Miten selvitä puolison mielisairaudesta ja miten rakentaa elämää tästä eteenpäin?
Olemme 30/27 aviopari, meillä on kaksi ihanaa poikaa ja luulin että meillä on kaikki erinomaisen hyvin. Rakkautta ja onnea on riittänyt. Nyt kuitenkin mieheni on suljetulla osastolla hoidettavana, ei muista oikein asioita ja on ihan sekasin ja ulkona tästä maailmasta. Toimii kyllä normaalisti, puhuu normaalisti, mutta ei vain tajua mitään mistä puhun. Kertoo onnellisena omia asioitaan ja on muutoinkin ihan kuin pieni lapsi. Nyt reilun viikon hoitojakson jälkeen vaikuttaa hyvin huolestuttavalta, sillä ei taida päästä kotia enää takaisin, enkä kyllä kotia enää asumaan päästäisikään.
Hän on muistikatkoksessaan satuttanut toista lastamme, mutta ei vain muista asiasta mitään. Pitkällisen prosessin jälkeen olen saanut hänelle apua enkä ole enää varma voinko luottaa häneen. Rakastan miestäni yli kaiken, mutta en voi sietää sairasta puolta hänessä. Hän ei näe ei kuule mitään, ei reagoi normaalisti jos ollenkaan, on yksinkertaisesti julmettu taakka, mutta kuitenkin kuvittelen että hän ykskaks paranee ja tulee takaisin ja jatketaan siitä mihin olemme jääneet. Ei taida vain takaisin tulla ja miten voisikaan, kun siitä miehestä jota minä rakastan on jäljellä enää ulkokuori 😭
Miten te muut puolisot olette selvinneet alkujärkytyksestä ja miten elonne on jatkunut?
En vain enää tiedä mitä pitäisi tehdä tai ajatella. Käyn aina kun pääsen mieheni luona, mutta lapsiamme en sinne vie, he eivät tarvitse enää pettymyksiä siitä, että isä on paikalla mutta ei henkisesti läsnä. Tämä kaikki vie minulta vain loputkin voimat, mutta pakko on pitää koti pystyssä, lapset ovat oikeutettuja turvalliseen ja tasapainoiseen elämään, mutta koko tilanne on vain niin käsittämätön että tekisi mieli vain itkeä ja huutaa. Miten pysyä pystyssä ja mennä kohti huomista??
Hei
Oletko ottanut yhteyttä OMAISET MIELENTERVEYSTYÖN TUKENA RY, on juuri omaisille tarkoitettua toimintaa ja tukea järjestävä yhdistys ja toimintaa on ympäri maata.
Heillä on mm vertaistukitoimintaa, virkistystoimintaa, keskusteluapua ym.
Voimia Sinulle
🙂🌻
Elisabeth_N
Hei, en osannut viestistäsi päätellä mitä miehesi sairastaa ja onko mahdollista että hän ehkä jossain vaiheessa pääsee hoitotasapainoon lääkityksellä ja muulla hoidolla. Tilanne kuulostaa todella raskaalta ja varmasti sinulla on edessä surutyö, joka kirjoituksen perusteella on jo alkanutkin, kun olet menettänyt sen miehen jota rakastat ja tilalla on toinen. Minulla ei ole samaa tilannetta. Kuitenkin miehesi on elossa, häntä ei uhkaa kuolema, hän elää omassa maailmassaan jossa hän saattaa olla itse onnellinen. Hän ei kärsi eikä häntä vahingoiteta. Itse en osaa suhteuttaa asiaa kun hän on kuitenkin elossa. Ehkä voit hyväksyä tilanteen tai yrittää, selittää lapsille mitä isälle on käynyt eikä se ole hänen syynsä ja yrittää rakentaa toisenlaista suhdetta häneen.
Rankka tilanne. Onko miehesi saanut diagnoosin ? Ymmärrän hyvin tuon tunteen, jolloin kokee menettäneensä puolison. On ehkä vielä hämmentävämpää ymmärtää nykyistä asetelmaa, koska vaikka mies ei ole kuollut, jollakin tasolla hän lakkaa olemasta ja herää kysymys, saako häntä enää koskaan takaisin.
Kuinka paljon olet saanut tietoa hänen tilastaan ja ennusteesta ? Kuten itsekin mainitsit, sinulla on lapsien hyvinvointi huolehdittavana. Jaksaaksesi sinun on pidettävä huolta omasta jaksamisestasi. Puhu asiasta ammatti-ihmisten kanssa, samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa. Mieleeni tuli myös ajatus, että voisit puhua miehesi hoitopaikassa työskentelevien kanssa ja kertoa, kuinka rankaksi koet tämänhetkisen tilanteen. Uskoisin, että voit saada sieltä myös ymmärrystä ja tukea. Viimeiseksi, älä koe syyllisyyttä siitä, että ajatuksesi saattaa ajautua urille, jossa kiroat miehesi ja hänen sairautensa. Noiden tunteiden esiinnousu ei tee sinusta pahaa ihmistä, vaan inhimillisen.