Hei Nyyh!

Ovatpa asiasi nyt harmittavasti solmussa. En tiedä osaanko antaa minkäänlaisia neuvoja miten nyt pitäisi edetä, mutta haluan kertoa erään tapauksen joka mielestäni on melko lähellä sinun kertomustasi.

Erään ystäväni mies lähti työkaverinsa kanssa eräänä talvena muutamaksi viikoksi Thaimaaseen. Mies ja ystäväni olivat seurustelleet sitä ennen n. kaksi vuotta ja rakkaus kukoisti, eikä riitoja pahemmin ollut. Tältä matkalta mies soitteli alkuun kotiin, mutta pian soitot lakkasivat kokonaan. Sitten mies vihdoin palasi lomalta ja rakkaus tuntui taas kukoistavan neljän päivän ajan. Sen jälkeen mies sanoi ystävälleni, ettei halua vakavaa suhdetta ja pian he muuttivatki eri asuntoihin. Myöhemmin ystäväni kertoi, että mies oli haukkunut suomalaisnaisia ja puhunut thai-tytön hakemisesta Suomeen. (Näin ei koskaan käynyt).

Olikin selvää, että miehellä oli ollut suhde sikäläisen tytön kanssa lomansa aikana. Siellä käytös on paljon vapaampaa kun suomessa ja se saa pohjolan pojan pään äkkiä sekaisin. Ja naisethan ovat eksoottisen näköisiä. Siinä kulttuurissa on myös tavallista, että naiset pyytävät miestä "ota minut vaimoksi" tai " vie minut mukanasi sinä ihana mies". Koska suomessa ei tällaisia asioita puhuta leikillä, vaan melkein aina vasta kun tosi on kyseessä, uskoo tällaiset puheet helposti tosiksi, vaikka sama tyttö olisi sanonut sen jo kymmenelle saman päivän aikana. Siellä se on vain jutustelua.

En kuitenkaan nyt tarkoita, että sinun miehesi olisi ollut sinulle uskoton matkan aikana. Ehkä hän on vain alkanut kaivat sitä poikamiesaikaa takaisin, kun ei tarvinnut ajatella tekemistensä vaikutusta toiseen. Matka on voinut herättää hänessä jonkinlaisen vapauden kaipuun.

Arvaan, että tällainen eropuhe satuttaa sinua. Itsekkin erotessani saatoin purskahtaa itkuun kesken työpäivän. Vaikka työkaverit vähän ihmettelivät, sain heiltä tukea ennen kaikkea.

Koska selvästikin rakastat miestäsi, niin ehkä sinun pitäisi antaa nyt ajan hieman kulua. Älä painosta tekemään päätöksiä. Muistele millaiseen ihmiseen hän oikein rakastui. Iloiseen, välittömään...? Käy vaikka kampaajalla ja koita kohentaa mielialaasi. Laita kotinne priima kuntoon. Yritä keskittyä nyt kaikkiin positiivisiin ajatuksiin ja tekoihin. Sitten kehoittaisin varaamaan ajan lääkäriltä ja hakemaan nukahtamista helpottavia lääkkeitä. Kunnon yöuni auttaa ajatukset oikeille raiteille.

Toivottavasti saatte suhteenne taas toimimaan. Minä rukoilen puolestanne.
Ystäväsi Ruuth🙂🌻🙂🌻

Voi itku, tilanteesi kuulostaa todella pahalta!

Olisiko sinun mahdollista olla muutama päivä pois töistäsi, ja mennä johonkin paikkaan rauhoittumaan ja ajattelemaan asioita? Pois tämänhetkisestä asunnosta?

Vaikea miehesi käytöstä on ymmärtää, niin yllättävästi tuli esiin. Kyllähän sinulta "jalat" vedettiin alta totaalisesti. Jaksamista!

Hei,

Olen lukenut monia viestejä ja huomasin yhden mikä näyttää säästäneen alkoholiongelmaisten puolisoita ja heidän voimiaan - he olivat erottaneet raha-asiat täysin. Siis heidän puolisonsa palkat menivät juomapuolelle, mutta ei heidän omansa. En tiedä kuinka pahassa solmussa raha-asiasi ovat, mutta jos tunnet olevasi umpikujassa, käy ihmeessä hakemassa apua velkaneuvonnasta. En osaa antaa tarkempaa neuvoa, kun en ole asunut aikoihin Suomessa, mutta tiedän että sellainen systeemi on olemassa. Toisekseen, olen huomannut, että kun itsellä on ollut kriittisiä tilanteita elämässä, velkojatkin ovat lopulta ihmisiä! Jos selität tilanteesi, ja sovit jonkinlaisesta maksuohjelmasta, he yleensä myöntyvät. Älä missään tapauksessa jätä rästiin maksuja ottamatta yhteyttä velkojiisi, sillä hälläväliä asenne herättää heissä vain sen armottoman ja keinoja kaihtamattoman businessmiehen/naisen.

Olen itse käynyt läpi suhteen moniongelmaisen alkoholistin kanssa, joten jos olisin omistanut onnenavaimen antaisin sen nyt sinulle. En tiedä kuinka pahalla tolalla hänen suhteensa juomiseen on. Mutta minkä tiedän, kukaan toinen ei voi ketään saada juomista jättämään. Ongelmaisen täytyy itse tiedostaa ja myöntää avuttomuutensa pullon edessä, tehdä itse päätös parempaa elämää kohti. Kukaan ei voi sitä tehdä kenenkään puolesta. Valitettavasti ongelmainen yleensä luo itselleen oman lokoisan realiteettinsa, jossa kaikki on muiden syytä. Eli on erittäin vaikea yrittää lähestyä heitä, koska he kokevat joutuvansa syytetyn penkille, ja pullikoivat luonnollisesti vastaan.

Mietinkin, vihjasiko puoliskosi alkoholinkäyttöönsä sanoessaan, että kyllähän sinä sen tiedät. Jos näin on, yksi peli on kotiin päin, hän tiedostaa ongelmansa. Eri asia on, pystyykö hän hakemaan siihen apua. Hae kuitenkin itsellesi apua, sillä niin tai näin, tarvitset kaikki voimasi tilanteen luovimiseen.

En kauheasti usko lääkkeiden apuun, niillä on sivuvaikutuksensa. Uskon, että ongelmat pitää kohdata tavalla tai toisella, sillä nehän meiltä vievät unet ja ruokahalut. Itselläni ainakin ruokahalu ja unet palaavat heti kun koen, että voin tehdä jotain asioiden eteenpäin viemiseksi. Siksi kannustaisin sinua hakemaan keskusteluapua ja neuvoja rahatilanteesi kurissa pitämiseksi. Niin ettet tunne ajautuvasi umpikujaan kaikilla tahoilla. Voimia 🙂🌻

Hei,

kiitos vastauksistanne!

Edelleen saman katon alla, tilanne ei juurikaan ole muuttunut, hän ei kerro syitä.

Ehkä hänellä on juuri näitä vapauden kaipuu -tunteita tullut siellä Thaimaassa. Sehän kuulemma on heikkotuntoisille miehille itsekunnioituksen kohtouspaikka juuri näiden "palvelu" alttiiden naisihmisten myötä. Jotenkin en kuitenkaan usko hänellä olleen ruumiillista suhdetta siellä. Onhan hänellä kokemusta sukunsa puolesta thai-tytöistä. Hänen isoveljensä toi yhden Suomeen, meni naimisiin ja erosi koska tyttö löysi täältä uuden. Et sellaista moraalia.

On hänen käytöksensä kohtalaisen erikoista muutenkin, hän myös itkee jos tästä tulevasta erosta puhutaan.

Mitä tulee raha-asioihin, täytyy myydä auto ja ostaa halvempi, saapahan siitäkin vähän pääomaa. Täytyy yrittää, missään nimessä en aio jättää maksuja maksamatta, ennemmin olen sitten "kaurapuurolinjalla".

Koomisinta asiassa on se, että jättäessäni hakemuksen vuokra-asunnosta ei minulla ole mahdollisuutta kuin vapaarahoitteisiin, ja niissä on suuremmat vuokrat kuin aravakohteissa. Jopas on hienoa, pitäisiköhän pyytää työnantajalta palkanalennusta 😮

Mutta tunteet ovat kuitenkin suuret, jossain sydämen kolossa kaikesta huolimatta elättelen toiveita että olisimme joskus yhdessä. Että voi ihminen olla heikko, voittaakohan järki koskaan sydäntä?

Ruokahalu on edelleenkin kohtalaisen heikko, mutta viime yönä sain nukuttua kokonaiset viisi tuntia, ruhtinaallista. Kaverit on pyytäneet liikkeelle, täytyy yrittää jaksaa. Ehkä ensi viikonloppuna, nyt vielä jotenkin haluan olla yksin...

Nyt tuntuu hieman paremmalta, kyselin töistä jopa siirtoa entiselle kotipaikkakunnalleni. Saattaapa sekin onnistua, olen työssä suuressa kotimaisessa yhtiössä jolla on toimintaa usealla paikkakunnalla. Voisi ehkä olla hyvä lähteä takaisin sinne mistä tänne tuon miehen perässä tuli. Tämäkin on kaksipiippuinen juttu, toinen puoli haluaa lähteä ja toinen ei 🙄

Kyllä tämä kai tästä, päivä kerrallaan kun ei muutakaan voi.

Kaikki muuttuu vaan pahemmaksi 😭
Pari asuntoa tarjottu, mut en pysty sellaisiin vuokriin, lisäharmina vielä että ne ovat olleet kerrostalon ylimmässä kerroksessa (6. ja 7.) ja omaan niin suuren korkeanpaikan kammmon ettei tule mieleenkään muuttaa sellaiseen, en voi edes mennä katsomaan.
Jo toinen kerros aiheuttaa pyörtymisen jos katsoo ikkunasta pihalle.
Mitä oikeesti voi tehdä?
Ei mitään.