Vaimollani on ollut profiileita nettin deitti sivuilla ja on myös maksanut jäsenyydestä. Olemme pystyneet jutella melko hyvin ja tahtoisin uskoa vaimoani että ulkopuolisia suhteita ei ole ollut. Meillä ei ollut puoleenvuoteen seksiä en päässyt lähelle ja aina minut torjuttiin. Epäilin siis jotain ja menin katsomaan vaimoni sähköpostit josta nuo profiilit löysin. Olemme olleet10vuotta ydessä ja meillä 3lasta. Olemme sopineet menevämme parisuhde terapiaan. Tässä nyt mulla ongelmana jatkuva tutkiminen, ahdistus yms. Välillä tuntuu että jos vaimo olisi jäänyt rysänpäältä kiinni olisi sekin helpompaa tai et jos olis pettänyt ja myöntäis ni sit olis helpompaa. En tietenkään toivo että vaimo olisi pettänyt.😐
Kuulostaa samalta tilanteelta kuin meikällä 10v. sitten. Jos akka lähtee, se lähtee. Sille et voi mitään, mutta sille voit miten jatkat elämääsi siitä eteenpäin. En ota kantaa syihin tai -syyllisiin, ne tiedät itsekkin turhia itseäsi tai muita syyllistämättä. Lapset ovat sinulle maailman tärkeimmät ja rakkaimmat. Keskity heihin vaikka erilleen muuttaisittekin osaksi aikaa. Hanki nainen ystäväksesi, -älä rakastajaksi. Naisilla on kyky kuunnella sinua murheinesi ja suruinesi ja saat y
tällätavalla koottua itseäsi.
-Muista kaikki tilanteet loppuu aikanaan, -vielä joskus on hetki tai tilanne jolloin tämä paska on ohi, elämä jatkuu, joskus suuntaa muuttaen mutta jatkuu silti! -kokemusta on!
🙂👍
juu älä jää odottamaan sitä että hän lähtee jos viivyttelee vaan hae itsellesi apua, jos hän ei lähdekään. Mulla on tästä kokemusta, en osannut kuulla itseäni ja hakea itselleni apua kun eksä oireili ja kertoi tosin avoimesti ettei tiedä oikein tunteistaan, muttei halua reparoida niitä ammattiavun piirissä.
Keskity oman elämäsi hyviin asioihin, ystäviin työhön ja lapsiin jajohonkin omaan harrastukseen tai tekemiseen joka kantaa sinua eteenpäin. Ja hae apua. Puhu ääneen ,aloita vaikka tunnevihkosta: minusta tuntuu nyt tältä ja tältä. Sillä pääset purkamaan tunnepatoasi pikkuhiljaa pieninä palasina ja se alkaa helpottaa kun oppii vielä aikuisena puhumaan tunteistaan, vaikka aluksi vihkolleen ja itselleen. Suosittelen. Kokemuksesta.
itseäni auttoi noin 7 hyvää luottoystävää joille sain kertoa ihan kaikesta. Samoin kirkonpenkki, Fisherin eroseminarikirja ja lopulta oman elämäni hyvät huippuasiat, jotka nostivat minut surusta ja märehtimisestä omaan elämääni, upeampaan kuin mitä osasin odottaa ja vahvempaan kuin mitä olin 9 kk sitten.🙂👍
🙂👍 tinppa, sinähän puhut asiaa..
Minulla on aikalailla samanlainen juttu päällä kuin ketjun aloittajalla. erotuksena se, että tämä toinen on työkaveri. suhde jälleen kuulemma tauolla.
Minä romahdin. kun en enää jaksanut. menin kriisikeskukseen lasteni kanssa, josta sitten tuli viranomaiset kehiin. mieheni määrättiin muuttamaan muualle ainakin tilapäisesti, asuu vanhempiensa luona. käy lapsia tapaamassa säännöllisesti, periaatteessa ei muuta eroa , kuin että ei nuku öitä kotonaan.
Sammy71, se on vaikeaa jotenkin ymmärtää, että itsestään täytyy pitää huolta, kaiken sen paskan keskellä, mitä toinen sinulle aiheuttaa. mutta kuten täällä kirjoitettu on, elämässä on kuitenkin muutakin, paljon hyvää. minäkin vasta opettelen, helppoa se ei ole. mutta ajatus, että antaisin toisen rikkoa itseni, ei , siihen en enää suostu. minulla on ajatus, että jossain on vielä ihminen, joka osaa ja haluaa arvostaa minua sellaisenani, ilman, että haluaa rikkoa minut. ehkäpä sinullakin on?