Miten selviän tämän syyllisyyden kanssa?
Olen ollut naimisissa mielenterveys- ja päihdeongelmaisen mieheni kanssa 12 vuotta. Ei se paha mies ole, hirveän kiltti ja mukava itseasiassa, ja yrittää kovasti, mutta yhtään mitäänhän tästä ei tunnu tulevan.
Olen huutanut, raivonnut, uhkaillut, koittanut auttaa, vienyt hoitoon, kulkenut mukana terapeuteilla ja psykiatreilla – mielestäni koittanut ihan kaikkeni. Luulen, että en taida jaksaa enää.
Olen hoiva-alalla ja saan töikseni hoitaa ihan tarpeeksi. Hoidan vakavasti masentunutta miestä vielä vapaa-aikanakin. Tämä ei ole missään nimessä normaali parisuhde. Elelemme kuin sisko ja sen veli, tai kuin hoitaja ja potilas; seksielämämmekin on loppunut jo vuosia sitten.
Kaiken hyvän päälle nyt kesäkuun alussa yks kaks elämääni tupsahti mies, josta en nyt kertoile sen enempää; joka tapauksessa hän on ilmoittanut rakastuneensa minuun ja haluaisi suhteen kanssani. En ole pettänyt miestäni; sellaista en tekisi, mutta jotenkin tuntuu, että eikö minullakin olisi oikeus onneen tässä elämässä?
Olen itse jo masentumaan päin enkä ole ollut tyytyväinen elämääni pitkään aikaan. Vaikka tiedänkin, että näin ei pitäisi ajatella, ajattelen kuitenkin; kuka huolehtii miehestäni, jos minä lähden? Minulla on voimakas hengellinen vakaumus ja koen siksikin syyllisyyttä, jos särjen avioliiton. Toisaalta haluaisin uskoa, että Jumala on luonut onnen ja ilon jotta kokisimme sitä myös täällä maan päällä.
En mahda mitään näille kauheille syyllisyyden tunteille. Toisaalta varmaan syyttelisin itseäni siitäkin, jos hylkäisin tämän uuden tilaisuuden onneen tämän fantastisen miehen kanssa.
Ja tiedän, että pärjäisin kyllä yksinkin. Mutta kuka siitä hemmetin reppanasta sitten huolehtii? Eihän se suihkuunkaan pääse jos en minä patista. Mitä ihmettä minä oikein teen?
Lähdetään nyt siitä, että periaatteessahan parisuhde ei voi olla hoitosuhde. Jos se sellaiseksi menee, on selvää, ettei siinä ainakaan sillä hoitajalla sitten omat tarpeet tule lähellekään täytetyiksi (elleivät nämä tarpeet ole sitten sellaisia läheisiippuvaisen hoidetuksi tulemisen toivomuksia, jotka ovat kääntyneet niin, että itse tekee toiselle, mitä haluaisi, että kerran itselle olisi tehty ja taas, jatkuvasti joutuu kuitenkin pettymään, koska näin ne tarpeet eivät täyty jne.).
Sinun tapauksessasi, en ihmettele, jos tunnet väsymystä ja haluaisit kokea onnea ja kaikkea mitä siihen sisältyy kenties sen toisen miehen kanssa. Ajatukset täytyy olla äärimmäisen houkutteleva ja helpottava!
Itsestäni ainakin voin sanoa, että on suuri kaipaus toimivaan parisuhteeseen. Se lienee yksi perustarpeista ihmisellä.
Sitten taas kun ollaan parisuhteessa, on siinä monenlaisia aikoja. Toinen saattaakin sairastua yhtäkkiä tai pikkuhiljaa. Kuinkas sitten toimitaankaan ja mikä on hyvä. Varmasti rakkaus usein on se voima, jonka vuoksi ihminen sitten toisesta huolehtii ja lopulta myös vain päätös tai halu toimia toisen hyväksi. Uskon, että moni joutuu elämässään pohtimaan näitä vaikeita asioita. Jokaisella on tietysti myös omat periaatteensa ja vakaumuksensa. Uskon, että ihminen voi silloin hyvin, kun niitä noudattaa.
Tunteet ovat suuri voima, hyvässä ja pahassa. Toisinaan sitten emme jaksa niitä vastustaa tai haluamme vain itsellemme jotain hyvää, armahdusta kenties, edes vähäksiaikaa. Elämä ei taida olla mustavalkoista, vai mitä olet mieltä? Tulee eteen asioita, jotka periaatteessa ovat tapahtuneena väärin ja voivat tuntua pahallekin, mutta sitten siinä voi olla jotakin, joka on pitänyt kokea ja jota on niin kipeästi kuitenkin tarvinnut.
Nuo kaikki tunteesi ovat varmastikin ihan normaaleja tilanteessasi. Se on kuitenkin hyvä, jos itse tietää, mitä ei halua tehdä. Tosin, on sitten vaikeaa, kun tietää myös sen, mitä haluaisi tehdä. Itsehän ne päätökset on tehtävä ja joskus ne ovat todella vaikeita.
Varmastikin olet jo miettinyt sitä, millaisten asioiden kanssa pystyisit elämääsi elämään. Pystytkö elämään rauhassa, jos jätät toisen. Pystytkö elämään rauhassa, jos et ole antautunut mahdolliselle toimivammalle parisuhteelle. Ja mitä hyvä olo sinulle merkitsee, sekä onko elämän oltava kaikkinensa mielessä "hyvässä järjestyksessä". Ja kuinka "itsekäs" haluat olla, mistä sitten saat tyydytyksen elämääsi ja onko muita vaihtoehtoja.
Voimia päätösten tekemiseen!