivaltaa. Sitä on kai helpompi voivotella…
Mutta miten kertoa asiasta tietämättömälle että ei se fyysinen vaan henkinen väkivalta. Joka oli joka päivä läsnä. Joka mursi minut lopulta ja teki minusta haamun siihen mitä olen ollut joskus.
Miten selittää että kestin lyönnit ja kestin kivun, mutten kestänyt sanoja jotka lopulta olivat viedä järjen.
3vuotta kuuntelin huorittelua, kuuntelin miten oma äitinikään ei rakasta minua, kuuntelin miten laiska nainen olen ja miten huono äiti olen. Menetin paljon ystäviä koska heihin ei saanut enään pitää yhteyttä. Menetin harrastuksen johon en saanut enään mennä. Lopulta jopa äitini kääntyi minua vastaan
Alistuin siihen etten saanut enään itse valita mitä tein työkseni, mitä puin päälleni ja minne meni jos siis sain joskus jonnekkin mennä. En saanut valita mitä söin… Opin 20vuotiaana maksamaan laskut itse koska aijemmin minulla ei ollut lupaa käyttää perheenmme rahoja…
Olin täysin suljettu ja eristetty vaikka muu maailma näki että meillä oli kaikki hyvin. Enhän saanut kertoa kenellekkään. Tekstiviestit ja puhelut/niiden kestot tarkistettiin joka päivä…
Miten siis kertoa ja purkaa pahaa oloa??
``Miten siis kertoa ja purkaa pahaa oloa?? ``
Kovin ikävässä, tai oikeastaan kamalassa, suhteessa olet ollut. Jos et ole hakeutunut ammattiavun puheille, niin suosittelisin tekemään niin. Läheisille on tietysti mahdollista puhua, mutta heidän voi olla vaikea käsittää tunteistasi jos fyysistä väkivaltaa ei ole ollut. Ja hehän tuntevat myös ex-puolisosi ja siksi suhtautuminen saattaa olla vähän hankalaa. Tärkeää on ettet jää asiaa yksinäsi pohtimaan. Voimia Sinulle.
Uni88,
Ymmärrän hyvin mitä kerrot. Oma suhteeni, joka kesti yli 20 vuotta, päättyi muutama viikko sitten, ja olen kohdannut samat ongelmat. Meillä fyysistä väkivaltaa oli suhteellisen vähän, henkistä enemmän kuin yksi ihminen kestää. Ja pääsääntöisesti vasta siinä vaiheessa, kun keskusteluun tuo fyysisen väkivallan, saa ymmärrystä osakseen. Vaikka kuinka itse yrittäisi selittää, että iskuista viis, mutta se henkinen puoli, se on se joka satuttaa ja syö naista...
Itse selviän, ystävien tuen lisäksi, sillä ajatuksella, että loppuelämäni aikana minun ei tarvitse kuunnella nimittelyä, alistua nöyryytettäväksi ja esim pukeutua niin kuin joku vaatii, vain koska hän ajattelee että hänellä on oikeus sitä vaatia.
Et maininnut, onko teillä yhteisiä lapsia. Jos ei, niin toivottavasti voit siirtyä kohta, toivuttuasi hieman, NIII-IIIN paljon parempaan elämän vaiheeseen. Itselläni ainakaan yksinolo ei pelota sitten pätkääkään: ei se ainakaan huonommin voi mennä! Toivottavasti näin myös sinulla! Voimia!! Aina tulee uusi huominen!! 🌻🙂🌻
Hei!
Minä kuuntelin samaa tai lähes samaa 15 v ajan, jonka jälkeen lähteminen olikin jo vaikeaa, varsinkin kun suhteesta oli tytär, vähän yli 10 v. Oikeastaan hänen takiaan harmittelin ja syyllistin itseäni että olen rikkonut perheen ja vienyt tytöltä isän. Nyt monen vuoden jälkeen ajattelen että niin oli parempi tai ei vaan parempi vaan vaihtoehto oli ainoa mahdollinen. Olin jo melkein kuraojassa ryömimässä henkisesti ihan lopussa, en olisi jaksanut olla äiti tyttärelleni sellaisessa kunnossa. Miten se on hänen psyykkeensä vaikuttanut tämä minun jaksamiseni, sitä en tiedä. Parempaa en voinut tarjota. Ehkä puhun hänelle kun hänelle tulee enemmän ikää.
Pois, pois ja pois ja äkkiä suhteesta jossa toinen osapuoli haluaa pomottaa kaikesta, sukulaisista, ystävistä, työstä, harrastuksista, ihan kaikesta. Eihän se näin voi olla että ihmiseltä viedään koko minuus, se joka tekee minusta minän.
Kriisikeskuksesta sanottiin minulle että tarvitsen pitkän terapian mutta tk-lääkäriltä en saanut edes lähetettä, vain lääkkeitä olisin saanut ja niitä en huolinut. Omalla kohdallani aika on auttanut, nyt monen vuoden jälkeen uskallan jo jopa hymyillä ja nauraakin ja ostaa vaatteitakin itselleni, tosin huonolla omalla tunnolla (olenko ansainnut tätä ja tätä). Niin hullua kuin se onkin.
Voimia ja jaksamista että selviät pahimman yli ☺️❤️
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/oletko-naimisissa-narsistin-kanssa/art-1288439217529.html
Löysin aiheesta tarinaa Iltasanomien verkkosivuilta. Laitan tännekin. Voimia kaikille rankassa liitossa oleville ☺️❤️