Miten suhtautua siihen että mies tapailee muita?
Ollaan oltu avomieheni yhdessä 3,5 vuotta. Kaksi pientä lasta löytyy. Meillä on ollu suhteessa melko nihkeää monta kuukautta jo, mutta saako teidän mielestä silti toista ”pettää” ja alkaa etsimään muita naisia?
Olin vasta käymässä lasten kanssa mummolassa muutaman yön ja mies oli silläaikaa tehnyt treffi-profiilin suomi24 sivulle. Hän oli laittanut aika monelle itsestään kuvan sähköpostitse yms. Kun huomasin mitä oli tehnyt niin loukkaannuin syvästi ja utelin lisää.
Selvis että mies oli yhden ”jutun” löytänyt ja olivat sopineet että näkevät kaupungilla, olivat kuulemma olleet naisen kanssa ” vain keskustelemassa”. Minun mielestä tuommonen on kyllä todella väärin ja oon ihan maassa ollut sen jälkeen.
Maassa sen takia että pelkään sen jatkuvan ja että näkevät aina uudestaan ja uudestaan. Ja senki takia etten olis ikinä uskonut hänen tekevän niin. Saatiin kuitenkin miehen kanssa sovittua ja jäin siihen uskoon että mitään ei tapahtunu eikä tuu tapahtumaan enään ja se oli vain semmonen erhe.
Mutta herää kysymys että miksi kukaan tekee treffi-ilmotuksen parisuhteen aikana? Meni luotto kyllä täysin häneen, hänellä on auto käytössä ja kaikki niin mikä estäisi heitä tapaamasta uudelleen? Olivat numeroitakin vaihtaneet ja tekstailleet.
Pelkään myös että ero tulee ja menetän lapset kun riitojen aikana mies on sanonut että jos lähdet niin lähdet ilman lapsia. Hän on vahva persoona joka saa yleensä haluamansa, siksi pelkään että hän vie minulta lapset jos he tapailevat vielä ja kun sitä en enää sulata niin en myöskään halua jatkaa suhdetta jossa petetään.
No huh, ihmettelen myös kovasti. 🙄
Jotain häikkää hänellä on itsensä ja tunteidensa kanssa tai sitten on täysi narsisti, joka menee ja tekee ihan miten haluaa. Sun ei tartte jäädä sitä katselemaan ja yrittämään parantaa, ota jonkinlainen askel taaksepäin ja näytä tunteesi, ettet siedä tuollaista käytöstä kumppaniltasi. Pelastat ainakin itsesi menemästä liiallisen suostumisen ansaan ja lasten suhteen hänellä tuskin on tuollaisia oikeuksia, vaikka niitä sulle yrittää pelottelemalla esitellä. Erossa aikuisilla ei ole oikeuksia, vain velvollisuuksia ja lapsilla on ne oikeudet tavata molempia vanhempia.
Hei haethan itsellesi apua tuoho tilanteeseen vaikka perheneuvolasta tms, sillä siellä on törmätty jos minkäkinlaisiin tapauksiin ja voitu auttaa ihmisiä. Toivon, että arvostaisit itseäsi, omaa elämääsi ja tunteitasi.🙂👍
Parisuhteessa asioista pitää sopia. Jos toinen sitten ei pidä lupauksiaan tai sopimuksia, on se väärin. Niin yksinkertaistahan se on. Silloin, tuolloin on täysin normaalia, että se tuntuu väärälle ja itse kokee pettymyksen tuskaa.
Jos sovitaan, että ok, voi käydä vieraissa, niin silloin ei auta, kuin kestää tai mitä tunnelmia se tuokaan. Jos taas sovitaan, että muita ei väliin tai rakoihin tule, silloin ei pitäis tulla, jos halutaan tuottaa itselle ja toiselle onnea. Tosin onnellisuus nyt on niin laaja käsite kaikkinensa ja jokainen itse itsensä onnellistuttaa(soisi), mutta siitä voi sitten puhua muussa yhteydessä.
Sinun tilanteessasi vaikuttaa sille, että puolisosi ei arvosta sinua. Jokainen ansaitsee arvostusta, mutta sitä pitää myös vaatia. Kunnioitusta, arvostusta...ei niitä juurikaan saa, jos ei vaadi. Itse olen laittanut poikki parin kuukauden seukkaamisen jälkeen sellaisen suhteen, jossa toinen ei kertakaikkiaan suostunut kuuntelemaan minua, mitä tunnen, mille mikäkin tuntuu, minun olisi mukamas pitänyt elää vain hänen tarpeitaan varten. Pah, minä olen taas vastuussa siitä, millaisen ihmisen seurassa aikaa vietän. Tuo ei vastannut lainkaan sitä, mitä haluan, millaisessa suhteessa koen voivani hyvin, joten poikki vaan. Mieluummin yksin, kuin tallattavana. En suostunut tallausmatoksi. Sikäli tyytyväinen olo.
Tunne ja usko tunteisiisi, yksinkertaista. Usko, olet oikeassa niissä. Määritä omat rajasi. Voimia.
Kiitos vastauksista... me siis sovittiin asiat, meillä on menny nämä päivä/pari paremmin ku koskaan ja ollaan puhuttu vähän kaikesta. Hän lupasi poistaa naisen numeron puhelimesta. Kuitenki kierouduin vähän itsekki ja kävin kyttäämässä hänen puhelintaan, siellä se nainen edelleen oli ja lokista näin kun ollaan pidetty yhteyttä toisiin. Tämä tuntuu niin väärältä. Selvis taas jälleen kerran ettei miehellä kyllä kaikki oo kunnossa että kehtaa tuollain valehdella. Hän on esittäny koko ajan mulle, ehkä pelkää itsekki että menettää lapset? Mutta miksi alkaa seikkailemaan sen uhalla että me lähdetään. En tiiä yhtään mitä teen seuraavaksi, en halua olla tämmösessä suhteessa jossa ei voida puhua rehellisesti mistään.
Kyllä suhteesta jää kovin vähän jäljelle, jos luottamusta ei ole ollenkaan. Joska93, tilanteessasi luottamusta ei oikein voi olla. On sääli, että miehesi ei tätä kunnolla ymmärrä tai ota vastuuta tilanteesta. Hän on tottunu siihen, että aina voi vähän pelata, että nää on vaan järjestelykysymyksiä. Vaikuttaa siltä, että miehesi jotenkin pyrkii korjaamaan tilanteen mutta hän ei vain kykene selkeästi luopumaan toisesta ja valitsemaan sinua. Jonkun pitäisi kädestä pitäen opettaa miten toimitaan vastuullisesti parisuhteessa. En tiedä voitko oikein muuta kuin yrittää laittaa hänet valitsemaan jotta et joudu kynnysmatoksi ja tuhoa omanarvontuntoasi.
Toivotan voimia pitää kiinni omanarvontunnosta.
Ikävää , kun mies on selkärangaton, eikä uskalla tunnustaa suoraan, että tilanne jatkuu. Hänellä ilmeisesti ei ole keinoja, ja niin kauan kun sallit sen, hän jatkaa sitä, pitää teidät molemmat, turvallista kun ei koti hajoa eikä joudu kantamaan vastuuta omasta elämästään toden teolla.
Toivon että alat arvostaa itseäsi vieläkin enenevässä määrin ja ilmaisemaan miltä sinusta tuntuu ja suunnittelemaan omaa elämääsi, johon voit vaikuttaa. Jos toinen valitsee toisen kumppanikseen, niin sinun ei tartte jäädä lehdellä soittelijaksi.
Tuo itsensä arvostaminen, saattaa parhaimmassatapauksessa herättää toisen haluaamaan takaisin suhteeseen.... mutta jos jää anelemaan ja siihen vaan rakastamaan toista ja hyväksymään kaiken, niin sitä saat tehdä todennäköisesti hamaan loppuun asti.🙂👍
Kokemuksesta sanon tämän:
Jos sinulle ei sovi se, että mies tapailee muita tai pitää yhteyttä muihin naisiin (muussa kuin asiallisissa asioissa), niin tee se kerralla selväksi.
Itse katsoin liian monta kertaa läpi sormien sitä, että säännöllisin väliajoin oli joku nainen korviaan myöten rakastunut mieheeni, kun hänelle meni flirttailu liian pitkälle. Kun en kerralla tehnyt selväksi, että minä en hyväksy sitä, mies oli aina vähän aikaa "kunnolla" ja taas homma karkasi käsistä.
En omista miestäni ja hän saa toki käydä kahvilla kavereidensa kanssa ym. mutta sitä en hyväksy, että nämä toiset naiset kuvittelevat miehen olevan valmis pettämään minua. Mies ei tajunnut, että hänen tekonsa osoittaa minun olevan hänelle täysin toisarvoinen. Niiden toisten naisten silmissä minä olin arvoton olento, jonka selän takana saattoi flirtata, käydä treffeillä jne.
Niin monta kertaa liikaa, että nyt olen pisteessä, jossa satutan itseäni fyysisesti jotta saan pahan olon edes hetkeksi pois. Olen sairastunut kaikesta siitä miten olen mieheni antanut itseäni kohdella.
Hän on kaikki nämä vuodet huomioinut minua, tehnyt enemmän kuin oman osuutensa kotitöistä ym. ja ollut siinä mielessä oikea ihanne mies. Mutta se kaikki vesittyy, kun toisaalla mies selittää huonosta avioliitosta saadakseen huomiota muilta naisilta.
11 vuotta ja pahimmillaan olen harkinnut itsemurhaa.
Jos saisin jotain tehdä toisin, niin palaisin siihen hetkeen, kun ensimmäinen kerta tuli ilmi. Nyt kävelisin samantien ulos miehen elämästä.
niinpä niin Apolloperhonen, sanoitat minulle ymmärrettävästi kipeää asiaa. Mihin pannaan kaikki liian kiltit ihmiset? (what becomes of the brokenhearted - Joe Cocker - särkyykö jättäjän sydän koskaan niinkuin jätetyn?).
Miksi kiltti sallii itselleen huonon kohtelun? Sitä kysyn etupäässä itseltäni.😑❓
On ihana käydä välillä lukemassa että on vastailtu. Soitin sille naiselle kun sain numeron miehen puhelimesta ylös ja tein selväksi että hän ei meidän perhettä riko, nainen ei tiennyt että mies on vielä suhteessa ja oli tosi pahoillaan tapahtuneesta. He ei oo piettäny enää yhteyttä toisiinsa enkä oo ''bongaillu'' mitään sen kummempaa tapailua kenenkään muunkaan kans. Me nyt jatketaan edelleen, tein TODELLA SELVÄKSI etten hyväksy tuommosta. Mies kertoi vaan halunneensa jutella jonku kans ja puhui että joku päässä naksahti ja tuli tehtyä tyhmästi. Toisaalta ymmärrän miestä että halusi jännitystä elämään kun minun kans ollu todella tylsää ja riitaisaa. Ei ole silti oikeus pettää. Katsastelen että lähteekö tyhmälle linjalle enää ja jos lähtee niin paluuta entiseen ei enää ole. Luottamus ei ole kunnossa mutta toivon että se kasvaa. Meillä on mennyt nyt tosi hyvin, ollaan helliä toisille eikä moitita tai halveksuta toista. Mies on vakuuttanu monta kertaa ettei minun tarvi pelätä että lähtee enää toisten syliin. Aika näyttää puhuuko totta.
☺️❤️