Miten selvitä, kun elämä on romahtanut ?
Eksyin tänne vahingossa etsiessäni jotain apua tilanteeseeni. Elämäni särkyi viikko sitten kun mieheni jäi kiinni suhteestaan toiseen naiseen. Suhde on jatkunut yli kaksi vuotta. Tuntuu että kaikelta mitä minulla vielä hetki sitten oli on vietä mahdollisuus. AJatukset sikoilet sinne tänne eikä mitään järkevää ole.
Meillä on uusi omakotitalo ja kolme yhteistä lasta. Vielä sopassa mukana minun kaksi aikaisemmasta liitosta olevaa lasta.
Nuorimmat ovat vasta 7 kk olevat kaksoispojat.
Tuntuu niin epäreilulta että joku voi tehdä näin toiselle ihmiselle. Oma sydän on särkynyt tyhansiksi paloiksi ja tuntuu että mitään ulospääsyä ei ole.
Olemme keskustelleet jonkun verran. MIes vilpittömästi varmaan katuu tekoaan ja anelee minulta uutta mahdollisuutta. Voiko mitään tulla enään tämän jälkeen. Pysynkö ikinä unohtamaan / antamaan anteeksi. Teko on ollut niin julma ja jatkunut niin pitkään…
Olemme tämän suhteen aikana päättääneet uudesta lapsesta joita sitten siunautuikin kaksi. Luojalle kiitos näistä,mutta… En tiedä. En tiedä mitä ajatella, mitä tehdä, kaikki on yhtä pullamössöä
Lasten takia on pakko jaksaa arkea vaikka kuinka tekisi mieli vain olla.
Oma tyyneyteni myöskin pelottaa. En ole raivonnut, itkenyt en mitään. Tuntuu ettei tunteita ole. Tuleeko se raivo vielä vai romahdanko täysin joku hetki.
Te jotka olette läpikäyneet tämän. Miten selviän / lapseni selviävät ? MIstä saan apua ? Voiko meillä olla vielä jotain ? Selviänkö hengissä ?
T;Särkynyt sydän sekä viisi viatonta enkeliä