miten tästä eteenpäin
Mun mies ilmoitti 2 kuukautta sit ettei aio enää tehdä töitä suhteemme eteen, kaksi päivää ennen joulua hän muutti vanhempiensa luo asumaan ja uutena vuotena minä ja meidän kaksi lasta, neljä ja kax vuotiaat, muutettiin omaan asuntoon.
Meillä on talo ja hirvittävät lainat, kaks yhteistä ihanaa lasta ja kahdeksan vuotta kestänyt suhde. Ennen hänen päätöstä meillä ei ollut mitään ongelmia. Oltiin lomalla Teneriffalla vajaa kuukausi ennen kun hän ilmoitti että ei enää halua jatkaa.
Ainoaksi syyksi hän on ilmoittanut että minä olen sen tyyppinen ihminen jonka kanssa ei voi elää ja että hänellä ei ole tunteita minua kohtaan enää. On kuulemma kauan pitänyt kaiken sisällään mitä häntä on häirinnyt kun ei ole halunnut tapella. Tämäkö on sit se parempi ratkaisu? Jättää ilman minkäännäköistä varoitusta eikä antaa toiselle yhtään mahdollisuutta. Yritin ehdottaa parisuhde terapiaa mutta se on hänen mielestä liian kauniit ja rohkeat meininkiä, joten hän puhui äitinsä kanssa meidän ongelmista ennen kun edes kertoi minulle niistä.
Olen niin täysin masentunut, en saa nukuttua ilman rauhoittavia, elämä yksin lasten kanssa pelottaa ja haluaisin vain että hän tulee takas…vaikka hän on sanonut miljoona kertaa ettei enää tule. Miten pystyn jatkaa eteenpäin ja hyväksymään ettei hän enää palaa. Vai onko vielä toivoa jos hänellä vain on joku oma kriisi menossa. Toista naista hän väittää ettei ole mutta en tiedä uskonko häntä. Vähän radikaali ratkaisu ilman että on kolmatta osapuolta mukana.
miten kauan tässä menee ennen kun alkaa tuntuu siltä että haluais elää taas?
Olisin neuvoista kiitollinen, en tiedä mitä teen.
Olen pahoillani puolestasi ☹️
En mä taida osata oikein neuvoa sua... Itselläni ei ole kokemusta vastaavasta, tai inkäänlaisesta erosta. Omat ongelmansa meidänkin kymmenvuotisessa suhteessa on ollut (kuten uskottomuuskriisi), mutta yhdessä on selvitty eteenpäin. Mutta meidän tilanteessamme ongelmista huolimatta me olemme molemmat halunneet jatkaa, olemme molemmat tahtoneet ja jaksaneet tehdä kovasti töitä parisuhteemme eteen. Jos miehesi ei ole valmis lainkaan enää tekemään töitä suhteenne eteen, niin kovin vaikeahan sitä sitten jatkaa on.
Minusta kuulostaa hirveän epäreilulta ja itsekkäältä miehesi ratkaisu olla puhumatta tunteistaan ja tyytymättömyydestään sinulle. On käsittämättömän kova isku, kun yht´äkkiä jätetään yksin ilman sen suurempia selityksiä ja ilmoitetaan että töitä tämän suhteen eteen en halua tehdä. Asiat ei voi selvitä ellei niitä kohtaa ja niistä keskustele. On erikoinen ajatusmaailma, että hautoo ongelmia itsekseen, ei kohtaa niitä, eikä kohtaa puolisoaan - ja sitten vaan ilmoittaa että ohi on. Puolisolle ja itselleen täytyy antaa tilaisuus tehdä töitä suhteen eteen (koska mikään suhde ei kestä, jos sen eteen ei nähdä yhtään vaivaa). On annettava parisuhteelle mahdollisuus, ongelmista huolimatta.
Mutta ilmeisesti miehesi ei ole näin valmis tekemään. En tiedä miten saisit avoimen rehellisen ja luottamuksellisen keskusteluyhteyden taas mieheesi auki. Kuinka paljon olette yhdessä puhuneet? Onko sinulla hyviä ystäviä, joille asiasta puhua? Tarvitset paljon tukea tässä elämäntilanteessa. Ja muista pyytää apua, jos et jaksa! Myös lapset tarvitsevat tukea. En osaa oikein muuta sanoa... Voin vain toivoa sinulle paljon voimaa jatkaa eteenpäin ja tahtoa uskoa tulevaan. Elämällä on taipumus kantaa. Vaikkei se siltä juuri nyt tuntuisikaan.
Anna itsellesi aikaa toipua, mutta suuntaa katseesi myös tulevaan.
Voimia! 🙂🌻
hei ninnuska,
lue tuo "Tuska"-viestiketju uudestaan, kirjoitin sinne.
Tsemppiä!🙂👍
-ropo-