Heippa
Niin olen pahoillani sinun puolestasi mitä olet joutunut kokemaan.
Mutta muista tulevaisuudessa että jos mies on väkivaltainen, juoppo, narsisti, määräilevä jne
niin ne kannattaa kiertää kaukaa.
Onneksi sait hälyytettyä apua.
Kuin muista myös että aina kun on erotilanne niin ikinä ei pidä mennä yksin
tavaroita hakemaan ( se on iso turvallisuus riski )
onkos sinulla ystäviä / kavereita jolle voit kertoa iloja ja suruja ???
sinulle minä toivon kaikkea hyvää elämälle ja tulevaisuudelle olet aikuistumisen
kynnyksellä niin nauti elämästäsi.
Kaunista kesää sinulle

Olet vielä nuori muuta vaikka vuodeksi tai kahdeksi niin kauas että, ex ei jaksa sun perääs lähtee tekeen kiusaa. Minulle kävi niin että lensin 6v-suhteesta kun aloin odottaa lasta. Ei meinannut millään mennä jakeluun että pitää erota kun tulin just raskaaksi. Oli tosi kova paikka alkaa yksinhuoltajaksi kun en sitä osannut suunnitella enkä odottaa. Mies ei vaan ollut kypsä isäksi mutta huomasin sen liian myöhään.

jatkoa...
Muistan tapahtuneen jälkeisistä asioista aika hämärästi, kun pääsin exän veljen avulla karkaamaan niin kun poliisit tulivat asunnolle (3 poliisi autoa, 6 poliisia) ja käskivät minut mukaan kun he menevät asuntoon sisälle. Asunnossa oli isokokoinen koira jonka omistin, poliisit halusivat olla varmoja ettei se hyökkää niin minun tehtävä oli ottaa koira kiinni. Poliisien pukiessa luotiliivejä autolla aloin mennä shokkiin, ajantaju hävisi ja kelloa katsoessani huomasin että olin ollut asunnossa 45-50min. Poliisit piirittivät asunnon ja exä tuli ulos asunnosta. Poliisit veivät hänet putkaan ja tekivät seuraavana päivänä jonkinlaisen kotietsinnän/valokuvasivat asunnon.

Kiitoksia vastauksesta,

Oikeudenkäynti on tulossa.

Olen käynyt juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa kuukauden välein, hän diagnosoi keskivaikean masennuksen ja nyt lääkekuurit päällä.. Vanhempien kanssa puhunut asioista mutta ei ystäväni oikeen ymmärrä eikä he osaa antaa tukea. He järkyttyvät itsekkin.

Välillä parempia päiviä ja niistä saa aina pientä intoa, kyllä asiat järjestyy..

Valitettavasti parempia päiviä on vaan niin harvassa, yleensä yöt menee sängyssä pyörimiseen ja aamulla huomaa ettei ole edes kerennyt nukahtaa yön aikana.

Saikulla vähään väliä..

>>Olet vielä nuori muuta vaikka vuodeksi tai kahdeksi niin kauas että, ex ei jaksa sun perääs lähtee tekeen kiusaa.

Minulla on asunto ja työpaikka tällä paikkakunnalla. En uskaltaisi edes lähteä muualle.. Täällä on vanhemmat sekä ne muutamat ystävät joita minulla on. Jos muuttaisin kauaksi en tuntisi ketään ja tässä tilanteessa en koe olevani valmis uusiin ystävyys-suhteisiin, tuskin pystyisin niitä luomaan edes.

Tämä exäni luultavasti tuomitaan 2 vuodeksi vankeuteen. Näin asianajaja sanoi..

Ja tosiaan rikosnimikkeet ovat: Laiton uhkaus, törkeä vapaudenriisto, törkeä pahoinpitely ja pakottaminen.

Tohvelisankaritar kirjoitti 6.7.2011 8:39
Olen käynyt juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa kuukauden välein, hän diagnosoi keskivaikean masennuksen ja nyt lääkekuurit päällä.. Vanhempien kanssa puhunut asioista mutta ei ystäväni oikeen ymmärrä eikä he osaa antaa tukea. He järkyttyvät itsekkin.
Välillä parempia päiviä ja niistä saa aina pientä intoa, kyllä asiat järjestyy..
Valitettavasti parempia päiviä on vaan niin harvassa, yleensä yöt menee sängyssä pyörimiseen ja aamulla huomaa ettei ole edes kerennyt nukahtaa yön aikana.

Tarvitset tosiaan tukea. Kuulostaa aika harvalta tuo sairaanhoitajan tapaaminen kuukauden välein. Olisikohan jonkinlaista kriisiterapiaa saatavilla? Tulevaisuudestasi keskusteleminen jonkun asiantuntijan kanssa voisi olla myös hyödyllistä. Miehen teko oli niin suunnitelmallinen (tavaroitesi pakkaaminen valmiiksi ja makuuhuoneen valmistelu hirmutöihin), että sinun olisi ehkä syytä varmistaa turvallisuutesi tulevaisuudessa, vaikka mies tuomittaisiinkin teostaan. Hän ei näytä olevan tyyppiä, jonka viha laantuu tuosta vain. Ihanaa, että sinulla kuitenkin on välillä parempia päiviä, voimia ja intoa.

Kiitos vastauksesta Desper ja muutkin!

Tällä paikkakunnalla on kriisiapu heikkoa. Tämäkin psykiatrinen sairaanhoitaja on kunnallinen palvelu joten aina kuukauden jonot. Nyt alkaa lääkitys tepsimään ja pysyn jopa hieman pirteämpänä ja eloisampana...

Työnteko on tällä viikolla onnistunut yllättävänkin hyvin 🙂 ehkä elämä jatkuu, tai ainakin nyt on parempia päiviä ollut..

Kauhulla odotan seuraavia päiviä ja viikkoja...😠

Pitkästä aikaa päivitän..

Tosiaan oli oikeudenkäynti ja nyt odotan tuomioistuimen päätöstä. 16.9 klo 14.00 saan tietää miten kävi..

Oikeudenkäynti oli kaikin puolin raskas, syytetty tuli paikalle ja istunto pystyttiin käymään. Syyttäjä vaati YLI vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta..

Oikeudenkäynnin jälkeen on olo ollut huojentunut, kunhan vielä tuomio tulisi ja molemmat osapuolet hyväksyisivät sen.. En todellakaan kestä jos tää rumba jatkuu ja jatkuu ja lähetään tappelee asiasta korkeimpaan oikeuteen...

Onneksi oli tukijoukkoja mukana istunnossa, en olisi pystynyt kohdata exää silmästä silmään muuten..

Kyllä sydän hakkasi kun näin hänen saapuvan.. En tiiä millon olisin pelännyt niin paljoa. Ainoa lohtu oli että ympärillämme on paljon ihmisiä jotka voivat suojella ja samassa rakennuksessa sijaisi poliisilaitos, olisi apu nopeasti paikalla..

Sinun on puhuttava tästä asiasta, kuka vaan jaksaa kuunnella, noita terapiaistuntoja saisi olla tiheämpään. Terapiaistunnot on siitä ikäviä, että terapeutti alkaa ensimmäisen vartin jälkeen seurata kelloa ja silloin asiakas ei oikein teidä, mitä tässä nyt vielä ehtii ja voi sanoa. Tämä ei ole sellainen tapahtuma joka "häviää" kokonaan muistista, uskoisin että muistin takarajoilla luuraa aina, mutta sen kanssa voi oppia elämään.
Sellainen yllättävä asia, on minulle itselleni paljastunut, jos tapahtuu vähänkään entisiin kokemuksiin viittavia, hyvin pieniä, tuskin havaittavia tapahtumia, niin vanhat asiat ja kokemukset pomppaa kuin korkki mieleen ja saattaa tulla unia, jotka ovat niin todentuntuisia, että karmaiseva kauhu on käsinkosketeltavaa.
Sinun puolellasi on nuoruus ja ettei tämä kestänyt vuosikymmeniä.
Toivon, ettei sinun eikä kenenkään tarvitse, koskaan kokea vastaavaa, eipä meitä kielletä liikoja haaveilemasta.

Kiitos helemi.

Tuomio tuli, ja samalla hävisi toiveet hetkellisestä helposta ajasta.

Eli eipä joutunut tuo mies istumaan päivääkään. Selvisi kaiken jälkeen ehdonalaisella ja neljälläkymmennellä tunnilla yhdyskuntapalvelua..

Ystävät tokaisivat: eikö 4000e lohduta yhtään?

No ei todellakaan. Mitä mä rahalla? Sitä saa kun töissä käy. Loppujen lopuks rahalla ei oo mitään merkitystä.

Kyllähän mulla kävi mielessä että jos lähtis vaikka tammikuussa pariks viikoks johonki etelään, saisi vähän omaa aikaa ja voisin olla ilman jatkuvaa pelkoa. Saisin kulkea kaduilla rauhassa ja käydä kaupassa ilman että koko ajan joutuu kattomaan hyllyjen väliin.

Tällä hetkellä en toivo muuta kuin että saisin nukkua edes yhden yön rauhallisin mielin... Tuntuu että ihan sama kenen luokse menen yöksi niin herään jokaiseen pieneenkin narahdukseen. Ei oo tapahtuman jälkeen ollut yötä etten olisi herännyt säikähtäen jotain..

Alan olee loppu tähän. -.-