Pakko oli rekisteröityä kun tänne löysin. Ehkäpä kirjoittaminen auttaisi kun ei muuten pysty käsittelemään näitä asioita.
Ja hommahan meni näin:
Vuoden alussa erosin lapseni äidistä rumasti ja riitaisasti. Tapasin erään nuoren naisen johon ihastuin tosi nopeaa ja tämän seurauksesta pitkä aikainen suhde päättyi sitten. Aloin tiiviimmin olemaan tämän uuden ihastukseni kanssa ja lopulta rakastuin häneen niin palavasti, etten koskaan ole samanlaista kokenut. Nyt tämä suhde on päättymässä. Yhdessä ollaan asuttu puolisen vuotta joten edessä on tavaroiden hakemista yms. mutta se ei ole ongelma. Ongelmana on tämä järkyttävä ikävä ja eroahdistus! Olen mennyt lopullisesti sekaisin erostamme.. Reseptillä on masennukseen annettu voxraa mutta se ei sopinut alkuunkaan mulle, itse asiassa pahensi vaan oloa koska itsemurha-myönteiset ajatukset rupesivat jylläämään pääkopassa. Oon ollu ennenkin ahdistunut ja masentunut mutta tää oli viimeinen niitti, ei enää kykene olemaan.
En tiedä miten pitäisi toimia.. En millään halua luovuttaa meidän suhteen koska rakastan häntä aivan liian paljon. Jos hoitaisin itseni kuntoon ja osoittaisin hänelle, että pärjään ja olen tasapainoinen ihminen (tämä oli syy eroon) olisiko minulla vielä mahdollisuuksia..? En tiedä, mutta tämä on ainoa mitä voin nyt tehdä.
Ero on ero, aina. Kun rakkaus on mukana kuviossa, se on aina yhtä helvettiä! Aikasempi ero lapseni äidistä ei ollut mitään verrattuna tähän, nyt tuntuu kuin koko maailma olisi heittäny voltin eikä missään ole enää mitään tolkkua.
Jos et ole käynyt vaihdattamassa lääkettä jo, niin lääkärin pakeille ensi tilassa suosittelen menemistä.
Tuollaiset kriisit (ylipäätään kriisit) nostattavat usein pintaan vielä niitä entisiäkin ahdistuksia. Jos olit eronnut riitaisasti ja alkanut nopeasti sen jälkeen seurustelemaan uuden ihmisen kanssa, tulee mieleen, oletko ehtinyt käsittelemään mitään entisen eron /suhteen nostattamia tunnelmia yms. itsessäsi. Toki jokainen on yksilö ja suhteista kuiville pääseminen vie varmastikin yksilöllisen ajan, mutta jotenkin sitä ajattelee, että useimmiten suhteen jälkeen saattaisi olla läpi puitavia asioita tunnetasolla tai ihan muutenkin.
Monelle uusi suhde heti entisen perään on se lääke, joka pelastaa siltä kurjuudelta, joka kriisin kohdatessa tulee, ei tarvitse ajatella niitä asioita, kun saa uudelta kumppanilta huomiota ja kokee pitkästä aikaa huumaantumisen olotiloja.
Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että jonkinmoinen yksin olemisen aika suhteen jälkeen on useimmissa tapauksissa varsin järkevää jo seuraavankin mahdollisen suhteen kannalta. Itsensähän sitä aina vie siihen uuteen suhteeseenkin ja jos siellä on vielä niitä entisiä painolasteja, niin eipä se hyvää tee sille uudelle suhteelle.
Yksinäisyys on kurjaa, mutta jos antautuu sille yksinäisyyden tunteelle ja niille tuskille, joita on hyvä elää läpi, elämä usein helpottaa ja tasapainottuu, sekä muuttuu seesteisemmäksi.
Masennus on normaalia kriiseissä, mutta toki on hyvä asia hakea apua, jos olotila on yhtä itkemistä ja arjen touhuista ei tule mitään ja alkaa jo itsemurha-aatokset päässä pyörimään. Mielialalääkityksiä on niin monenlaisia, että kyllä useimmille jokin sopiva löytyy. Jos ei ensioireiden jälkeen tilanne tasoitu jne, niin lääke sitten vaan vaihtoon.
Itsen hoitaminen on ylipäätään järkevää, yrittää/haluaa suhdetta, tai ei. Sinunkin tilanteessasi on selvää se, niinkuin muissakin suhdeasioissa, että suhteen rakentamiseen ja sen ylläpitämiseen tarvitaan kaksi ihmistä. Jos toinen ei sitä halua, niin eipä siinä yksin voi mitään yrittää. Itse voit ainoastaan kertoa toiselle toiveesi ja sen, mitä olen valmis tekemään suhteen eteen ja ryhtyä sanoista tekoihin. Jos se ei riitä, niin asialle ei kaiketi voi enempää tehdä.
Voimiahan tuo kaikki vaatii, mutta oikein viisasta on nyt keskittyä oman itsen hyvään oloon. Muista myös nukkua paljon ja tarpeeksi. Univelka lisää masennusoireita.
Parempia oloja sinulle!